29. joulukuuta 2011

Oliskohan vaiko eikö olis

Eipäs pysty satavarmasti sanomaan, onko Alma-neitimme masussa kasvamassa pentuja vaiko ei, mutta on se neiti muuttunut viikon aikana! Entinen säpäkkä neiti on nykyään rauhallinen, jopa vaisukin, ja niiiiiiin hellyyden kipeä, ettei paremmasta väliä. Ruoka ei tunnu maistuvan joka päivä, mutta onneksi syö kuitenkin suht hyvin, kun syö. Ulkona ei Lunan häntä ole samanmoisen saalistuksen kohde kuin ennen. Näyttää välillä, että Alma elää ihan omassa maailmassaan, käveleskelee ja haistelee omiaan, vaikka Luna kuinka yrittää saada sitä peräänsä juoksemaan. Että jos näistä merkeistä jotain voisi lukea, vois ajatella, että helmikuun alussa meillä saattaisi olla pentulaatikolle käyttöä :)

15. joulukuuta 2011

Odottelua

Kohta kaksi viikkoa kulunu ensimmäisestä astutuksesta ja odottelemma jonkinmoista merkkiä, josko Edin jälkeläisiä olis Alman massussa kasvamassa. Kovasti Almasta on tullu hellyyden kipeä, mutta voi olla jotain muutakin hormonihyörinää. Samanlainen sähikäinen se on kuin ennenkin eikä ole vauhti hiljentynyt. Nyt on kaksi juoksuista narttua talossa ja täytyy sanoa, että kyllästyttää välillä katastaa niitten touhuja, kun hyppivät toistensa selkään. Nythän se on kääntynyt niin, että Alma on se aktiivisempi osapuoli ja Luna häntäänsä ja takapuoltaan tyyrää. Lunan hyppelyt on onneksi vähentyneet.

Jos kaikki menee kuin pitää, laskettu aika ois aika noin suurinpiirtein 2.2.12. Nyt vaan sormet ja varpaat pystyyn, että kaikki menee hyvin :)

Alma-neiti toukokuussa 2011

3. joulukuuta 2011

Huh, millä vauhdilla juoksu sitten edistyikään!!

Niin se vaan nopiaa edisty Alman juoksu, etten perässä pysynyt. Tärppipäivä tuli siis enemmin kuin arvasinkaan ja aika epäkiitolliseen aikaan, kun urhooksi suunnittelemani Pikikuonon Brad Pitt olikin menossa Helsinkiin messareihin. Eli nopiasti piti suunnitelmat muuttaa. Blue merle -urosta en toista Bradin kaltaista tiedä, mutta noin kahden sekunnin mietinnän jälkeen tiesin heti, kuka olisi Bradin lisäksi enemmän kuin passeli urho Almalle: Lillebergin Päivin Edi. Olen Ediä ihaillut aina sen luonteen, rakenteen ja liikkeitten vuoksi. Ainoa asia, joka Edissä on häirinnyt, on se, että se on soopeli :) Minä kun oon luullu olevani aina blue merle/trikki -ihminen! Mutta nyt en enää ole ja oon aivan äly onnellinen, että Päivi antoi Edin Almalle urhooksi! Ja kaiken lisäksi tästä yhdistelmästä voi odottaa vaikka ja mitä: molemmat ovat säpäköitä agilitykoiria, luonteet molemmilla aivan huippua eikä kyllä rakenteissakaan vikoja löydy!

Tässäpä pari kuvaa agilitytykki Edistä, Helskon Tsaikovskista:

Kuva Päivi Lilleberg

Kuva Juha Lehtikangas


Edi on astunut nyt kaksi kertaa Alman, huomenna vielä varmistellaan kolmannen kerran. Molemmat astutukset kävivät kuin elokuvissa - molemmat koirat tiesivät mitä tehdä. Jännitin hieman ennen ensimmäistä astutusta, miten Alma suhtautuu asiaan - se kun aika helposti näyttää hammasta, kun ei jostain tykkää - mutta sehän käyttäytyi kuin unelma. On se niiiiiiiin ihana tuo Alma, etten pysty lopettamaan kehumistaan!

Nyt sitten vaan odottelemme, odottelemme ja odottelemme ja pijämmä peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin ja pentuja syntyy joskus helmikuun alkupäivinä!

28. marraskuuta 2011

Jeeee!!

Ja niin sitten vihdoin ja viimein harras odotus palkittiin ja Alman juoksu on alkanut! Eli nythän se tämä elämä on aika kauan vain odotusta ja odotusta. Ensin odotellaan progen nousua ja sen myötä astutuspäivää.

Että peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin!

17. marraskuuta 2011

Voi voi tätä odotusta

Ja niin se vaan Alma antaa odottaa juoksuaan. Välillä näyttää, että merkkejä juoksun tulosta on, mutta mitään vaan ei tapahdu! Mutta näillä mennään ja pidetään peukut pystyssä, että edes tämän vuoden puolella jotain tapahtuisi :)  Toisaalta on ollut ihan mukava, että ollaan Alman kans päässeet harjoittelemaan agilitya ihan kunnolla. Niin se säpäkkä ja hyvä agilitykoira, että välillä mietin, pennutanko ollenkaan. Mutta kun päätös on tehty, se pitää. Saan Alman hyvälle mallille tässä ja siitä on hyvä sitten jatkaa pentujen jälkeen - jos niitä nyt sitten koskaan kuuna päivänä tuleekaan :)

Eilen Alman treeneissä harjoiteltiin keppien ja kontaktien lisäksi takaakiertoa, päällejuoksua ja valssia. Kaikki sujui kuin rasvattu. Alma nuoli esteitten viertä ja päällejuoksussa ei epäillyt hetkeäkään, kun omat ohjaukset oli kohillaan. Koutsikin oli innossaan - eikä löytänyt mitään, siis mitään huomautettavaa harjoitteista!! Voi että mää oon niin innossani ja onnellinen ku mulla on tuommonen neiti Säpäkkyys, jonka kans treenatessa nauttii joka sekunnista!

Lunan kanssa treenit menee Lunan tyylillä: varmasti mennään, mutta vauhtia ei aina löydy. Luna on hyvä ollut todella hyvä ns. harjoittelukoira: tekee mitä pyydetään ja tekniikat tulee hyvin viilattua. Almaan on helppo niitä sitten sovitella. Kiva on Lunankin kans treenata, mutta vaatii enemmän hermoja :)

Muuten elämä jatkuu niin mallillaan, ettei paremmasta väliä!

Luna aamulla - hohhoijaa!

6. syyskuuta 2011

Agilitya, lenkkeilyä ja karvankasvua

Auts, agikisat on vielä kommentoimatta ja onhan tässä muutaki koirajuttuja kertomatta...

KASin kisat Virpiniemessä meni periaatteesa ihan odotetusti. Lauantaina hypärillä hylly. Ihan hyvin toisaalta meni, keppejä piti vähä kerrata ja sitten hylky lopulta Lunan mentyä väärään päähän putkea. No, taisinpa sen sinne ohjatakin :) Iltasella oli joukkuekisarata (Active Dogsin minijoukkue2) ja sehän meni ihan mukavasti, kun ihan tuloskin saatiin. Ja meijän seuralla meni aivan mahottoman hienosti: ykkössijoja ropsahteli joukkueille jatkuvalla syötöllä :) 

Sunnuntaina, kun lähdin Virpiniemeen aamulla seittemän aikaan, ajelin HYL-rekkarilla varustetun auton perässä.  Mietiskelin, että sekö se mun tulevan päivän saldon tietää. No, jotain se tiesiki: hypärillä tein siis niin tyhmän ohjausvirheen, ettei paremmasta väliä ja pasmat oli het sekasi. Sössin radan alun valssin ihan täysin. Jotenki keskityin siihen kuin Alman kans oisin rataa menny ja ohjasin Lunaa ku Almaa! No, rata meni ihan persiilleen ja jätinki sen kesken. Agirata meni taas ihan hyvin, jopa taas tulos saatiin (oisko ollu 15). Lunaa häiritsi tuomari-pirulainen ja sitä piti sitte väistellä sen verran, että niitä virheitä tuli. No, ihan mukava oli kisata ja sainpas tietää, mihin keskitytään treeneissä. 

