Aika kuluu nopsasti, mutta niin hitaasti

Lunalla menee huomenna 42. vrk rikki ja aika on kulunut tosi nopeasti. Toisaalta alkaa pikkuhiljaa tuntua, että ajankulku hidastuu, kun odottelee SITÄ päivää. Lunan massu on kasvanut ja näyttää neiti jo vähän matamilta päältä katsoessa. Tänään lenkillä piti ihan pysähtyä ja kokeilla, voiko se tosiaan olla niin pönäkkä. Ja eihän se loppujen lopuksi ollut aivan niin pönäkkä, karvat vaan kyljissä nyt sojottavat suorassa ja saavat Lunan näyttämään lihavammalta kuin on. Kun noita kahta neitokaista vertaili päältäpäin, on niiden selässä kuitenkin jonkin verran eroa :)

Huomenna alkaa penturuoan syöttäminen. Voi hyvänen aika, kun olivat pieniä ne Starterin nappulat! Noitahan sitä on kummallekin pentuna syötetty, mutten muistanut, että ihan noin pieniä olivat. Hyvin menevät  ainakin alas. No, Lunalla menisi varmaan alas vaikka lihapullan kokoisen nappulat :)

Pentulaatikko ei vielä ole kasassa. Tarkoitus oli viime sunnuntaina laittaa pentuhuone kuntoon, mutta iski sellainen romuska päälle, että ainoa asia, jonka jaksoin tehdä, oli maata sohvalla ja niiskuttaa. Pari päivää siitä kärsivät myös koirat. Itse en ulos jaksanut ja lapset eivät pitkiä lenkkejä suostu tekemään. Myös Alman agilitytreenit jäi käymättä ja se minua kaikkein eniten päähän otti!

Tiistaina otin sitten kaiken takaisin ja tein päivällä yhden tunnin lenkin ja iltasella vielä toisen - ja siitä ei romuska tykännyt. Nyt on kuitenkin parempi olo ja iltasella tunnin lenkki taas käppästiin. Ja Luna taas vapaana ja kiltisti vierellä! Almallakin on jo hyvällä mallilla, mutta on vielä sellainen hökäle, ettei arvaa ihan missä vaan vapaana pitää :) Eihän noita koiria saisi vapaana juoksuttaakaan pyöräteillä, mutta näyttää siltä, että kun toinen on vapaana, kumpikin kulkee paljon rauhallisemmin vierellä...

Ja se pentuhuone valmistuu ensi viikonloppuna :)