Lenkkeilyä ihanassa ilmassa
Vai olipa eilen ihastuttava ulkoiluilma. Kävimme tyttökaverini Kaisun ja koirien kanssa parin tunnin kävelylenkin.
Lähtiessämme kumpikin meistä naisista oli lopen väsyneitä ja päätimme, että lenkki tehdään ihan vaan löysällä vauhdilla. Ensin kävellä päkytimme jäälle. Koirat olivat ylen innostuneita ulkoilemaan ja se näkyi Alman ja Lunan jatkuvana nahisteluna. Jäälle oli tullut perjantain aikana lunta sen verran paljon, että jalat upposivat koko ajan ja oli todella raskasta kävellä. Mutta kun aurinko niin ihanasti paistoi, eteenpäin oli taivallettava. Kerrankin oli jäälläkin porukkaa. Koirille löytyi haukuttavaa: pilkkijöitten kantamat kairat pelottivat ja niitä tuli vastaan useita. Alman laitoinkin kiinni, mutta Luna sai juoksennella vapaana. Ja Lunan vieressä käveleminen ja rauhallinen käytös minua ylenmäärin ihastutti!
Yritimme sitten metsäpoluille, mutta kun polut oli lumi hävittänyt ja kun vielä moottorikelkkoja tuli keskellä metsää vastaan, päätimme siirtyä pyöräteille jatkamaan. Ja Luna edelleen vapaana. Herranen aika, että olin ylpeä siitä! Se kävellä päkytti vieressä tai takana koko loppumatkan, tunnin verran, eikä juuri päätään edes kääntänyt, kun ihmisiä tai muita koiria tuli vastaan! Siitä on kyllä kehittynyt hieno, rauhallinen ja lutusen ihana shelttilady! Almalla on vielä paljon opiskeltavaa. Se kun haluaisi käydä jokaisen vastaantulijan kanssa juttelemassa. Ensin sitä vastaantulijaa ehkä pitää vähän haukkua, mutta mitä lähemmäs se tulee, sitä enemmän alkaa häntä veivaamaan ja kohdalla pitäisi jo hyppiä vasten ja päästä nuolemaan... Mutta nätisti kulkee Alma kyllä hihnassa, eli aika hyvällä mallilla ollaan :)
Lähtiessämme kumpikin meistä naisista oli lopen väsyneitä ja päätimme, että lenkki tehdään ihan vaan löysällä vauhdilla. Ensin kävellä päkytimme jäälle. Koirat olivat ylen innostuneita ulkoilemaan ja se näkyi Alman ja Lunan jatkuvana nahisteluna. Jäälle oli tullut perjantain aikana lunta sen verran paljon, että jalat upposivat koko ajan ja oli todella raskasta kävellä. Mutta kun aurinko niin ihanasti paistoi, eteenpäin oli taivallettava. Kerrankin oli jäälläkin porukkaa. Koirille löytyi haukuttavaa: pilkkijöitten kantamat kairat pelottivat ja niitä tuli vastaan useita. Alman laitoinkin kiinni, mutta Luna sai juoksennella vapaana. Ja Lunan vieressä käveleminen ja rauhallinen käytös minua ylenmäärin ihastutti!
Yritimme sitten metsäpoluille, mutta kun polut oli lumi hävittänyt ja kun vielä moottorikelkkoja tuli keskellä metsää vastaan, päätimme siirtyä pyöräteille jatkamaan. Ja Luna edelleen vapaana. Herranen aika, että olin ylpeä siitä! Se kävellä päkytti vieressä tai takana koko loppumatkan, tunnin verran, eikä juuri päätään edes kääntänyt, kun ihmisiä tai muita koiria tuli vastaan! Siitä on kyllä kehittynyt hieno, rauhallinen ja lutusen ihana shelttilady! Almalla on vielä paljon opiskeltavaa. Se kun haluaisi käydä jokaisen vastaantulijan kanssa juttelemassa. Ensin sitä vastaantulijaa ehkä pitää vähän haukkua, mutta mitä lähemmäs se tulee, sitä enemmän alkaa häntä veivaamaan ja kohdalla pitäisi jo hyppiä vasten ja päästä nuolemaan... Mutta nätisti kulkee Alma kyllä hihnassa, eli aika hyvällä mallilla ollaan :)
Kommentit