Annalankankaalla ollaan eri kokoonpanoilla käyty viikottain lenkeillä.Tiina ja tytöt, Päivi ja pojat ja Pia ja pojat ovat olleet lenkkiseurana. Sielä on koirat saaneet kunnolla revitellä ja keskenään kisata. Mukava paikka ja mukavaa seuraa on aina ollut!

Viime lauantaina käytiin sitten Alma ja Lunan kanssa katsomassa Iitaa Merjan tykönä. Hertsynkykeli kun oli tyttö kasvanu! Oli jo isompi kuin äitinsä. Mitattiin Merjan kans ja säkäksi saatiin 38 cm! Elikkä Iso-Iita siitä tytöstä tulee :) Mutta ihana Iita on ja niin ihanan luonteinen. Merja on käyny Iitan kans agilitypainotteisella pentukurssilla ja se ossaa jo vaikka mitä! Iita on kyllä niin hyvässä huomassa ja hoidossa, ettei parempaa kotia vois olla. Pakko on kehua jatkuvasti, kun oon edelleenkin niin onnellinen siitä! Kiitos Merja ja pojat! Kävimmehän sitten Kempeleessä Ketolanperällä (vai mikäs se nyt olikaan) parin tunnin lenkillä ja meillä oli kotona illalla toooodella väsyneitä matkaajia :)

Iita lepakkokorvineen (joo-o, on niissä glyserolia, mutta ei oikein näytä aina toimivan :))
sekä Alma ja Luna istahtivat kuvaan lenkin päätteeksi.
Kuva: Merja Kulju

Neitosten karvanlähtö on nyt sitte hiipunu, vihdoin viimein ja huoh! Lunalla näyttäis jo vähä uutta turkkia pukkaavan. On kyllä ollu semmonen karvasouvi tässä koko kesän, ettei oo aikasemmin ollu. Nyt vois ehkä jo imurointitiheyttä laskea ja voi olla, että saadaan päivälliset ja lounaat syödä ilman suurempia karvahöysteitä.

Ja sitä Alman juoksuahan tässä ootellaan. Taitaa kuitenkin mennä loppuvuoteen, ehkä marraskuuhun, kun sen uskosin alkavan. Toisaalta ihan kiva, että ehditään vielä agilitya harrastaa syksyn ajan. Ikävältä tuntuis, jos joutuis just tässä vaiheessa jättämään treenit, kun ollaan siirtymässä valmennusryhmään ja kontaktit tulee radalle mukaan.

12. elokuuta 2011

Wow - ihanaa ratakiitoa!

Onpas ollu niin ihastuttava agilityviikko, ettei paremmasta väliä:

Alman kans käytiin kesätauon ensimmäisissä treeneissä maanantaina ja hymyssä suin ajelin kotiin sieltä. Neiti Säpäkkä yllätti minut vauhdillaan ja osaamisellaan kertaheitolla. Viime viikolla kävimme hallilla vähän kokeilemassa ja siitä oli vieläkin reidet ja takamus kippeinä. Kun sitten Alman vauhdissa yritin juosta, tuntui, että pitää ääneen huutaa kivusta, kun sattui niin pirusti. Mutta ei auttanut kuin kärsiä kipu, niin ihastuttavan ihanaa oli Alman kiitelyä seurata! Ja käteen jäi harjoiteltavaa: putkiin ohjaus on mulla edelleenkin, usean vuoden harjoittelun jälkeen, hakusalla! On se kumma, kun ei sitä usko, että loppuun asti on ohjattava eikä pysähyttävä tuijottamaan, meneekö se koira putkeen vaiko eikö!!!

Ja sitten Luna! Puoli vuotta ehti Luna tauolla olla ja alotinkin illan treenien jännittämisen jo töissä. Ja wow, Luna toimi kuin unelma! Ei ottanut turhia askeleita, esteet mentiin nuolten ja vauhtiakin oli tullu lisää! Juoksu oli keveää ja helppoa! Ensimmäinen rata mentiin osissa, mutta toinen sitte jo kokonaan ja suht täysillä. Oma töppi oli kepeillä, mutta sekin lopulta hantlanttiin. Voi vitsi sitä onnen tunnetta! Ja edelleenkin mulla on aivan  mahoton into päällä ja onnen hymy huulilla!

Kaikesta tästä innostuneena ilmottauduin KASin kisoihin elokuun lopulle (ekat kisat tänä vuonna!). Ja Päivi sai minut vielä ilmottautumaan Active Dogsin minijoukkueeseen piirimestaruuskisoihin. Sitä ehkä vielä kisoissa katkerasti kadun, mutta olokoot! Ja nyt sitte treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä. Noitten neitien kanssa on aivan ihastuttavan ihana harrastaa!!!

7. elokuuta 2011

Nipa hoidossa

Niin se sitten on, että mullakin loma loppuu. On ollu kyllä ihan mukava kolmeviikkonen, vaikken juuri missään ole käynytkään. On ollu aivan ihana keskittyä koiriin ilman aikatauluja. Viimeinen lomaviikko onkin ollu tosi liikunnallinen: tunnin lenkkejä Annalankankaan hiekka-/kangasmaastoissa tehty joka päivä ja sen lisäksi vielä Rajakylän pyöräteitä ja nurmikoita tallottu toinen mokoma. Ihmettelen vain, miksei käveltyt kilometrit näy puntarissa kilojen putoamisena (- eikös ne suklaa ja makkara lasketa nykyään jo vihanneksiksi?)...

Olen saanut nauttia viikon verran kolmen koiran hoitamisesta. Tervosen Maaritin Nipa tuli viime sunnuntaina kesälomaileen meille ja täytyy sanoa, että osaa olla ihana neiti! Heti eka päivänä kaikki menetimme sille sydämemme! Nipa-Nipsukka on maailman rauhallisin trikkineitokainen, joka tykkää rapsutuksista ja osaa myös pitää huolen, että niitä saa :)

Nipa

Nipa nukkuu
Ensimmäisenä päivänä Nipa seisoi portin edessä tuijotellen ulko-ovea ja ensimmäinen yö meni Vilman sängyssä, kun ei osannut vielä yläkerrassa rauhottua. Toisena päivänä jo unohtui oven tuijotus, mutta levoton oli vielä. Kolmantena päivänä rauhottui, mutta esim. parkkipaikalla hyppeli jokaista autoa vasten - josko nyt jo pääsisi kotiin. Joka päivä olemme käyneet Annalankankaalla lenkillä, kun näytti, ettei Nipa osannut kiinni ollessaan pissata ja kakata. Loppuviikosta annoin Nipan juoksennella myös rauhallisimmalla pyöräteillä irti ja onnistuihan se pissaaminen sitten täällä Rajakylässäkin :) Perjantaina jo tuntui, että Nipa on rauhottunut ja meijän lauman ottanut omakseen. Koko viikon on kulkenut perässäni kuten Alma ja Lunakin. Pari päivää on nyt Alma yrittänyt saada Nipaa leikkimään, mutta sitähän kiinnostavat vain kärpäset, jotka meillä pörräävät :) Kuitenkin, sekä Alma että Luna ovat ottaneet neidin kaverikseen ja elo on sujunut paremmin kuin hyvin! Kiitos, Maarit, että annoit meille mahdollisuuden tutustua Nipaan! Meille tulee kaikille ikävä, kun se omaan kotiinsa palaa!

