Iitan uuteen kotiin

Niin se Iita sitten muutti uuteen kotiinsa Kempeleeseen Merjan ja perheensä luo eilen. Pienet itkut piti tirauttaa, mutta kun tiesi, että hyvään kotiin menee, ikäväkin muuttui onneksi. Pitkin iltaa sain teksti- ja kuvaviestejä uudelta emännältään ja tuntui niin ihanalta, kun kuuli, että Iita oli heti kotiutunut uuteen kotiinsa. Syönyt oli vanhaan malliinsa = kupin kimppuun ja ruoka alas, leikkinyt ja nukkunut. Yö oli mennyt hyvin sängyn alla nukkuessa. Ja tänään oli sitten vieraskoreuskin karissu ja oli jatkanu entiseen malliinsa verhojen repimisen :) Kaverikseen Iita sai Peppi-mittelspitzin. Eilinen oli mennyt vielä tutustellessa eikä Peppi oikein ollu välittäny Iitan tutustumisyrityksistä. Mutta kukapa vanhempi rouva moista nelijalkasta hyrrää noin vain kestäiskään! Kavereiksi varmasti tulevat, kunhan aika kuluu.

Jos ei Merja ois pari viikkoa sitte käyny rupattelemasa mun työhuoneessa ja vitsinä heittäny haluavansa ostaa Iitan, voisivat Iitan asiat olla ihan toisin. Nyt oon tosi onnellinen, että kaikki meni paremmin kuin hyvin! Suuri kiitos Merjalle ja perheelleen tosi hienosta pentuvalinnasta :)

Ja sitähän sitten mietittiin, miten Luna ja Alma ottavat vintiön pois muuton. No, ei mitenkään, ainakaan äitinsä Luna. Se tuntuu nauttivan täysin siemauksin siitä, että saa olla ja nukkua rauhassa eikä kukaan nypi karvoista, hypi päälle tai näyki tassuista. Alma eilen vähän etsiskeli, tykkäsi niin leikkiä Iitan kans. Illalla oli sekin jo "toipunut" ja näytti sekin nauttivan rauhasta. Ja täytyy sanoa, että kyllä välillä nautin itsekin :)