Suksettomat hiihtolomalaiset tulivat

Niinpäs siis hiihtoloma ja lomalaiset tulivat. Kävin maanantaina hakemasa töistä tullesa Vilman ja Lillin kyytiin ja körryyteltiin Käpylänperälle. Ihmeissään autoon tulivat, kun on jo aikaa, kun nämä neitokaiset meillä viimeksi kävivät. Pihalle ku pääsivät, näytti muistot palaavan, ja tiesivät heti, mikä edessä on, kun sisältä alkoi kuulua aikamoista mölyä. Ja kun ulos tuon neljän sheltin revohkan päästin, vastaanotto alkoi. Jännä oli nähdä, miten Lilli ei joutunu syyniin ollenkaan, vaan meijän koirat kävivät ihan kuin kunnioittavasti haistelemassa ja antoivat Lillin jatkaa pihaan tutustumista. Lillihän on jo 12-vuotias ja on sydänlääkkeillä. Vilma sitte sai sen kunnollisen syynin, mutta ei ollu moksiskaan. Sisälle mentiin sitte ihan kaikesa rauhasa. 

Vilma tiesi heti, mitä pitää tehä ja hyppäs Henrin syliin rapsutuksia saamaan. Ellu oli mustis ja hyppäs peräsä. Lilli kierteli alakerrasa haistelemasa ja varmaan mietiskeli, että millekkä alakais.

Pari päivää sitte oltiin kuuden sheltin kans lomalla. Tai no, itse olin töissä, mutta muut vetivät lonkkaa ja nauttivat lomastaan. Keskiviikon olin sairaana, joten sillon saatiin vetää kaikki lonkkaa. Iltapäivällä oli ihan pakko muut paitsi Lilli käyttää mettälenkillä. Hitaasti lenkki meni, kun itellä ei juuri voimia ollu, mutta tulipahan se tehtyä. Lenkin jälkeen saatiin sitte lisää hiihtolomalaisia, ku Impi ja Lempi tulivat täydentämään laumaa. Ihan mukavasti mukaan tulivat, mitä ny Lempi alko vähä Vilmalle isottelleen. Huomautin sille asiasta, mutta kuuroille korville meinas aluksi asia mennä. No, illalla kaikki oli jo kavereita keskenään. 

Torstaina sitte mietiskelin töistä ajaessani, että mitenkäköhän saan tuon lauman lenkille silleen rauhallisesti. Päätin sitte olla ajattelematta koko asiaa etukätteen ja ottaa vaan asiat vastaan, mitenkuten ne mennee. Kotiin tullesa join kaffet, söin leivän ja sitte kävin vaihtaan vaatteet yläkerrasa. Alakertaan tullesa mua ooteltiin ihan sulasa sovusa ja hiljaa, jota kovasti ihmettelin.

Eikä kukkaan sanonu mittään!! Lunasta kyllä näkee, että se yrittää kaikkensa,
ettei suutaan aukasis. Yleensähän koko revohka haukkuu ja höseltää aina, ku
laskeudun portaita alakertaan.

No, eihän siinä menny ku semmonen 3 sekuntia sen jälkeen, ku aukasin portin ja otin villasukat käteeni ja tämä koko lauma sekosi täysin ja totaalisesti ja juoksentelivat eteiseen. Villasukat on siis merkki, että nyt lähetään lenkille. Lilli-ressu jäi kotiin, kun ei enää pysy muitten mukana lenkillä. Lenkki meni yllättävän hyvin, kun en mittää oottaanu enkä jännittäny etukätteen. Ellu näytti kuntonsa aika yllättävällä tavalla. Se juoksi Vincentin peräsä polkua pitkin vaikka kuinka kauas. Minä sitte niitä jo huutelin takasi ja Vincent palas polkua pitkin. Ihmettelin aikani, että mitä se Ellu haukkuu eikä tuu takasi. No, Elluhan oliki päättäny oikasta ja sieltähän se ui syväsä lumesa meitä kohti koko ajan haukkuen. Semmosen 30 metriä se ui ja oli ihan läkähyksissään mun luo tullessaan. Mutta eipä se tuota neitiä hyydyttäny, vaan siinä samasa se jatko Vincentin peräsä uuteen syöksyyn. Ja juoksi vielä loppulenkin muitten eellä!

On muuten ihana seurata, miten kaikki seitsemän shelttiä kunnioittaa Lilliä. Kun laitan 8 ruokakuppia noitten eteen ja annan luvan syödä, 7 shelttiä ahmii ruokansa alta aikayksikön ja Lilli napostellee hiljalleen omaansa. Kukaan jo syöneistä shelteistä ei yritäkään ottaa Lillin ruokaa. Ellu ja Vincent saattavat seurata ruuan häviämistä, mutta eivät yritä varastaa.

Illalla sitte oli ihan pakko laittaa nuo kaikki istumaan mun ihanalle violetille tuolille ja ottaa yhteiskuva. Ne on niiiiiin helppoja kuvattavia. Tuosa ne vaan istu ja ootti, että sanon "ok" tai "valmis", jonka jälkeen juoksivat mahottomasti haukkuen keittiöön saamaan nappulaa.

Edessä Lilli, Luna ja Vilma. Takana Alma, Impi, Ellu, Vincent ja
Lempi kuikkii Vilman takaa.

On se tuo Lilli kyllä niiiiiin ihana neitokainen <3 Lilli saa laatuaikaa
mun kans, ku käytän sen erikseen pikkusella lenkillä. Se kipittää innossaan
vierellä ja pysähtelee haistelemaan noin parin metrin välein. On niin
innoissaan kuitenki.

Hieman on laumasa tänään ollu kärhämää. Ellulla on ihan ikioma lumensyöntipaikka kaivonkannen päällä. Se ajaa hampaita näyttäen ja äristen kaikki, jotka tullee liian lähelle, kun se siinä lunta syö. Tänään sitte Vilma sattu aivan liian lähelle, oisko ollu peräti puolen metrin päässä Ellun lumensyöntipaikasta, ja Ellu hyökkäs Vilman kimppuun ihan kunnolla. Piti ihan erottaa Ellu Vilmasta. Minä en vaan voi ymmärtää, miten tuo rauhallinen ja kaikkeen tyytyvä Ellu-neiti voi olla niin omistushaluinen yhestä lumipläntistä, ku sitä lunta on koko iso piha ihan täynnään, isoja kasojaki vaikka kuinka monta! Tämän kärhämän jälkeen Impiki sitte kuvitteli, että seki voi isotella Vilmalle. Sitä sitte piti kans vähä huomautella asiasta, mutta usko helpommin ku Ellu. Ei voi välillä noitten koirien kotkotuksia ja aivotuksia ymmärtää tämmönen shelttien emäntä, ei.

Ja muutama kuva viime sunnuntain Tornion näyttelystä, kuten lupasin.

Tässä kuvasa vasemmalla handleri ei näyttelyyn sopivissa vaatteisa,
oikialla handleri just nappiin näyttelyvaatteisa. Taijan ostaa uuden peilin, että näen
kunnolla ENNEN näyttelyyn lähtöä, mitä kannattaa päällensä laittaa. Grrr!
Toisaalta, hallisa oli niin kylmä, että piti heittää päälle mitä löyty, mutta
pieni raja siinäki, mitä laittaa päälleen! Grrr, edelleen! Oon
sitä mieltä, että tuommosen näkösen handlerin koirien ois pitäny
saaha EVA (ei voi arvostella)! ;)

ROP-KP-Gigi ja KP-Deea, Tiinan ihanat pennut!

Vihtori <3

Ada <3

Justiina <3