Luna-Lupsukka, Nipa-Nipsukka, Alma-Apsukka :)
Luna pudottaa turkkiaan minkä ehtii. Nahkasheltti kai siitä pikkuhiljaa tulee. Ja Almaltakaan ei enää pohjavillaa löydy. Molemmat koirat ovat olleet raakaravinnolla nyt jo toista kuukautta ja se näkyy positiivisesti painossa sekä käytöksessä. Luna leikkii ja on paljon pirteämpi kuin ennen pennutusta. Pöhötys on hävinnyt molemmilta ja ovat palanneet pentuasteelle molemmat - välillä liiankin leikkisiä ovat :)

Pikkuhiljaa tästä tytöstä tulee karvaton...
Luna kävi Kyllösen Jarmolla käsittelyssä ja nyt näyttää olevan neiti kunnossa. Ei peitsaa enää ja liikkeet ovat sulavia. Tulevalla viikolla alkaa molemmilla taas ohjatut agilitytreenit ja odotan niitä kuin kuuta nousevaa! Ihana päästä kokeilemaan, mitä Luna muistaa puolen vuoden agilitytauon jälkeen.



Agilitytykkimme Alma :)

Ai niin, Alman kanssahan kävimme möllikisoissa pari viikkoa sitten enkä ole ennen ollut täysin katastrofaalisen suorituksen jälkeen niin hyvällä tuulella. Radalla jo nauratti, kun Alma innoissaan ohitti kaikki putket - tietenkin mun täysin väärillä ohjauksilla :) Mutta hauskaa meillä oli ja se oli pääasia. Täältä voit käydä katsomassa sen surullisen/iloisenkuuluisa videon :) Videon kuvannut Mettovaaran Vuokko.

25. heinäkuuta 2011

Lomalaisia nyt ollaan

Jo toista viikkoa tässä on yritelty totuttautua tähän lomamoodiin. Vieläkin tuottaa vaikeuksia, mutta kyllä tämä tästä.

Loman aloitin mökkeilemällä. Sunnuntaina syyhkästiin koko poppoolla Kuusamoon Kitkajärven rantaan. Säät eivät parhaimmat olleet, mutta eipäs se meidän lomailua haitannu. Oleilua, pari käyntiä Rukalla, rentoutumista, saunomista ja uimista. Vilma sai mut joka ilta saunasta uimaan haukkumalla nössöksi, jos sitä en tee. Aika kylmää vesi oli, mutta pakkohan se oli sinne pulahtaa, ettei jäänyt tyttöään huonommaksi.

Kuvanottajana meillä muuten oli sitten Henri ja tässä muutamia otoksiansa:

Ilta-aurinkoa Kitkalla.
Vettä, ah!

Alma uppos järvi-/metsämaisemiin heti. Se lähti tutustumaan lähipiiriin ja juoksenteli omia polkujaan. Luna sen sijaan vinkui ensimmäisen illan, kulki Alman perässä, mutta pysytteli mielellään terassilla. Toisena päivänä jo uskaltautui itsekin kauemmas, mutta ei yksin, vaan Alman perässä. Toinen siis mettäläinen, toinen citykoira :) Kun oltiin uimassa, kumpikin seisoi laiturilla katsomassa, Luna vinkuen mun perään, Alma tuulta haistellen. Jos ois pitäny valita, kumman koiran ottasin pelastamaan hukkumiselta, kyllä se Luna ois. Näytti nääs siltä, että Almalle oli ihan sama, kuka vedessä on, pääasia oli, että pääsee laiturille kuono kohti tuulta. No, kumpainekin uimassa kävi: Alma hyppäs laiturilta ja pari kertaa käväs pyörähtämässä vedessä, Luna halus tulla, mutta ei uskaltanu ja minä  nostin sen veteen. Osasivat kummatkin uida, josta olen suuresti ylypiä :)

Mää meen ensin ja sitte tuut sää.
Jee! Mää ekana!

Perjantaina 22.7. kävimme Susadanin kasvattajapäivillä Haukiputaan Koljon majalla. Siellä kirmaili parhaimmillaan nelisenkymmentä shelttiä pitkin maita ja mantuja. Uimassakin kävivät ja olivat todella ihania rannan hiekassa ja mudassa sen jälkeen pyöriskeltyään Oli todella mukava päivä ja oli ihana nähdä niin monta merleshelttiä kerrallaan juoksentelemassa.Kiitos tätäkin kautta Ainille ja Tiinalle!

Enpäs näköjään ole muistanut päivittää Alman silmätarkin tuloksia! Alma kävi 14.7. Kaisa Wickströmin tarkistuksessa ja silmät olivat täysin terveet!! Pieniä ripsiä ikävä kyllä löytyi, mutta Kaisa sanoi, että niin vähän ja pieniä ovat, ettei niistä varmastikaan mitään harmia Almalle tule. Ja Alma muuten käyttäytyi odotustilassa aivan siis upiasti! Kaikkia olisi halunnut käydä tervehtimässä, oli aivan mahottoman iloinen ja tutkimushuoneeseenkin juoksi onnessaan ja hyppäsi pöydälle. Kyllä se osaa sitten olla ihana neiti!!

14. heinäkuuta 2011

Lomaa ootellessa

Onpas jääny päivittäminen, kun Iita on talosta lähteny. Ihan kuin mitään ei enää tapahtuis, kun ei oo kertoa riiviötarinoita pennusta. No, nyt on taas Iita-tarinaa :)

Iitahan kävi sulostuttamassa muutaman päivän meijän perhe-elämää, kun oma perheensä oli lomareissulla.  Iitahan tuli meille kuin kottiinsa, mutta meijän neiti ei ihan heti tajunneet, kuka se oli. Moneen kertaan piti karvaturri haistella ja peräsään kulkea. Hetmiten Alma kuitenkin oli sitä mieltä, että tuo jatkuvasti näykkivä ja päälle hyppivä hyrrä pitää saada ruotuun ja ilmoitti sille kaapin paikan. Viesti meni Iitalle heti perille ja koko vierailun ajan muisti varoa ja kiertää Alman kaukaa. Luna joutuikin sitten sijaiskärsijäksi ja sai Iitan kaiken huomion. Ei ehkä siitä korvien ja jalkojen näykkimisestä kovin onnellinen ollut, mutta kun on niin kiltti, antoi Iitan sydämensä kyllyydestä itseään höykkyyttää. Kylläpä sitten eilettäin Iitan lähtiessä olikin tooooodella väsyny ja nukku lenkin jälkeen koko illan.

Iitasta taitaa sitten ihan oikiasti tulla Iso-Iita. Mittasin sen ja vajaan 11 viikon ikäisenä oli 31 cm! Ei enää mahtunut tuolin alle kuin vauhtia ottamalla. Sängyn alle nukkumaan meneminen onnistui ryömimällä. Kohta on varmaan jo isompi kuin äitinsä :)

Voi että se on ihanaluonteinen tyttö! Se on avoin ja utelias, pirteä "pikku" säheltäjä. Merjalla on kyllä ihana elämän sulostuttaja kotonaan nyt.

Huomenna alkaa se kauan odotettu loma! Aion kolmeviikkoisen ottaa niiiin maaaan perusteeeeeellisen lunkisti!

26. kesäkuuta 2011

Iitan uuteen kotiin

Niin se Iita sitten muutti uuteen kotiinsa Kempeleeseen Merjan ja perheensä luo eilen. Pienet itkut piti tirauttaa, mutta kun tiesi, että hyvään kotiin menee, ikäväkin muuttui onneksi. Pitkin iltaa sain teksti- ja kuvaviestejä uudelta emännältään ja tuntui niin ihanalta, kun kuuli, että Iita oli heti kotiutunut uuteen kotiinsa. Syönyt oli vanhaan malliinsa = kupin kimppuun ja ruoka alas, leikkinyt ja nukkunut. Yö oli mennyt hyvin sängyn alla nukkuessa. Ja tänään oli sitten vieraskoreuskin karissu ja oli jatkanu entiseen malliinsa verhojen repimisen :) Kaverikseen Iita sai Peppi-mittelspitzin. Eilinen oli mennyt vielä tutustellessa eikä Peppi oikein ollu välittäny Iitan tutustumisyrityksistä. Mutta kukapa vanhempi rouva moista nelijalkasta hyrrää noin vain kestäiskään! Kavereiksi varmasti tulevat, kunhan aika kuluu.

