Me

Olen sopivan ikäinen kahden omissa kodeissaan jo asuvan lapsen äiti ja viiden sheltin emäntä. Asun Kempeleessä. 

Olen ollut jonkun sortin eläinihminen aina. Kissoja meillä oli lapsuudenkodissani monta, yksi koirakin, mutta haaveenani on aina ollut ihan oma koira. Kun lapset kasvoivat eivätkä enää halunneet minua leikkeihinsä, otin kaverikseni Väinön (lagotto romagnolo). Väinön kanssa lenkkeilin ja harrastin agilitya. Nälkä tietenkin kasvoi syödessä ja toista koiraa teki mieli. Vilma-tyttäreni ehdotuksesta aloimmekin etsiskellä shetlanninlammaskoiraa Väinölle ja meille kaveriksi. Kaverillani oli ihana shelttiuros ja mm. sitä kautta oli rotukin tullut jo tutuksi. 

Omat shelttini

D-pentueesta v. 2013 oli ihan pakko jättää kotiin ihana Ellu-neiti (Violetdream Divine Lady). Näyttelykehät ovat jo tuttuja tälle tytölle ja yhden pentueenkin on pyöräyttänyt. Se tykkää oleilla omissa oloissaan katsellen prinsessan ylhäisyydessään muita ja hymähdellä niiden toilailuille.

Molly jäi v.2023 pentueesta kasvamaan kotiin. Tai no, ei siitä tuon 34 cm:n säkän isompaa tule, mutta aivan uskomattoman ihanaluonteinen se on. Kova tättähäärä, joka touhuaa itsekseen tai muitten kans koko ajan jotain, mutta osaa rauhoittua. Molly on ihanan sopiva syliin, johon änkeääkin useita kertoja päivässä ja yrittää purra mun nenää.

 

 

Tämä tyttö, Säihky  (Violetdream Quella Star, s. 2024) oli ihan pakko jättää kotiin. Olin yli 10 vuotta odotellut sitä ihanaa merletyttöä, ja nyt sen sain. Tämä tyttö on kaikinpuolin just sellainen, josta olin haaveillut: merle, eri väriset silmät, ihana rakenne, aivan upea luonne. Ei siis käynyt mielessäkään, etteikö tämä tyttö kotiin jäisi. Tässäpä tästä ihanasta Säihkystä kuva 12-viikkoisena.

 

 

Lisäksi minulla on soopelityttö Ada (Violetdream Grace To Aurora, s. 2016), joka asuu tyttäreni luona. Ada on usein meillä, joten hänetkin voi oikeastaan lukea meillä asuvaksi. Luonnetta tästä tytöstä löytyy, mutta kyllä se ihana luonnekin sieltä tulee helposti esille. Rapsutuksia se ottais vastaan 24/7 ja osaa myös niitä pyytää - tai oikeammin vaatia.

 

Koirieni kanssa harrastelen pitkiä metsälenkkejä ja silloin tällöin näyttelyissä pyörähtämistä. Kasvattajakurssin kävin keväällä 2010 ja kennelnimen sain helmikuussa 2011. Olen Shetlanninlammasskoirat ryn:n sekä Suomen Kennelliiton jäsen.

Tavoitteenani ovat kauniit, hyväluonteiset ja rotumääritelmän mukaiset shetlanninlammaskoirat. Pennut kasvavat kotonamme 8-viikon ikään ja ovat mukana kotitouhuissamme luovutushetkeen saakka. 

 

Yhteystiedot:

Kaija Törmäkangas
kaija.tormakangas(at)gmail.com, p. 040 5066877