Vihdoin blogin ääressä
Niin on hurahtanut melkeinpä vuosi siitä, kun viimeksi olen tänne kirjoittanut. Kaikenlaista mukavaa ja ikävää on sinä aikana tapahtunut, enkä vaan ole jaksanut kirjoittaa. Tämän vuoden alku on ollut välillä raskasta, välillä erittäinkin onnellista ja nyt on voimia jo päivittää blogiakin. Vuosi alkoi huolella ja tammikuun loppu murheella. Oli aika päästää Luna enkelten luo. Olin seuraillut Lunaa jo useamman kuukauden ja huoli sen voinnista oli välillä todella iso. Se kuitenkin aina piristyi ja oli elämässä mukana kuin aina ennenkin. Lopulta maanantaiaamuna 29.1. se sai pahan kohtauksen, makasi ja tärisi vain paikallaan. Otin heti yhteyttä eläinlääkäriin ja sain ajan tunnin päähän. Sinne Vilman kans Lunaa viedessämme, tiesimme, että nyt on viimeinen automatka Lunan kanssa. Luna nukutettiin ja annettiin sydämenpysäytyslääke ja Luna nukahti ikiuneen meidän sitä halaessa ja silittäessä. Suru oli suunnaton, sillä Luna oli ensimmäinen shelttini ja sain sen kanssa elää 15 v 9 kk. Tein Lunas