Jos ei Merja ois pari viikkoa sitte käyny rupattelemasa mun työhuoneessa ja vitsinä heittäny haluavansa ostaa Iitan, voisivat Iitan asiat olla ihan toisin. Nyt oon tosi onnellinen, että kaikki meni paremmin kuin hyvin! Suuri kiitos Merjalle ja perheelleen tosi hienosta pentuvalinnasta :)

Ja sitähän sitten mietittiin, miten Luna ja Alma ottavat vintiön pois muuton. No, ei mitenkään, ainakaan äitinsä Luna. Se tuntuu nauttivan täysin siemauksin siitä, että saa olla ja nukkua rauhassa eikä kukaan nypi karvoista, hypi päälle tai näyki tassuista. Alma eilen vähän etsiskeli, tykkäsi niin leikkiä Iitan kans. Illalla oli sekin jo "toipunut" ja näytti sekin nauttivan rauhasta. Ja täytyy sanoa, että kyllä välillä nautin itsekin :)

20. kesäkuuta 2011

Katse eteenpäin

Niin se pikkuhiljaa lähestyy päivä, jolloin Iita matkaa uuteen kotiinsa. Ensi sunnuntaina Merjan perhe sen tulee hakemaan. Yritämme viimeisinä kotonaolopäivinään ottaa tuosta "riiviöstä" kaiken ilon irti. Ja kyllä se jaksaakin meitä ilahduttaa: verhot, crocksit, maton hapsut ja housunlahkeet ovat jatkuvasti vaaravyöhykkeessä :) Hyvin kuitenkin tottelee, kun sitä kieltää. Saas nähä, miten uudessa kodissaan saa kaiken hyrskyn myrskyn... Yritän sitä sylissä pitää ja painaa mieleen kuonon, kasvojen, silmien ja joka karvan värin, tassujen valkoiset sukat ja oikean jalan mustan värin. Kun sitä voisikin katsoa mahansa täyteen! Onneksi on paljon kuvia eikähän Iita kaukana ole ja varmaan päivittäin saan tietoja siitä. (Meillä taitaa jäädä Merjan kans työt tekemättä, ku istumma nokat vastakkain juttelemasa Iitasta...) Mutta että. Ikävä jää, mutta muuten ei huolta Iitan tulevaisuudesta ole!

Löytyipä Iitasta koneen syövereistä kuva, jota en ollut muistanut ottaneenikaan. Tässä Iita alle 6 viikkoa:




Katse kääntyy jo pikkuhiljaa syksyä kohti. Alma olisi tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta ihka ihanalla Bradilla! Olen Bradia ihaillut siitä alkaen, kun ensimmäisen kerran sen näyttelyssä näin - siinä uros minun makuuni :) Kun vielä muutenkin Alman kans natsaa asiat kohdalleen, oon tosi onnellinen, että meille ehkä, toivottavasti, toivon niin, syntyy tuon ihanan hurmurin trikki-blue merle -pentuja. Peukut vaan nyt pystyyn, että kaikki menee hyvin ja onnelliseen lopputulemaan päädytään :)

Lunan kuntouttaminen agilityyn alkaa pikkuhiljaa. Lenkittäminen ja jumppailu on aloitettu ja ruokavalion muutos on seuraavana listalla. Alman jumppaus on myös aloitettu. Jospa tässä kohtapuolin pääsisi ihan hallille asti harjoittelemaan. Näistä sitten myöhemmin...

17. kesäkuuta 2011

Iitalle uusi koti

Niinpä ne asiat eivät aina mene kuin suunnitellaan ja päädyin Iitan myymiseen. Heti sille löytyi uusi, rakastava koti työkaverini Merjan luota. Kohtalo tuntui olevan mukana, molemmin puolin. Ihanaan perheeseen pääsee ja Iita saa pitää nimensäkin :) Pentukurssille on jo ilmoitus mennyt, joten aktiviteettejakin löytyy. Onnea Merjalle ja Merjan perheelle aivan älyttömän ihanasta pentuvalinnasta :)

14. kesäkuuta 2011

Violetdreamin eka ikioma kasvatti!

"Iita" on nyt sitten virallisesti Violetdreamin ensimmäinen oma kasvatti, nimeltään Violetdream All In One. Mukavana syntymäpäivälahjana sain rekisteritodistuksen, jossa komia nimi luki. Nimen taustallahan on se, että tämä pentu elää myös menehtyneen siskonsa elämää.

"Iita" on jo kohta 7 viikkoa meitä ilostuttanut ja välillä harmaita hiuksiakin aiheuttanut. Kasvuvauhti on ollut todella huimaa, ihan päätähuimaavaa sanoisin :) Nappuloita, jauhelihaa ym. herkkuja on jo yli kolme viikkoa syöty ja maitobaarireissut alkaa olla nyt ohimennyttä aikaa. Vauhtia riittää ja tekemistä löytyy koko ajan. Nukkumisetkin on vähentyneet puoleen sitten alkuaikojen. Tällä hetkellä Iitan "in"-juttu on verhojen repiminen, aamutossujen raahaaminen ja repiminen, kirjojen ottaminen kirjahyllystä ja niitten "lukeminen". Kaikkein ihaninta tuntuu kuitenkin olevan mun lahkeissa roikkuminen. Isommat neidit se saa helposti mukaan leikkiin hyökkäämällä kimppuun ja repimällä karvoista. Alman kanssa mennään sohvan ympäri ja vuorotellaan, kuka pääsee ekana. Lunakin on välillä ihan villiintynyt ja lähtenyt mukaan leikkiin. Että touhua, sähellystä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita meillä piisaa.

Kovasti vauhdilla on Iita tosiaan kasvanut. Sunnuntaina Päivi tuli giljotiinin kanssa käymään ja Iitan säkä oli 23,5 cm! Kovasti tässä olen seuraillut, miten tuo korkeuden kasvukäyrä huolestuttavalla vauhdilla kasvaa. Mihin kokoonhan se Iita vielä tuleekaan, hmmm...

Tänään käytiin sitten pentutarkastuksessa ja Iita todettiin terveeksi merletytöksi. Kivasti osasi lääkärin pöydällä käyttäytyä, vaikkakin tippojen laittaminen ennen tarkistusta itketti kovasti :) Tulomatkalla istui nätisti äitinsä kanssa häkissä, ei ääntäkään päästänyt. Paha olo kylläkin matkan aikana oli yllättänyt.

Mukavasti vaavin kans menee. Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

Tässäpä  muutama kuva 6,5-viikkoisesta tytöstä:

Mulla on siniset silimät!!!

Minä!

Eikö jo pääsis pois tästä poseeraamasta!

Tyttöjen iltapalaveri. Vaikka kovia sanoja käytetäänki, kavereita ollaan.

30. toukokuuta 2011

Prinsessa vois olla sitten vaikka Iita...

"Iitaksi" puhuteltu vauva on nyt kohtsiltään, torstaina - herranen aika sentäs - viis viikkoa!!! Mennee aika semmosta vauhtia, ettei peräsä meinaa pysyä. Iita muuttuu hurjaa vauhtia, kasvaa ja muuttuu koko ajan enemmän sheltiksi :)

Iita on ollu nyt parisen viikkoa olohuoneessa, ensin aitauksessa, mutta nyt tuskin edes sielä käy. Vauhtia on tullu lisää ja Alman kans jo ottavat kunnon spurttejaki. Pötkylä-pullukka Iita vielä on, mutta eiköhän tuo tuosta hoikkene, kun nuo liikuntasessiot käyvät pitemmiksi. Nythän sitä pitää  pötkähtää kesken leikkien ykskaks nukkumaan. Kiinteää ruokaaki on jo toista viikkoa syöty. Parhaiten menee ruoka alas, kun saa tyhjentää ruokakuppia toisten tyttöjen kans vieri vieressä. Luna on jo jonku aikaa säännöstelly maidon juottamista, joten varmaan se ruokakupin sisältö alkaa maistumaan enemmän ja enemmän ja ilman seuraaki :) Toisaalta, alkaa jo vähä huolestuttaa tuon Iitan paino: neliviikkosena painoi jopa enemmän kuin Luna kuusviikkoisena! Kuinkahan iso siitä vielä tuleekaan tuolla ravinnolla...

