Wow - ihanaa ratakiitoa!
Onpas ollu niin ihastuttava agilityviikko, ettei paremmasta väliä:
Alman kans käytiin kesätauon ensimmäisissä treeneissä maanantaina ja hymyssä suin ajelin kotiin sieltä. Neiti Säpäkkä yllätti minut vauhdillaan ja osaamisellaan kertaheitolla. Viime viikolla kävimme hallilla vähän kokeilemassa ja siitä oli vieläkin reidet ja takamus kippeinä. Kun sitten Alman vauhdissa yritin juosta, tuntui, että pitää ääneen huutaa kivusta, kun sattui niin pirusti. Mutta ei auttanut kuin kärsiä kipu, niin ihastuttavan ihanaa oli Alman kiitelyä seurata! Ja käteen jäi harjoiteltavaa: putkiin ohjaus on mulla edelleenkin, usean vuoden harjoittelun jälkeen, hakusalla! On se kumma, kun ei sitä usko, että loppuun asti on ohjattava eikä pysähyttävä tuijottamaan, meneekö se koira putkeen vaiko eikö!!!
Ja sitten Luna! Puoli vuotta ehti Luna tauolla olla ja alotinkin illan treenien jännittämisen jo töissä. Ja wow, Luna toimi kuin unelma! Ei ottanut turhia askeleita, esteet mentiin nuolten ja vauhtiakin oli tullu lisää! Juoksu oli keveää ja helppoa! Ensimmäinen rata mentiin osissa, mutta toinen sitte jo kokonaan ja suht täysillä. Oma töppi oli kepeillä, mutta sekin lopulta hantlanttiin. Voi vitsi sitä onnen tunnetta! Ja edelleenkin mulla on aivan mahoton into päällä ja onnen hymy huulilla!
Kaikesta tästä innostuneena ilmottauduin KASin kisoihin elokuun lopulle (ekat kisat tänä vuonna!). Ja Päivi sai minut vielä ilmottautumaan Active Dogsin minijoukkueeseen piirimestaruuskisoihin. Sitä ehkä vielä kisoissa katkerasti kadun, mutta olokoot! Ja nyt sitte treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä. Noitten neitien kanssa on aivan ihastuttavan ihana harrastaa!!!
Alman kans käytiin kesätauon ensimmäisissä treeneissä maanantaina ja hymyssä suin ajelin kotiin sieltä. Neiti Säpäkkä yllätti minut vauhdillaan ja osaamisellaan kertaheitolla. Viime viikolla kävimme hallilla vähän kokeilemassa ja siitä oli vieläkin reidet ja takamus kippeinä. Kun sitten Alman vauhdissa yritin juosta, tuntui, että pitää ääneen huutaa kivusta, kun sattui niin pirusti. Mutta ei auttanut kuin kärsiä kipu, niin ihastuttavan ihanaa oli Alman kiitelyä seurata! Ja käteen jäi harjoiteltavaa: putkiin ohjaus on mulla edelleenkin, usean vuoden harjoittelun jälkeen, hakusalla! On se kumma, kun ei sitä usko, että loppuun asti on ohjattava eikä pysähyttävä tuijottamaan, meneekö se koira putkeen vaiko eikö!!!
Ja sitten Luna! Puoli vuotta ehti Luna tauolla olla ja alotinkin illan treenien jännittämisen jo töissä. Ja wow, Luna toimi kuin unelma! Ei ottanut turhia askeleita, esteet mentiin nuolten ja vauhtiakin oli tullu lisää! Juoksu oli keveää ja helppoa! Ensimmäinen rata mentiin osissa, mutta toinen sitte jo kokonaan ja suht täysillä. Oma töppi oli kepeillä, mutta sekin lopulta hantlanttiin. Voi vitsi sitä onnen tunnetta! Ja edelleenkin mulla on aivan mahoton into päällä ja onnen hymy huulilla!
Kaikesta tästä innostuneena ilmottauduin KASin kisoihin elokuun lopulle (ekat kisat tänä vuonna!). Ja Päivi sai minut vielä ilmottautumaan Active Dogsin minijoukkueeseen piirimestaruuskisoihin. Sitä ehkä vielä kisoissa katkerasti kadun, mutta olokoot! Ja nyt sitte treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä. Noitten neitien kanssa on aivan ihastuttavan ihana harrastaa!!!
Kommentit