7-viikkoiset kameran edessä

Nyt oli virallisten kuvien aika. Piitu tuli kaveriksi asettelemaan pennut oikeisiin asentoihin ja minä napsin kuvia. Tai näin siis kuviteltiin kuvvaamisen sujuvan. Pennuilla oli takanaan tunnin päivätirsat ja me pöljät kuviteltiin, että kyllähän ne sen verran ossaavat rauhasa olla, että seisomakuvat saahaan. No, aika tavalla vääräsä oltiin. 

Piitu teki töitä jokkaisen pennun kohalla, että sais sen seisomaan paikallaan siinä oikiasa asennosa, että saatais rakennettaki vähä esille. Hiki päästä tippuen ja kaiken taitonsa mukkaan ottaen Piitu yritti asetella pentua, ja varsinki yritti saaha sen pysymään paikallaan. Juustolla houkutteli seisomaan - joka osottautu hyväksi keinoksi saaha pentu ottamaan askeleita kohti juustoa. Minä yritin napsutella kameraa, että ees jonkunlaisen kunnon kuvan saisin otettua. Seki oli tooodella haasteellista, ku kamera tarkentaa mustaan koiraan ainaki puoli tuntia ennenku suostuu kuvaa ottamaan. Lopulta jätettiin juusto pois, ku sitä jokainen niin hinku, ja laitoin juustokasan toiselle pöyvälle. No, nehän muisti/haisto, misä se kasa oli ollu ja sitä kohti sitte askeleita ottivat. Jokunen kuva saatiin, mutta ei sitä oikiaa asentoa oikiastaan kenestäkkään. 

Nyt olivat meijän lisäksi pennutki vähä jo väsähtänneet ja ajateltiin sitte ottaa yhteiskuva. Meillä kuvvauspaikka on siis takan vieresä oleva tasanne, josta on n. metrin verran pudotusta lattialle. Aseteltiin pennut pentusänkyyn ja Piitu teki kaikkensa, että kaikki nelijä pysyvät sängysä eivätkä hyppää alas. Tuntu kyllä, ettei kuvvaus onnistu. Yhtäkkiä kaikki sitte asettautuivatki nätisti vierekkäin istumaan! Ja minä aloin napsuttelemaan kameralla hirviän määrän kuvia, että ees yks onnistuis. Ja onnistuivathan nuo tosi hyvin!

Näin nätisti ne asettautuivat kameran etteen! Vasemmalta Tane, Missi, Keke ja Manu

Ku tuo yhteiskuva onnistu niin hyvin, kokkeiltiin sitte yksittäisiä istumiskuvia. Aikasemmin sekkään ei onnistunu, ku eivät paikoillaan pysyneet. Nyt onnistuivat neki!

Keke, jonka nimi muuttuu Taoksi.

Manusta tulee Fenix.

Missin uutta nimeä en vielä tiiä. 

Tanesta tulee Filo. 

 

On nämä pennut kyllä aivan uskomattoman ihania. Ja niin reippaita, rohkeita ja uteliaita. Ku vieraita käy, hyökkäävät het heidän kimppuunsa innossaan. 

Ulos oppivat heti. Ylleensä, ku vien pennut ulos, siinä mennee pari kertaa ennen ku uskaltautuvat kauemmas ulko-ovesta. Mutta tämä pentue ei juuri maata haistellu, vaan ottivat heti melekein koko takapihan haltuunsa! Säihky alko niitä juoksuttaan pitkin pihhaa ja nehän eivät ees aatelleet, missä sielä olivat, juoksivat vaan ihan innossaan Säihkyn peräsä siksakkia. Eilettäin yks hyväkäs, Keke, löysi jo tiensä aijan ulukopuolelle, jonku raon keksi aijasta. Tosi tarkkana siis joutuu olemaan, ku niitä ulukona käyttää. Manu on oppinu jo kakkaan pihalle, muita kiinnostaa ihan muut asiat.  

On tosiaanki ollu tekemistä tämän pentueen kans. Kaikki sähköjutut on tosiaan aijan takana ja muutenki oon luullu kaikki vaaralliset asiat saaneeni piiloon. Nyt Missi keksi, että kirjahyllyn alahyllyn kirjojen taka kun mennee, sieltä löytyy johtoja purtavaksi.  HUOH! Nyt on sitte seki aukko tilikitty kirjoilla, ettei kukkaan sinne pääse. Onneksi oon kotona melekeinpä kokoajan, niin ehin reagoija ihmeellisiin ääniin tai yhen pennun hukkaan menemisseen. Ku lähen jossain käymään, virittelen aitauksia ja saavat vaan tietyn alueen käyttöönsä.

Ovat tosiaan aikamoisia velikultia ja sisko 😉Keksivät kyllä vaikka minkämoista tekemistä. Mutta niiiiiin ihania! Näistä on kyllä tosi vaikea luopua, vaikka jollain tasolla ootanki sitä, ettei aina vähän päästä jouvu lähteen kattoon, mitä makkarisa tapahtuu, missä yks pentu on, mitä ihmeen ääntä jostain kuuluu, laittelee pissa-alustoja paikolleen, astuu pissaan, kerää kakkoja, pessee lattioita, antaa ruokaa 4 h vällein - ja että saan matot lattioille 😍