Eilettäin oli ensi tutustuminen ulkoilmaan. Kun takapihan ovi aukes, Iita seisahtu kauhusta kankeana ihmettelemään suurta maailmaa. Pitihän sitä kuitenki vähä käydä haistelemassa pihalla, mutta ihan pikkusen vaan. Kovasti se eka kerta jännitti. Ja ketäs ei jännittäs moinen!

Jännä on kyllä nähdä, minkämoinen neitokainen tästä Iitasta - tai mikä nyt nimi tulekaan olemaan - isona tulee! Virtaa on ja kun silmä välttää, on verho irtoamasa tai portaita ollaan puremassa. Ihan ihmeissään ollaan moisesta riiviöstä :) Eihän uskois kuvien perusteella sitä semmoseksi:

Minä itte

Karhunpoika uinahtaa...

Äiti ja tytär
"En oikein tiiä, mille alakais seuraavaksi..."

16. toukokuuta 2011

Näyttelykuulumisia pitkästä aikaa

Niinpä sitä vihdoin viimein saatiin näyttelyputkikin aukaistua. Lunan ollessa mammalomalla kehiin lähti Alma mukaan. Lauantaiaamuna hurruuttelimme Äänekosken suuntaan Tiinan ja kolmen muun neidin (Alma, Kerttu ja Ninja) kanssa. Lämpimän auringon alla kävimme Nuorten kehässä Alman kiertämässä. Pienten vaikeuksien jälkeen loppu sujui hyvin ja Alma pokkasi ERIn sijoittumatta kuitenkaan kilpailuluokassa. Mutta aivan mahottoman ihanasti se Alama hommansa hoiti! Kehän vierellä vierähtikin sitten näyttelyn loppuun saakka, kun jännäsimme, miten Lillebergin Päivin Onni (Mystica Line Mystery Man) voitti kehiä kohoten lopulta BIS2:ksi!

Sunnuntai meni Viitasaarella asfalttipihalla myös suht aurinkoisessa säässä. Shelttejä oli aikamoinen joukkue kehissä pyöriskelemässä ja taas aikaa taittui moniaita tunteja kauniita shelttejä seuraillen. Kehää odotellessa harjoittelin Alman kanssa kehäliikkumista ja, voi että, se meni  hyvin. Eikä voi kyllä itse kehässä liikkeitä tai käytöstäkään moittia millään sanalla, niin hienosti Alma siellä meni! Eikä omasta mielestäni häntäkään noussut, vaikka tuomari sen arvosteluun laittoikin. Ja ERIhän sieltä tulla pötkähti ja älyonnellinen siitä olin - ja olen tietysti vieläkin :)

Oli kaikkineen aivan ihastuttavan mukava viikonloppu. Oulun (no, Haukiputaaltakin :)) suunnasta meitä oli autolasteittain sheltti-immeisiä ja heidän kanssaan yövyttiin la-su yö Piispalassa, joka oli tosi ihana paikka. Ja voi vitsi, että oli mukavaa! Koko viikonloppu oli todella onnistunut ja antoi mielenpiristettä piiiitkäksi aikaa! Ja jäihän siitä myös konkreettisia muistoja: aurinko sen verran paistatteli, että naama paloi. Mutta eiköhän se pikkuhiljaa rusketukseksi muutu, ainakin toivon niin :)

Tässä se meijän ihana Alama Viitasaarella pöydällä arvostelua odottamassa:

Kuva: Piia Hautala


Kun kotiin pääsin, piti heti juosta lällyttelemään vaavia. Ja huh: Kaksi päivää pois ja neitokaisen silmät olivat apposen auki, kävely sujui jo ihan hyvin ja leikkiminenkin oli jo alkanut! Aivan lutunen vaavi kyllä nyt on. Illalla nukkumaan alkaessa tuli ihan suru puseroon, kun ajatteli, kuinka nopeaa kehitys on ja niin moni hetki jää näkemättä, kun töissä pitää käydä!

Ja tässä rinsessa 16 vrk :)




11. toukokuuta 2011

Sinistä pilkistää

Pienokainen (no, ainakin iältään :)) lähentelee 14 vrk:n ikää. Oikeasta silmästä pilkisti tänään jo hieman sinistä silmää, toinen on vielä kiinni. Ja sitten vielä: prinsessa suoristi kaulaansa, nosti pään pystyyn, punnersi istumaan ja lyllersi kaatuillen, mutta jo neljällä jalalla kävellen, pitkin pentulaatikkoa! Ei voi ihanampaa ja suloisempaa näkyä ollakaan! Samalla kyllä tuli mieleen, että nytkö se sitten alkaa - maailmaan tutustuminen ja jatkuva seurailu, ettei mitään ikävää pääse tapahtumaan. Todella rauhallistahan on ollutkin, kun prinsessa on vaan omassa ylhäisyydessään nukkunut ja syönyt :)

Jokunen kuva taas - kenestäpä muusta :)



13 vrk
13 vrk
3 v ja 10 vrk

9. toukokuuta 2011

11. vrk

Ja prinsessa senkus nukkuu ja vankistuu, ei mahdu enää yhdelle kädelle :) Silmät eivät ole vielä auenneet, mutta kovasti odottelemme tämän viikon aikana ne näkevämme. Tänään punnitsin vauvelin ja painoksi sain n. 900-1100 grammaa  - vaikea punnittava jo tämä neiti, kun ei tahdo paikallaan pysynyt. Kun muutaman kerran sitä rauhottelin, asettui vaaka noin 920 gramman paikkeille. Eli kohta kuitenkin kilon painoinen tyttönen on se. Luna hoivaa entiseen malliin, mutta muistaa ottaa hengähdystaukoja ihan kiitettävästi ja vähän  pitemmälle lenkillekin on jo lähtenyt ihan suosiolla.

Tässä pari kuvaa 9 vuorokauden ikäisestä prinsessasta:



Alman kanssa käytiin agilitytreeneissä tänään. Töistä oli kauhea kiirus kotiin, nopeasti jotain syöpäsin ja kaasujalka raskaana ajelin Martinniemeen. Varttitunnin lenkki ehdittiin tehdä ennen treenejä ja mietin, sainko sillä ylimääräiset höyryt pois ja lihakset lämpimäksi. Näytti kuitenkin höyryt ainakin hävinneen, kun niin nätisti osasi Alma irtikin käyttäytyä hallissa. Ja mukavasti meni treenitkin. Pitkällä, neljän esteen alkusuoralla aloitettiin ja jo varmana pitämäni renkaan Alma meni pari kertaa ohi. Kun vähän näytti, mikä se rengas niinku oli, johan se koko suorakin onnistui. Toisessa pätkässä harjoiteltiin persjättö ja takaleikkaus ja kumpainenkin onnistui. Kun sitten kolmannessa pätkässä piti takaleikkauksen jälkeen vielä jatkaakin, jopa coutsin mielestä "aloittelevaksi koiraksi takaleikkaus onnistui hienosti". Olinpas hiukkasen onnellinen siitä! Että taas kerran sain lauleskellen treeneistä ajella kotiin :)

Kiihkeästi tässä odotellaan jo viikonlopun Äänekosken ja Viitasaaren näyttelyturneeta. Alma pääsee pitkästä aikaa kehään. Häntä tuntuu olevan oikealla mallilla, mutta se jatkuva emäntään päin tuijotus pitäisi saada karsittua pois :)

4. toukokuuta 2011

Voi mahoton

Vauveliini on kasvanut jo kaksi kertaa syntymäpainonsa ja vasta  kuusi vuorokautta täynnä! Maha sillä pullottaa niin, että pelkään melkein sen poksahtavan. Ja kyllä voi uni jollekin maistua päivästä toiseen! Minäkin haluaisin moiset unenlahjat.

