Me

Olen sopivan ikäinen kahden omissa kodeissaan jo asuvan lapsen äiti ja kahden sheltin emäntä. Asun Kempeleessä. 

Olen ollut jonkun sortin eläinihminen aina. Kissoja meillä oli lapsuudenkodissani monta, yksi koirakin, mutta haaveenani on aina ollut ihan oma koira. Kun lapset kasvoivat eivätkä enää halunneet minua leikkeihinsä, otin kaverikseni Väinön (lagotto romagnolo). Väinön kanssa lenkkeilin ja harrastin agilitya. Nälkä tietenkin kasvoi syödessä ja toista koiraa teki mieli. Vilma-tyttäreni ehdotuksesta aloimmekin etsiskellä shetlanninlammaskoiraa Väinölle ja meille kaveriksi. Kaverillani oli ihana shelttiuros ja mm. sitä kautta oli rotukin tullut jo tutuksi. 

Ensimmäinen shelttini Luna tuli Jelisan kennelistä v. 2008. Luna oli aivan ihana merletyttö, iso Persoona, jonka kanssa harrastin agilitya ja näyttelyitä. Lunalle piti tietenkin saada kaveri ja sellainenhan meille tuli v. 2009 Susadanin kennelistä: Alma, trikkityttö, jonka luonne oli aivan uskomaton, minun sielunkumppanini. Luna ja Alma kumpainenkin tekivät pentuja ja ensimmäisestä Alman pentueesta meille jäi Impi v. 2012. Impi muutti kuitenkin uuteen kotiin parivuotiaana, koska ei tuntunut viihtyvän isommassa laumassa. Alman toisesta pentueesta minulle jäi kasvamaan oikea prinsessa, merletyttö Ellu. Tuo kaunokainen tunsi olevansa todellakin prinsessa, aivan ihana luonteinen ja niin kaunis. Kaikki kolme ovat ikävä kyllä nyt enkelten luona, mutta tunnen, että ovat luonamme edelleen.

Justus tuli meille sijoitukseen v. 2017. Asuessani Kellossa omakotitalossa teimme pitkiä lenkkejä lauman kanssa metsässä. Se oli koirille ja minulle maailman paras paikka, mutta jouduin luopumaan talostani ja muutimme Kempeleeseen upeaan rivitaloon, jossa oli todella isot pihat koirille juosta. Ja lenkkimaastojakin riitti. Justus kuitenkin alkoi olemaan turhankin äänekäs ja reaktiivinen laumassa ja se lähti uuteen kotiin kaksi vuotta sitten. Uudessa kodissaan on rauhoittunut ja tuntuu todella nauttivan, että saa olla ainoana ottamassa huomiota ja rapsutuksia vastaan.  

Tällä hetkellä meillä kasvaa kaksi shelttityttöä: 

Molly (Violetdream Plethora of Dreams) jäi v. 2023 pentueesta kasvamaan kotiin. Tai no, ei siitä tuon 34 cm:n säkän isompaa tule, mutta aivan uskomattoman ihanaluonteinen se on. Kova tättähäärä, joka touhuaa itsekseen tai muitten kans koko ajan jotain, mutta osaa hyvin rauhoittua. Molly on ihanan sopiva syliin, johon änkeääkin useita kertoja päivässä ja yrittää purra mun nenää.

 

 

Tämä tyttö, Säihky  (Violetdream Quella Star, s. 2024) oli ihan pakko jättää kotiin. Olin yli 10 vuotta odotellut sitä ihanaa merletyttöä, ja nyt sen sain. Tämä tyttö on kaikinpuolin just sellainen, josta olin haaveillut: merle, eri väriset silmät, ihana rakenne, aivan upea luonne. Ei siis käynyt mielessäkään, etteikö tämä tyttö kotiin jäisi. Tässäpä tästä ihanasta Säihkystä kuva 12-viikkoisena.

 

 

Koirieni kanssa harrastelen pitkiä metsälenkkejä ja silloin tällöin näyttelyissä pyörähtämistä. Kasvattajakurssin kävin keväällä 2010 ja kennelnimen sain helmikuussa 2011. Olen Shetlanninlammasskoirat ryn:n sekä Suomen Kennelliiton jäsen.

Tavoitteenani ovat kauniit, hyväluonteiset ja rotumääritelmän mukaiset shetlanninlammaskoirat. Pennut kasvavat kotonamme 8-viikon ikään ja ovat mukana kotitouhuissamme luovutushetkeen saakka. 

 

Yhteystiedot:

Kaija Törmäkangas
kaija.tormakangas (at) gmail.com, p. 040 5066877