Toinen vuorokausi meneillään
Siellä ne äiti ja tytär nätisti pentulaatikossa makoilevat, vihdoin Lunakin rauhoittuneena. Alkuyö oli suht rauhallinen. Jossain vaiheessa Luna pomppasi sängystä kävelylle, herätti minut ja meni takaisin sänkyynsä, kun sai minut hereille. Tämä toistui kolme kertaa. Ajattelin, että sillä olisi ollut hätä, mutta ei, nukkumaan alkoi, kun minut hereille sai. Kun sitten lopulta aamulla nousin ylös ja yritin saada Lunaa pissalle, eihän tämä mamma liikahtanut, pirulainen, mihinkään, vaan jatkoi makoilujaan ja taisi ihan uneen vaipua minun kiusakseni :) Kun sitten menin alakertaan aamukaffelle, alkoi rymmyytys yläkerrasta ja Luna tahtoi ulos sillä Lunalle ominaisella käskevällä äänellä... Kävimme pikaspurtin ulkona, paitsi että tällä kertaa Lunan mielestä oli sen verra aikaa, että ehti kakat tekemään, mutta sen jälkeen suorastaan lennettiin ulko-ovelle ja suoraan pentua vahtaamaan.
Eilisen rutiinien etsiskelyjen jälkeen tuntuu Luna ne taas löytäneen: Kun se pääsi pissareissun jälkeen pentulaatikkoon ja laitettiin portti kiinni ja menin alakertaan, alkoi kova haukunta ja komentelu: "Missä mun ruoka?!! Tuokaa ruokaa! Heti tänne mulle ruokaa! Hau, hau, hau!" Ja sitä jatkui niin kauan, että ruoka oli nokkansa edessä - kuinkas muutenkaan - pentulaatikossa. Kun, jos ruoka- tai vesikuppi on lattialla laatikon vieressä, saattaa käydä niin, että pentu vingahtaa ja se tarkoittaa, että pentua pitää het mennä lohduttamaan. Lopulta ruokailu näyttää aika huvittavalta: lipaisu kupista, katse pentuun, käväisy pentulaatikossa ja lohdutusnuolaisu, takaisin kupille, lipaisu, katse pentuun, käväisy pentulaatikossa ja lohdutusnuolaisu jne...Eli siis arvon mammalle on annettu kuppi suoraan nokan eteen. Vielä. Se päivä koittaa hyvinkin pian, etten enää palvelijanaan jatka :)
Alma-ressu on aivan ihmeissään, kun ei pääse huoneeseen käymään. Nousee porttia vasten ja katselee pettyneenä, kun Luna ja prinsessa makoilevat sängyssään. Kaikkein pahinta on ollut varmaan se, ettei ole päässyt sänkyni alle tai jalkopäähän nukkumaan. Mutta taitaa olla aika jännä tilanne kummallekin koiralle, kun joutuvat toimimaan erillään toisistaan.
Sitä minä olen tässä miettinyt, että miten tuo prinsessa nyt oppii asiat, kun ei ole siskoja tai veljiä opettamassa koiranelämää. Opettavatko Luna ja Alma sille sitten leikkimiset ja toistensa kunnioittamiset ja yleensäkin koiran elämässä tarvittavat säännöt, joita ihminen ei voi niille opettaa?
Eilisen rutiinien etsiskelyjen jälkeen tuntuu Luna ne taas löytäneen: Kun se pääsi pissareissun jälkeen pentulaatikkoon ja laitettiin portti kiinni ja menin alakertaan, alkoi kova haukunta ja komentelu: "Missä mun ruoka?!! Tuokaa ruokaa! Heti tänne mulle ruokaa! Hau, hau, hau!" Ja sitä jatkui niin kauan, että ruoka oli nokkansa edessä - kuinkas muutenkaan - pentulaatikossa. Kun, jos ruoka- tai vesikuppi on lattialla laatikon vieressä, saattaa käydä niin, että pentu vingahtaa ja se tarkoittaa, että pentua pitää het mennä lohduttamaan. Lopulta ruokailu näyttää aika huvittavalta: lipaisu kupista, katse pentuun, käväisy pentulaatikossa ja lohdutusnuolaisu, takaisin kupille, lipaisu, katse pentuun, käväisy pentulaatikossa ja lohdutusnuolaisu jne...Eli siis arvon mammalle on annettu kuppi suoraan nokan eteen. Vielä. Se päivä koittaa hyvinkin pian, etten enää palvelijanaan jatka :)
Alma-ressu on aivan ihmeissään, kun ei pääse huoneeseen käymään. Nousee porttia vasten ja katselee pettyneenä, kun Luna ja prinsessa makoilevat sängyssään. Kaikkein pahinta on ollut varmaan se, ettei ole päässyt sänkyni alle tai jalkopäähän nukkumaan. Mutta taitaa olla aika jännä tilanne kummallekin koiralle, kun joutuvat toimimaan erillään toisistaan.
Sitä minä olen tässä miettinyt, että miten tuo prinsessa nyt oppii asiat, kun ei ole siskoja tai veljiä opettamassa koiranelämää. Opettavatko Luna ja Alma sille sitten leikkimiset ja toistensa kunnioittamiset ja yleensäkin koiran elämässä tarvittavat säännöt, joita ihminen ei voi niille opettaa?
Kommentit