Viime yönä en herännyt kertaakaan, joten jokohan nukkui pentukin syömättä. Joka yö tähän saakka onkin ollut kahden-kolmen tunnin välein heräämistä rapinaan ja pennun ääntelyihin. Luna vielä yltyy yleensä järjestämään petiä uuteen uskoon ja se se vasta äänekästä on ollut. Kovasti Luna vieläkin muistaa hoitaa. On kyllä osannut rentoutua sen verran, että antaa pennun nukkua pentulaatikossa ja itse tulee jo alakertaan "juttelemaan". Kyllä noilla eläimillä on aivan ihmeellinen äidinvaisto: Luna tietää, milloin pennulla on nälkä ja menee silloin suoraan laatikkoon makuulle, vaikka pentu vielä nukkuisi (herää kyllä heti Lunan tuloon). Jos ei ole syöttöaika, pentua vain käydään katastamassa pikaisesti.

Silmien aukeamista odotellen :)

2. toukokuuta 2011

Kasvukäyrää

Kovaa vauhtia tuntuu prinsessa kasvavan. Tätä vauhtia siitä tulee vähintäänkin collie isona :)

1. toukokuuta 2011

Prinsessa 3 vrk

Sielläpä se kaunokainen prinsessa pentulaatikossa öllöttelee. Aika kuluu pääosin nukkuen, mutta muistaa myös pitää huolen  ruoka-ajoista. Syötäväähän todellakin riittää ja se näkyy kasvukäyrissä :)
  • syntymäpaino: 285 g
  • ikä 9 h: 292 g
  • ikä 1 vrk: 323 g
  • ikä 2 vrk: 379 g
  • ikä 3 vrk: 442 g
Kamera on sitten räiskynyt pentulaatikon päällä tiuhaan tahtiin. Enpäs muista, milloin on tullut kuvia näin paljon otettua viimeksi. Varmaan kun Henri syntyi v. 1993 :)
 


Luna kyllästyi jo toisena vuorokautena seuraamaan nukkuvaa vauvaansa ja porttia rymistellen ilmoittaa aina, kun kyllästymispiste on saavutettu ja haluaa jaloittelemaan. Käy kyllä säännöllisin väliajoin katastamassa, että kaikki on kunnossa ja tunnistaa pennun ääntelystä, milloin sillä on nälkä ja milloin huutaa ihan muuten vaan. Pissareissutkaan eivät ole enää juosten kustuja, vaan Luna haluaa jo pitempiäkin lenkkejä tehdä. Ja ihan rauhallisesti kävellään ja pentulaatikkoonkaan ei niin kauhea kiire ole - ehtii jopa sisälle tullessa käydä keittössä tarkistamassa, olisiko pöydälle jäänyt jotain syötävää :) Elämä on siis normalisoitunut ja minäkin jo pystyn keskittymään muuhunkin kuin prinsessan tuijotteluun :)

Alma on alistunut siihen, ettei pääse pentuhuoneeseen. Kurkkailee kyllä tasaisin välein portin takaa, mutta ei enää vinkuile ja rappaa porttia. Yöt Alma nukkuu kiltisti Henrin tai Vilman sängyn jalkopäässä :)

29. huhtikuuta 2011

Toinen vuorokausi meneillään

Siellä ne äiti ja tytär nätisti pentulaatikossa makoilevat, vihdoin Lunakin rauhoittuneena. Alkuyö oli suht rauhallinen. Jossain vaiheessa Luna pomppasi sängystä kävelylle, herätti minut ja meni takaisin sänkyynsä, kun sai minut hereille. Tämä toistui kolme kertaa. Ajattelin, että sillä olisi ollut hätä, mutta ei, nukkumaan alkoi, kun minut hereille sai. Kun sitten lopulta aamulla nousin ylös ja yritin saada Lunaa pissalle, eihän tämä mamma liikahtanut, pirulainen, mihinkään, vaan jatkoi makoilujaan ja taisi ihan uneen vaipua minun kiusakseni :) Kun sitten menin alakertaan aamukaffelle, alkoi rymmyytys yläkerrasta ja Luna tahtoi ulos sillä Lunalle ominaisella käskevällä äänellä... Kävimme pikaspurtin ulkona, paitsi että tällä kertaa Lunan mielestä oli sen verra aikaa, että ehti kakat tekemään, mutta sen jälkeen suorastaan lennettiin  ulko-ovelle ja suoraan pentua vahtaamaan.

Eilisen rutiinien etsiskelyjen jälkeen tuntuu Luna ne taas löytäneen: Kun se pääsi pissareissun jälkeen pentulaatikkoon ja laitettiin portti kiinni  ja menin alakertaan, alkoi kova haukunta ja komentelu: "Missä mun ruoka?!! Tuokaa ruokaa! Heti tänne mulle ruokaa! Hau, hau, hau!" Ja sitä jatkui niin kauan, että ruoka oli nokkansa edessä - kuinkas muutenkaan - pentulaatikossa. Kun, jos ruoka- tai vesikuppi on lattialla laatikon vieressä, saattaa käydä niin, että pentu vingahtaa ja se tarkoittaa, että pentua pitää het mennä lohduttamaan. Lopulta ruokailu näyttää aika huvittavalta: lipaisu kupista, katse pentuun, käväisy pentulaatikossa ja lohdutusnuolaisu, takaisin kupille, lipaisu, katse pentuun, käväisy pentulaatikossa ja lohdutusnuolaisu jne...Eli siis arvon mammalle on annettu kuppi suoraan nokan eteen. Vielä. Se päivä koittaa hyvinkin pian, etten enää palvelijanaan jatka :)

Alma-ressu on aivan ihmeissään, kun ei pääse huoneeseen käymään. Nousee porttia vasten ja katselee pettyneenä, kun Luna ja prinsessa makoilevat sängyssään. Kaikkein pahinta on ollut varmaan se, ettei ole päässyt sänkyni alle tai jalkopäähän nukkumaan. Mutta taitaa olla aika jännä tilanne kummallekin koiralle, kun joutuvat toimimaan erillään toisistaan.

Sitä minä olen tässä miettinyt, että miten tuo prinsessa nyt oppii asiat, kun ei ole siskoja tai veljiä opettamassa koiranelämää. Opettavatko Luna ja Alma sille sitten leikkimiset ja toistensa kunnioittamiset ja yleensäkin koiran elämässä tarvittavat säännöt, joita ihminen ei voi niille opettaa?

28. huhtikuuta 2011

Prinsessa tuli taloon

Niin se sitten synnytys eilen illalla käynnistyi ja Luna teki ansiokkaasti työtään. Ikävä kyllä kahdesta kaveruksesta toisella ei ollut voimia tähän maailmaan, mutta toinen blue merle -tyttö ponnisti ja pinnisti itsensä ulos Lunan massusta ja olikin tosi tiitterä vauva. Suoraan tissille osasi tiensä heti :)

Näin ensikertalaisena oli synnytystä välillä raskas katsella, mutta ihanan Ainin rauhallisuus ja varmat otteet saivat minutkin rauhoittumaan. Luna oli synnyttäjänä tosi rauhallinen ja kärsivällinen eikä hötkyillyt ylimääräisiä. Kun pentu tuli, Luna alkoi hoitamaan pentua kuin olisi sitä aina tehnyt. On maannut sängyssä pennun kanssa eikä puolta metriä kauemmas ole päässyt, kun pennun vinkuminen saa jo palaamaan takaisin. Aamulla Luna söi hyvällä ruokahalulla (niin tyypillistä Lunaa :)) ja vettäkin menee kiitettävästi. Pissalle meno olisi seuraavana listalla, ihmettelen vaan, miten Lunan saan sinne lähtemään :)

Prinsessa painoi syntyessään 285 g ja tänään punnitessani jo 292 g. Eli kun on 8 kappaletta meijereitä nokan edessä, ei taitane olla vaikeuksia itseään maidolla täyttää :)

Tässä se meidän vauveli nyt on:


27. huhtikuuta 2011

H-hetki lähestyy...

