Työn raskaan raatajat kotosalla onnellisina

Istahimma Ellun kans aamulla aikasin autoon ja läksimmä yhesä töihin. Henri käytiin kyytittemäsä ensin kottiinsa ja moottoritietä hurruuteltiin mun työpaikkaa kohti. Täytyy sanoa, että kyllä se koirallekki tekkee tiukkaa herätä kuuvelta, käyvä mettälenkki ja lähtä töihin. Tämmöseltä näytti Ellu auton takapenkillä ku lähettiin ajeleen (en hennonnu tuota mammaa laittaa taakse häkkiin) :)

"Onko pakko, jos ei taho?!!"
"On!", sannoo emäntä.
Kuva Henri Salmi

Töisä minä sitte huhkin, minkä koirankusetukselta ehin ja Ellu-hyväkäs senku vaan makkaa retkotti koko päivän. Lähti mielellään ulos, mutta kiirus oli myös sisälle, varmaanki just nukkumaan. Ajattelin siinä, ettei tästäkään koirasta töihin oo. Laiska oli ku mikä. Ei siis ihan mee tuohon otsikon tekstiin tämä neito :)

Tätä neitosta ei vähhäänkään kiinnostanu
semmoset , joita työksi kutsutaan"!

No, olihan mulla syykin, miksi Ellun mukkaani pakotin. Tänään Ellu kävi siinä niin odotetusa ja jännitetysä ultra- ja verikoekontrollisa. Ja arvatkaapa vaan, kuinka onnellisina sieltä eläinlääkäristä pois lähettiin!! Viisi sydäntä Ellun massussa sykki, nyt jo oikiaan tahtiin, ja liikuskelivatki! Ellun tulehdusarvot oli laskenu normaaliksi ja muutkin arvot olivat melekeinpä kohillaan. Vielä hemoglobiinia pittää saaha vähä ylöspäin. Paino ei ollu noussu viikosa ku 200 grammaa, mutta johtuu tuosta Ellun huonosyöntisyyvestä. Nyt pitääki sitte taas alakaa kokkeileen kaikenmaaliman ruuat, että sais kunnolla sille menemään jottain alaski. Ei pian jaksa imettääkään eikä maitoa tuu, jos liian väsyneeksi ja laihaksi pääsee. Mutta kuitenki ja kaikkineen, oon aivan älyttömän onnellinen, että asiat on näinki hyvin. Vielä en huokase. Sen teen vasta, ku pennut on maailmassa ja tisseillä syömäsä. Ja ajatelkaa, siihen ei oo ku parisen viikkoa aikaa!!! Iiiik!

Päivällä karattiin Ellun kans töistä ja käytin Nemin (V. Dazzling Dame) virallisessa polvitarkastuksesa. Ja pelekkää nollaahan ne näytti, jesss!! Syy tähän tarkastukseen on se, että toiveissa on toinenki pentue tälle vuodelle! Nemi astutetaan soopelilla eli soopeli-trikkipentuja vois hyvällä tuurilla olla luvassa tuosa lokakuussa :) Yhdistelmästä ja muustaki sitte lisää, ku astutus on tapahtunu. Nemillähän on nyt juoksu ja jännätään täsä niitä tärppipäiviä Tiinan kans :) 

Että kaikkia sitä ittelleen taas on keksinykki. Ei käy elämä turhan helepoksi tänä syksynä :) Ku vielä siihen päälle laitetaan aika tiukka työsyksy, varmasti uni maittaa viikonloppusin :)