Violetdream-tarina - luukku 4

Pahoittelen, että laahaa jäljessä nyt nämä kalenteripäivitykset, mutta tässä ovat tämänpäiväiset syyt. Sen verran hommaa aamu toi tullessaan näitten seitsemän kanssa, että kalenterin kirjoittaminen siirtyi iltapäivään.
Hoitolaisena Lyyti, Ada ja Remu.
Lunan ja Alman kanssa siis harrastelin agilitya ja käytiin näyttelyissä. Menestystäkin näyttelyissä tuli. Itse kun en Lunaa näyttelykehään sen hännänkannon vuoksi voinut viedä, piti löytää joku, joka sen hännän alas saisi. Ja Lillebergin Päivihän sen sai. Heinäkuussa 2010 Oulun kv:ssä Luna sitten loisti ja sai viikonlopun aikana kaksi sertiä ja cacibin ja varacacibin siihen päälle. Minä lymyilin telttojen takana piilossa yrittäen nähdä, mitä kehässä tapahtuu. Luna kun etsi minua aina kehän ulkopuolelta katseellaan ja olisi nostanut hännän, jos olisi minut nähnyt :) 

Luna ja voittajahymynsä.
Lunan käytin jalostustarkastuksessa v. 2009 ja Eerolan Päivi kyykytti minut siellä kyllä ihan viimmesen päälle. Itkin ja olin niin pettynyt itseeni Lunan hoidossa. Tuntui, ettei siinä mikään ollut kohdallaan. Ja kaikki johtui siitä että Luna oli hiukkasen lihavassa kunnossa. Olin niin vihainen itselleni, että olin se sellaisessa kunnossa jalostustarkastukseen vienyt. No, 1,5 kuukautta myöhemmin Luna oli 1,5 kiloa hoikempi ja hyvässä kunnossa.
Pikkuhiljaa sain paljon kavereita sheltti-ihmisistä. Sain heiltä koko ajan uutta tietoa trimmaamisesta, rakenteesta, turkista jne. Todella noviisi tunsin olevani vielä. Omat koirani tunsin suurinpiirtein ja löysin niiden viat - ne samat, jotka näyttelyarvosteluissa tuppasivat esiintymään. Halusin myös oppia näkemään toisista shelteistä niiden hyvä ja huonot puolet.  Opiskelin itekseni ja sain muilta shelttikasvattajilta todella paljon tietoa ja neuvoja. Tiesin, että pitkä matka tässä on vielä edessä. Yhtäkkiä, yhdessä päivässä ei näitä asioita opi. Kokemus ja jatkuva opiskelu on tässäkin asiassa se paras tie eteenpäin.

Luna talvella 2011
Alma talvella 2011
Molemmat talvella 2011 :)
Vuonna 2010 aloin myös miettimään jalostusasioita. Ilmottauduin kasvattajan peruskurssille ja suoritin sen  maaliskuussa 2010. Kennelin perustaminen oli seuraava askel. Mietiskelin nimiä. Violetti kun on lempivärini, halusin, että se on nimessä jollain tavalla. Kolme nimeä minulla oli ehdolla, joista Violetdream ja Violetmist tuntuivat omimmilta. Täytinkin sitten kennelinimihakemuksen kennelliittoon ja laitoin sen 20.8.2010 menemään. Heti, kun sen olin laittanut, harmitti, kun olin ykköseksi laittanut Violetdreamin, kun se Violetmist tuntui itsestäni mukavammalta. No, sinne se hakemus meni ja päätin, etten sen enempää asiaa murehdi. Lähetin myös samalla päivämäärällä  Shetlanninlammaskoirat ry:lle kennelnimen puoltohakemuksen. Puoltohakemus hyväksyttiin 11.9.2010. Lopulta 25.1.2011 sain postissa todistuksen FCI:n hyväksymästä Violetdream-kennelnimestä. Voi sitä onnen päivää, ihan todella! Nyt siis ajatuksista tekoihin ja miettimään Lunalle sulhoa :)

Kommentit