Ne sitten lämmöt laskivatkin eilisen illan ja yön aikana ja aamulla alkoivat nousemaan. Luna söi aamulla entiseen malliin ja oli ihan ok. Nyt on jo pentulaatikkoon kiirus välillä ja kovasti petaa paikkaa valmiiksi. Tyhjennysoperaatiokin on alkanut ja muutamat läjät ulos tehty :) Levottoman oloinen on mamma ja läähättää ressu koko ajan. Saapas nähdä, miten tämä tästä etenee.

Ja tässä Luna pentulaatikossa odottelemassa. Peti on petattu kunnolla :)

26. huhtikuuta 2011

Odottelua ja lomailua

Se sitten on ensimmäinen virallinen mammalomapäivä vietetty. Pääsiäinen oli niin täynnänsä virtaa ja tekemistä (remonttia, pihan rappausta, koirien juoksuttamista ja vähän juhlintaakin shelttinaisten kanssa), ettei sitä enää tälle päivälle juuri riittänyt. ltapäivällä sentäs innostuimme Henrin kanssa kaupunkiin saakka tuloksena Henrille housut ja Toyotaan kiiltävä pinta Teboilin pesuhallissa. Sittenpä tuo tahti taas jatkui ruuanlaitolla, siivoamisella ja koirien ulkoiluttamisella. Nyt olisi tavoitteena saada lopputyö viilattua valmiiksi.

Lunan lämmöt vaan pysyvät tasaisina. Eilen ja tänään olen mittaillut kolmen tunnin välein odotellen jotain tapahtuvaksi, mutta eipä ole pudotusta tullut. Myllerrystä mahassa on, joten pennut voivat varmaankin hyvin - kunhan eivät liian hyvin :) Jos kasvavat liian isoiksi, saattaa synnytys käydä Lunalle vaikeaksi. Tahti on Lunalla silminnähden hiipunut. Ilman Almaa ei suostu kävelemään juuri metriäkään sen jälkeen, kun on tarpeensa tehnyt. Ei kyllä lähde Alman kanssakaan pitemmälle, vaan saattaa laittaa ykskaks jarrut päälle ja haluaa kotiin.  Kotosalla makoilee eikä välillä korvaansa lotkauta, vaikka mitä tapahtuisi. Massu on kovanlainen, kivasti kuitenkin pentujen liikkeet tuntuvat. Se 63. vuorokausi tulisi täyteen sitten perjantaina. Kun Luna näyttää olevan hitaanlainen näissä hommissa, varmaan saamme odotella pentuja ainakin siihen saakka ;)

Nyt jännällä odottelen, pääsenkö toisen Devilin morsion, Danin synnytystä seuramaan. Lämmöt olivat Danilla tänään laskussa siihen suuntaan, että jotain voisi pian tapahtuakin :)

Tässäpä kuva Lunan massusta, otettu tänään. Välillä tykkää maata selällään, mutta ei siinä pysty kovin kauaa enää olemaan, kun vaikeuttaa jo niin hengitystä :)

21. huhtikuuta 2011

Kaksi kaverusta

Aamulla kävimme tarkistamassa röntgenissä, mitä siellä Lunan massussa oikein lymyää. Kaksi kaverustahan sieltä löytyi. Täytyy myöntää, että hiukkasen pettynyt röntgenkuvan nähtyäni olin, vaikka sydänäänien perusteella sitä jo pystyin odottamaankin. Mutta nyt oon kyllä aivan mahooottoman onnellinen jo noista kahdesta ja tässä jo täpinöissäni odottelen, missä vaiheessa haluavat maailmaan tulla. (Röntgenkuva Kuvia-sivulla Luna-kansiossa)

Toinen Devilin morsioista, Dani, odottelee kuutta pentua! Siinä on mammalla hoitamista - ja Maikilla myös :) Onnea tuhat kiloa kaikille yhdeksälle :)

15. huhtikuuta 2011

Aäniä, liikkeitä...

Eilen kävi Tarja kuuntelemassa Lunan massua ja kyllähän siellä elämää on!!! Määristä ei vielä pysty sanomaan, mutta enemmän kuin yhden pennun sydänäänet kuuluivat ja jopa itsekin yhden äänen tunnistin! Liikkeitä tunnusteltiin myös ja  siellähän ne pennut liikkuivat. Onnellinen olen, että massu pyöristyy ja pentuja on tulossa! Ei ole enää kuin viikko töitä ja pääsee lomalle keskittymään itse asiaan :)

Pentuhuone (=mun huone) meni remonttiin ja pitäisi saada valmiiksi viikonloppuna. Tapetit on revitty, pakkelit seinään laitettu ja enää puuttuu maalaus. No, eihän sitä ihan vain pentuja varten tehty, mutta sattui hyvään aikaan inspiraatio :)

Ja tänään olisi sitten Alman agilitytreenit - korvaava tunti, kun jäi toissa maanantai sairauden vuoksi väliin. Viime maanantaina oltiin myös ja jäi hiukkasen epätoivoinen olo niistä treeneistä. Opeteltiin nääs taas kerran uutta valssia. Ei oikein mennyt minulla jakeluun ja sitä täytyykin nyt kuivaharjotella kotonakin. Nuo kädet, jalat ja pää eivät vaan tunnu toimivan yhteen valssin opettelussa. Ja niin hyvin kuin se syksyllä opeteltu valssi meni, oih! Jostain kumman syystä Alma oli unohtanut, miten kepit mennään. Juoksi ensimmäiset kerrat vaan suoraan nappulan perään. No, kun hihnan avulla kerran mentiin, jo muistui mieleen, miten se pitikään tehdä. Putken kautta ei vielä onnistunut, joten siinä on yksi harjoittelua vaativa asia. Toinen harjoittelua vaativa asia on keinu. Sitä ollaan paukuteltu olan takaa ja se jo onnistuukin. Vielä ei olla keinulle hypätty eikä edes  yritetty. Mutta se, mistä olen älyttömän onnellinen, on kontaktit! Alma on sen kyllä sisäistänyt enemmän kuin hyvin. Tarjoilee koko ajan treeneissä alastuloja A:lla ja puomilla. No, saappaat nähdä, mikä tämän illan treenien aihe on. Toivottavasti valsseja :)

7. huhtikuuta 2011

Aika kuluu nopsasti, mutta niin hitaasti

Lunalla menee huomenna 42. vrk rikki ja aika on kulunut tosi nopeasti. Toisaalta alkaa pikkuhiljaa tuntua, että ajankulku hidastuu, kun odottelee SITÄ päivää. Lunan massu on kasvanut ja näyttää neiti jo vähän matamilta päältä katsoessa. Tänään lenkillä piti ihan pysähtyä ja kokeilla, voiko se tosiaan olla niin pönäkkä. Ja eihän se loppujen lopuksi ollut aivan niin pönäkkä, karvat vaan kyljissä nyt sojottavat suorassa ja saavat Lunan näyttämään lihavammalta kuin on. Kun noita kahta neitokaista vertaili päältäpäin, on niiden selässä kuitenkin jonkin verran eroa :)



Huomenna alkaa penturuoan syöttäminen. Voi hyvänen aika, kun olivat pieniä ne Starterin nappulat! Noitahan sitä on kummallekin pentuna syötetty, mutten muistanut, että ihan noin pieniä olivat. Hyvin menevät  ainakin alas. No, Lunalla menisi varmaan alas vaikka lihapullan kokoisen nappulat :)

Pentulaatikko ei vielä ole kasassa. Tarkoitus oli viime sunnuntaina laittaa pentuhuone kuntoon, mutta iski sellainen romuska päälle, että ainoa asia, jonka jaksoin tehdä, oli maata sohvalla ja niiskuttaa. Pari päivää siitä kärsivät myös koirat. Itse en ulos jaksanut ja lapset eivät pitkiä lenkkejä suostu tekemään. Myös Alman agilitytreenit jäi käymättä ja se minua kaikkein eniten päähän otti!

