Katse eteenpäin

Niin se pikkuhiljaa lähestyy päivä, jolloin Iita matkaa uuteen kotiinsa. Ensi sunnuntaina Merjan perhe sen tulee hakemaan. Yritämme viimeisinä kotonaolopäivinään ottaa tuosta "riiviöstä" kaiken ilon irti. Ja kyllä se jaksaakin meitä ilahduttaa: verhot, crocksit, maton hapsut ja housunlahkeet ovat jatkuvasti vaaravyöhykkeessä :) Hyvin kuitenkin tottelee, kun sitä kieltää. Saas nähä, miten uudessa kodissaan saa kaiken hyrskyn myrskyn... Yritän sitä sylissä pitää ja painaa mieleen kuonon, kasvojen, silmien ja joka karvan värin, tassujen valkoiset sukat ja oikean jalan mustan värin. Kun sitä voisikin katsoa mahansa täyteen! Onneksi on paljon kuvia eikähän Iita kaukana ole ja varmaan päivittäin saan tietoja siitä. (Meillä taitaa jäädä Merjan kans työt tekemättä, ku istumma nokat vastakkain juttelemasa Iitasta...) Mutta että. Ikävä jää, mutta muuten ei huolta Iitan tulevaisuudesta ole!

Löytyipä Iitasta koneen syövereistä kuva, jota en ollut muistanut ottaneenikaan. Tässä Iita alle 6 viikkoa:

Katse kääntyy jo pikkuhiljaa syksyä kohti. Alma olisi tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta ihka ihanalla Bradilla! Olen Bradia ihaillut siitä alkaen, kun ensimmäisen kerran sen näyttelyssä näin - siinä uros minun makuuni :) Kun vielä muutenkin Alman kans natsaa asiat kohdalleen, oon tosi onnellinen, että meille ehkä, toivottavasti, toivon niin, syntyy tuon ihanan hurmurin trikki-blue merle -pentuja. Peukut vaan nyt pystyyn, että kaikki menee hyvin ja onnelliseen lopputulemaan päädytään :)

Lunan kuntouttaminen agilityyn alkaa pikkuhiljaa. Lenkittäminen ja jumppailu on aloitettu ja ruokavalion muutos on seuraavana listalla. Alman jumppaus on myös aloitettu. Jospa tässä kohtapuolin pääsisi ihan hallille asti harjoittelemaan. Näistä sitten myöhemmin...