Uudenlaisen elämän edessä - luukku 9

Kun pennut lähtivät, oli koti todella tyhjäntuntuinen. Olihan 8 viikkoa mennyt lattioiden pesemiseen, pentujen syöttämiseen ja lällyttämiseen. Impin kotiin jääminen tarkoitti sitten ihan eri asiaa. Alkoi sisäsiistiksi ja koiraelämään opettaminen. Vaikka kuinka tiesin, että uutta pentua pitää aina sosiaalistaa ja opettaa uusiin asioihin yksin, ilman muuta laumaa, sen verran kuitenkin iltasella aina aika oli kortilla, että esim. lenkille lähtivät kaikki kolme. Impi oppi tietenkin paljon noilta kahdelta. Ei tarvinnut opettaa "tänne"-käskyä erikseen, ei "oottaa"-käskyä, ei "ole hyvä"-käskyä ruualla, kun Impi oppi toisilta ne kaikki. Mutta. Kun sitten mentiin pentukurssille, ei kontaktit Impin kanssa olleet ollenkaan kunnossa. En ollut sille siis se, jota Impi piti pitää lauman johtajana. Puolivuotiaana sitten aloin kuljettaa Impiä yksin ja näyttää ja opettaa sille asioita. Niinpä sitten kontakti meidän välillä parani ihan huomattavasti eikä agilityn alkeiskurssilla enää ollut mitään ongelmia kontaktin suhteen. 

Impi 6 viikkoa <3

On ihan pakko painottaa, että kun laumaan tulee uusi jäsen, vaikka toiseksi koiraksikin, sitä täytyy kuljettaa yksin alkukuukaudet, ilman lauman tukea, ettei se leimaudu vain laumaan. Lauma tai toinen koira antaa niin paljon tukea pennulle eikä se välttämättä opi toimimaan yksin niin kuin sen elämässä pitäisi osata tehdä. Se oppii laumasta kaiken, huonot ja hyvät tavat, mutta kun sen kanssa yksin opettelee asiat, saa sen toimimaan ihan yksilönä.

Impi 3 kk

Impi 6 kk

Kun olin saanut Impin toimimaan yksin ja saanut sille sen itsevarmuuden, mitä se vaati, alkoi elämä kulkea normaaliin tapaansa. Siinä sitten mietin itselleni jotain harrastusta koirien lisäksi ja keksin, että mitäs jos alkaisin etsimään itselleni sitä jo lapsesta asti haaveilemaani omakotitaloa. Mielessä oli omakotitalo, jonka yksinhuoltajan tuloilla saisin ja siellä olisi koirille ihanteellinen piha ja paikka asua. Loppukesästä sitten ystäväni Kaisun kanssa kuljeskeltiin asuntonäytöissä, mutta sillä budjetilla, millä taloa etsin, ei sopivaa, heti omalta tuntuvaa löytynyt. Netissä oli kyllä yksi, mutta sitä en uskaltanut edes käydä katsomassa, kun oli yli budjetin. Välillä luovuin koko omakotitaloajatuksesta, mutta loppusyksystä se nousi uudestaan mieleen ja menimme kaikista budjeteista ja rahoista huolimatta katsomaan sitä netissä vieläkin olevaa taloa Käpylänperällä Kellossa. 

Astuin eteiseen ja tiesin heti, että tämä talo on minun. Se minun oli pakko saada. Odottelin, että muut näytössä olleet pariskunnat lähtivät pois ja sanoin välittäjälle, että haluan tehdä tarjouksen talosta (ajattelematta ollenkaan, saanko edes lainaa siihen). Välittäjä ei tahtonut uskoa, mutta lopulta istahdimme pöydän ääreen ja allekirjoitin tarjouspaperin. Illalla sain sitten kuulla, että se oli hyväksytty! Ette voi uskoa, kuinka onnellinen olin! Haavetaloni, koiratalo, aidattu piha, aivan ihana 50-luvulla alunperin rakennettu talo  - ja mitä kaikkea vielä päälle! 

Tämmönen ihana talo! Kuva Henri Salmi

Sitten alkoi vääntö asuntolainasta pankin kanssa. Minulla oli aivan ihana virkailija Osuuspankissa, joka teki kovasti töitä, että sai sen laina-anomukseni hyväksytyksi. Kolmannella kerralla lainapäätöstä yrittäessään jopa lupasi  esimiehelleen, että minä hankin mahdollisimman pian miehen, jonka kanssa sitten maksamme talon ja asuntolainan  kuluja puoleksi :) (No, sitä miestä ei vieläkään ole, mutta Käpylänperän talossa asun edelleen :)) Ja minähän sen lainan sain, ihan vain tämän ihanan virkailijan ansiosta.

Tässä kaiken talohössäkän keskellä olin myös astuttanut Lunan. Seuraavien eli C-pentujen isänä tulisi siis olemaan Kaltakarin Ainin Valo, Shadeland Light Up The Night. Ihana poika se on, säpäkkä ja niin soppeli Lunalle luonteensa, kokonsa, rakenteensa puolesta. Siinä sitten oli kaksi projektia meneillään, talon osto ja pentujen odottaminen. Sen muistan, että välillä tuli väsy puseroon, mutta kun mieli oli pirteä, jaksoi vaikka ja mitä. Kun sitten käytin Lunan röntgenissä, kuvassa näkyi viisi pentua! WAU! Odottaminen tuntui pitkältä, mutta lopulta se Lunankin synnytys sitten käynnistyi. Tämän pentueen alkuelämä olikin sitten täynnään kaikenlaista...

Kaverukset Luna ja Impi syksyllä 2012

Ja Alma senkus relaa.