Tiistaina otin sitten kaiken takaisin ja tein päivällä yhden tunnin lenkin ja iltasella vielä toisen - ja siitä ei romuska tykännyt. Nyt on kuitenkin parempi olo ja iltasella tunnin lenkki taas käppästiin. Ja Luna taas vapaana ja kiltisti vierellä! Almallakin on jo hyvällä mallilla, mutta on vielä sellainen hökäle, ettei arvaa ihan missä vaan vapaana pitää :) Eihän noita koiria saisi vapaana juoksuttaakaan pyöräteillä, mutta näyttää siltä, että kun toinen on vapaana, kumpikin kulkee paljon rauhallisemmin vierellä...

Ja se pentuhuone valmistuu ensi viikonloppuna :)

1. huhtikuuta 2011

Pentulaatikko hankittu

Sain eilen mahottoman hienon pentulaatikon, jonka Tiinan mies Juha oli suunnitellut ja tehnyt. Viikonlopun aikana pitäisi järjestää sille tila ja miettiä tarvittavat vermeet laatikon sisälle.

Röntgeniinkin on sitten tilattu aika 21.4 (kiitos Maikki!) ja sinne menemme tassu tassussa Devilin toisen morsion, Danin (Nice Try Dushing Dusty), kanssa. Lasketut ajat näillä neideillä (vai ovatko rouvia) on peräkkäisinä päivinä. Jännää nähdä, kumpi ensin päättää pentunsa maailmaan saattaa.

Kävin eilen ostelemassa matolääkettä Lunalle. Kylläpä on lääkepakkauksissa ihmeellisiä ohjeita ja kaikissa erilaisia! Ohjeet olivat kaiken lisäksi sellaiset, etten missään tapauksessa olisi halunnut niitä noudattaa. Pitikin kokeneemmalta kasvattajalta kysyä, miten on matolääkkeen tiineyden aikana antanut ja sekin asia selvisi parhain päin.

Luna on selvästi pulskistunut ja mahan alla tuntuu jo kumpua. Syömisinto ei ole laantunut, paremminkin päinvastoin. Alman ruokiakin on oppinut varastamaan - Alma kun ei oikein jaksa aina omastaan kiinnostua.

27. maaliskuuta 2011

Maaliskuun lopun kuulumisia

Jospahan pitkästä aikaa jotain taas... Lopputyön väkertäminen ja loppuunsaattaminen vei innon tietokoneen käyttöön kotona, niinpä sitten on kuulumisetkin jääneet päivittämättä.

Alan olla vahvasti sitä mieltä, että Luna ja Devil saavat pienokaisia huhtikuun lopulla. Ne tietyt merkit, joista kokenemmat ovat minulle kertoilleet, tuntuvat Lunalla olevan. Ja onhan siitä tullut jotenkin mammamaisempi :) Se on rauhoittunut kovastikin (no, kovin herhiläinenhän Luna ei ole koskaan kyllä ollutkaan), lenkeillä lönkystelee vierellä eikä hötkyile juurikaan. Joskus innostuu Alman perään, mutta enimmäkseen vain nautiskelee kävelystä ja hajuista.

Kuva: Elmo Salmi
Kotona on tehty toimenpiteitä, että tiineys pääsee edistymään mahdollisimman turvallisesti: Yläkertaan koirat pääsevät vain illalla nukkumaan ja silloin, jos vietän enemmän aikaani siellä. Turhat portailla ramppaamiset on nyt laitettu pannaan. Lenkillä on Alma kovassa kurissa, ettei juokse ja revi Lunaa hännästä ja hyvin on Alma uskonut. Pitkiä lenkkejä ollaan tehty, mutta seurailen koko ajan Lunan jaksamista. Hyvin on vielä jaksanut ja kovasti nauttii.

Alman
kanssa saatiin viime viikolla aimo annos agilitytreeniä, kun olimme sekä omilla vuoroilla sekä vielä kahdella korvaavalla tunnilla. Se on sitten mahtava menijä tuo Alma. Oppii uskomattoman nopeasti ja sitä on aivan mahoottoman mukava ohjata!  Alkuajan joutavanpäiväiset juoksentelut ympäri hallia ovat jääneet ja nyt Alma käyttäytyy kuten pitääkin. Välillä innostuu kyllä liikaa haukkumaan, mutta kun itse rauhoitun, Almakin sen tekee. Kontaktit on tosi hyvät, vapaanakin. Kepit menevät vapaana neljästä metristä. No, niissä vauhti ei vielä ole paras mahdollinen, mutta so what - ne kuitenkin menevät! Keinu on se vaikein. Tällä hetkellä opiskellaan vasta kolauttamista, mutta viime kerralla Alma senkin hoksasi. Ja radalla, kun itse olen rauhallinen ja ohjaan oikein, tuo musta sähikäinen menee kuin vanha tekijä. Sitä jaksan itse ihmetellä, miten  Alma osaa tehdä oikein, kun tehdään esim. takaleikkaus, vaikkei sitä koskaan ole sen kanssa vielä tehty! Aivan ilmiömäisiä ovat nuo koirat - ja varsinkin Alma!

Karjalaisen Tiina räppäsi kerran kuvan Almasta ja minusta
Ja se pentulaatikkokin odottaa hakemistaan. En ihan vielä kuitenkaan sitä valmiiksi laita :)

Voit käydä katastamassa uusia kuvia Almasta ja Lunasta täältä.

13. maaliskuuta 2011

Lenkkeilyä ihanassa ilmassa

Vai olipa eilen ihastuttava ulkoiluilma. Kävimme tyttökaverini Kaisun ja koirien kanssa parin tunnin kävelylenkin.

Lähtiessämme kumpikin meistä naisista oli lopen väsyneitä ja päätimme, että lenkki tehdään ihan vaan löysällä vauhdilla. Ensin kävellä päkytimme jäälle. Koirat olivat ylen innostuneita ulkoilemaan ja se näkyi Alman ja Lunan jatkuvana nahisteluna. Jäälle oli tullut perjantain aikana lunta sen verran paljon, että jalat upposivat koko ajan ja oli todella raskasta kävellä. Mutta kun aurinko niin ihanasti paistoi, eteenpäin oli taivallettava. Kerrankin oli jäälläkin porukkaa. Koirille löytyi haukuttavaa: pilkkijöitten kantamat kairat pelottivat ja niitä tuli vastaan useita. Alman laitoinkin kiinni, mutta Luna sai juoksennella vapaana. Ja Lunan vieressä käveleminen ja rauhallinen käytös minua ylenmäärin ihastutti!

Yritimme sitten metsäpoluille, mutta kun polut oli lumi hävittänyt ja kun vielä moottorikelkkoja tuli keskellä metsää vastaan, päätimme siirtyä pyöräteille jatkamaan. Ja Luna edelleen vapaana. Herranen aika, että olin ylpeä siitä! Se kävellä päkytti vieressä tai takana koko loppumatkan, tunnin verran, eikä juuri päätään edes kääntänyt, kun ihmisiä tai muita koiria tuli vastaan! Siitä on kyllä kehittynyt hieno, rauhallinen ja lutusen ihana shelttilady! Almalla on vielä paljon opiskeltavaa. Se kun haluaisi käydä jokaisen vastaantulijan kanssa juttelemassa. Ensin sitä vastaantulijaa ehkä pitää vähän haukkua, mutta mitä lähemmäs se tulee, sitä enemmän alkaa häntä veivaamaan ja kohdalla pitäisi jo hyppiä vasten ja päästä nuolemaan... Mutta nätisti kulkee Alma kyllä hihnassa, eli aika hyvällä mallilla ollaan :)

12. maaliskuuta 2011

Alma oma - meijän Alama!

Niinpä tuosta sievästä, lutusesta ja ihanasta sähköjäniksestä tuli sitten ihan meidän oma Almamme. Viikko sitten Ainin kanssa näpyteltiin nettiä ja teimme omistajanvaihdoksen Omakoirassa. Nyt sitten Alma kuuluu ihan oikeesti meidän perheeseemme :)

Miljoonat kiitokset Susadanin Ainille ja Tiinalle ihanasta yhteistyöstä - ja tietenkin ihanasta Almasta! Kiitokset myös kaikista neuvoistanne ja tuestanne! Yhteistyömme ei kuitenkaan lopu tähän. Alma on kasvattinne, joten sen elämässä olette mukana aina!