Viikko Fitminillä

Vähä yli viikko on nyt koirat olleet Fitminin nappuloilla. Aivan älyttömän hyvin on ruoka alas menny, mutta eipä siinä koskaan ongelmia oo ollu. Nappulat on tosi pieniä (oma töppi), mutta veden kera niitä ei kerralla saa kupista suuhunsa. Aikamoinen rouskutus kuuluu, kun neljä koiraa luvan saatuaan alkavat kuppeja tyhjentämään.

Kun oon ruoka-astiat täyttäny ensin nappuloilla ja otan ravintolisäpurkin käteeni, Lunan älämölö alkaa eikä sitä taho saaha lopettamaan höyryämistään. Ja kun sen lohiöljyn otan jääkaapista, sitte ilostuvat kaikki! Ruoka mennee siis alas ja kupit on ku tiskikoneesta otettuja syönnin jälistä. 

Alma ja Elluhan alkoivat pudottaan turkkiaan kolmisen viikkoa sitte. Alussa sitä karvaa oli ihan joka paikassa ja niitä karvatuppuja sai nostella lattioilta ja nyppiä sohvilta ja tuoleilta. Nyt sitte oon ihmetelly, ettei sitä karvaa enää semmosta määrää oo. Kun harjaan koiria, karvaa kyllä lähtee, mutta sitä irtokarvaa ei niin kauhiasti ole. Oonki sitte sitä mieltä, että ravintolisä + lohiöljy on tehny tehtävänsä ja se turkki ei irtoa lennellen pitkin poikin huoneita, jos edes irti lähtee semmosella vauhilla ku ennen. Lunallaki on housut kasvaneet ja Vincentillä pohjavillaa tullu - ja ihan viikossa sen oon huomannu. En tiiä, onko itse ruuan vaihdolla ollu minkälainen vaikutus, mutta ainaki nuo ravintolisät ja öljy on tehtävänsä tehneet. Ulosteen määrä ja laatu on ollu koko ajan normaali. Vincent ei tee niitä mahottomia pötkylöitä, joita jossain vaiheessa teki. Toisaalta, oon Vincentin ruuan määrää pienentäny. Ada ei oo vielä saanu uutta ruokaa maistaa, mutta kunhan saan tyttärelle vietyä pussillisen, eiköhän nähä, miten se Adalle sopii. Että tähän mennesä oon ollu tyytyväinen ruuan vaihtoon  ja noitten ravintolisien ottamiseen mukaan.

Sitte ihan muuhun asiaan. Oon ollu kiinnostunu Kaverikoira-toiminnasta jo pitkään ja tarkotus on ollu viiä Alma testeihin. Testien ajat vaan ei oo sopinu, ku on ollu aina jotain muuta sovittua, kuten esim. näyttelyreissu. Toisaalta hyvä, ettei oo sopinukkaan ajat. Ei ehkä tuosta Almasta siihen oo, ku vaikka tykkää ihmisistä eikä hötkyile kauhiasti, se on semmonen, että ku on saanu omasta mielestään tarpeeksi huomiota, se lähtee omille teilleen. Hoksasinki sitte, että tuo Vincenthän on ku luotu Kaverikoiraksi! Se tykkää kaikista, tykkää älyttömästi olla ihmisten lähellä, on rauhallinen jne. jne. Siinä on myös ihan selvästi hoitajakoiran "vikkaa". Nuorempana se on hoitanu pieniä lapsia ja rauhottanu heitä olemisellaan ja olemuksellaan. Vincentillä on siis aivan ihana luonne! Ei tuommosta mulla oo ollu  ennen.  Sillä on niin terve päänsisältö, se on niin sinut itsensä kans ja sitä ei tartte ikinä edes komentaa. Pelkkä katse riittää. Kunhan Kaverikoira-testien uudet ajat ilmotetaan, aion kyllä sen siellä käyttää. Sen tehtävä on ilman muuta jakaa rakkautta! Vai voitteko olla eri mieltä:

Ja sitte vielä ihan pikkasen muutaki. Oon täsä ihan täpinöissäni, innossani ja onnessani. Kanssaihmiset saavat kestää mun tyhmänonnellista hymyäni ja sekavaa höpöttelyäni vielä parisen päivää. Tämän illan vietän vielä ihan coolina, nautin matollisista ja kuivista lattioista, parin päivän päästä kun kaikki voi muuttua. Jännittää ihan mahottomasti, mutta jännitys on semmosta ihanaa jännitystä. Tämmöstä oloa mulla ei oo ollu ku viimeksi aika tasan 8 vuotta 3 kuukautta sitte. Alla yksi vihje. Tai no, kun kuvaa aloin ottaa, huomasin, että Lunahan se oliki tuon  uuden sängyn ottanu omakseen :)