Niinpä sitten Alman synnytyksen aika tuli. Mukaan sain taas kätilön, maailman rennoimman sellaisen. Kun odottelimme synnytyksen edistymistä tämä kätilö heittäytyi sängylle ja nukahti. Minä puristin häntä varpaasta, kun oli aika katsastaa, mitä Alma ulos työnsi. Karjalaisen Tiinahan tämä kätilö oli ja minulla oli niin hauska yö, vaikka itse en hetkeäkään pystynyt nukkumaan tuona yönä.
Ja sieltähän tuli aika upeita pentuja. Olin aivan myyty jo ensimmäisen kohdalla. Ensin tuli 4 tyttöä, joista 3 merleä ja yksi trikki. Sitten odoteltiin viimeistä. Oli todella kuuma kesä ja Alma oli muutenkin väsynyt loppuodotusajan ja se näkyi viimeisimmän pennun maailmaansaattamisessa. Ei vaan tuntunut supistuksetkaan kovin auttavan. Lopulta Alma sai synnytettyä trikkipojan, joka valitettavasti ei selvinnyt. Pitkä ja kauan kestävä matka ulkomaailmaan oli syynä. No, tarkoituksensa tälläkin varmasti oli.
Olin aivan mahdottoman ylpeä näistä tytöistä. Niin kauniita, merlevärit tosi ihanat ja trikki musta kuin musta voi olla. Helppohan näistä oli valita kotiin jäävä. Tai niin ainakin kuvittelin.
 |
| <3 |
 |
Kun pikkutytöt tuotiin alakertaan, nämä kaksi olivat jo hoitovaraukset
itselleen merkanneet. |
 |
Impi menetti mielenkiintonsa kuitenkin, mutta tämä varaäiti ei
koskaan :) |
 |
| Meijän tytöt <3 |
Meillehän
oli tullut ennen pentujen syntymää myös kissa, Unna, kun kyllähän
omakotitalossa kissa täytyy olla. Voi että tämä neiti oli ihana, kaunis
ja niiiiin säpäkkä.
 |
| Porukalla katotaan tv:tä |
Kun pennut kasvoivat, Unna pyöri niitten mukana
leikkimässä. Pennut retuuttivat sitä miten sattuu, mutta Unna senkus
coolina antoi tyttöjen tehdä, mitä halusivat. Kun se sitten kyllästyi
liikaan repimiseen, se hyppäsi vaan juoksuun ja meni yläkertaan.
 |
Lunakin halusi mukaan leikkiin. Nemi-pötkylä yrittää saada säpäkkää
Unnaa kiinni. |
 |
Ja melkein se onnistuikin Nemiltä. Tai ainakin se niin luuli.
Luna seuraa tarkkaavaisesti tilannetta. |
 |
| Unna pitää pikkutyttöä leikkikalunaan. |
 |
| "Kuka nää oikein oot?" |
Ikävä kyllä jouduimme myöhemmin luopumaan Unnasta. Kun Vilma tuli kotiin ja astui sisälle, hänen silmänsä alkoivat vuotamaan ja kutiamaan sekä nuha iski päälle. Samaten aloin itsekin oireilemaan. Yritimme sinnitellä ja sinnitellä, mutta oireet eivät ottaneet loppuakseen. Unnalle etsin uutta kotia, joka löytyi todella pian.
Tässä D-pennuista vielä muutama kuva.
 |
Aada tykkää niin ruuasta, että päätti jäädä odottamaan seuraavaa
ateriaansa mahdollisimman lähelle kuppia :) |
 |
| Varaäiti Luna työssään. |
 |
| Pakko oli Impinkin heltyä moisen sulosuuden edessä. |
 |
| Tai no, olikohan jotain muuta mielessä... |
 |
| "Eiköhän me saada tämä asia ihan keskustelemalla selvitettyä." |
 |
| Ellu, Aada, Nemi ja Bella. |
Ja kuten jo sanoin, ei se valinta näiden tyttöjen välillä sitten niin helppoa ollutkaan. Olin päättänyt, että merle jää kotiin. Siis kuka noista?!! Bella näytti kasvavan isommaksi, joten se pääsi uuteen kotiin. Ellun ja Aadan välillä mietin pitkään. Vilma halusi, että Aada jää kotiin. Itse olin Ellun kannalla. Lopulta tein ihan oman päätöksen, kuten pitikin. Ellu jäi kotiin ja täytyy sanoa, että oli se paras päätös ikinä. Ellu kun on niiiiiiin minun mieleiseni shelttineiti.
Kun pennut olivat jo syntyneet, kuulin, että Aslanin jälkeläisillä oli ilmennyt kinnervikaa. Nythän ei siis muu auttanut kuin vain toivoa, ettei näille tytöille sitä tule.
Kommentit