31. maaliskuuta 2017

Pojassa haastetta ja vauhtia piisaa

Nyt on Justus ollu kotona päivää vaille viikon ja todella hyvin on asettunu taloksi. Hyörimistä, pyörimistä  ja vauhtia riittää, mutta muistaa se onneksi nukkuakki välillä. Onki mun mittausten mukaan nukkunu ihan hyvin - ku eikös sitä sanota, että lapsi kasvaa ku nukkuu. Eilisten neljän mittauksen mukaan säkä ois 24 - 24,5 cm. Tulevana sunnuntaina käydään kuitenki Tiinan luona tarkistamasa mun mittaukset. 

Viikon aikana on tosiaan vauhtia riittäny. Arki on kuitenki jo saatu pyöräytettyä käyntiin ja palattu suurinpiirtein entiseen rytmiin. Lenkillä oon käyny isojen kans ja hyvin on Justus kotiin jääny leikkimään ja kotiin tullesa on nukkunu. Henri oli perjantain katrasta hoitamasa ja oli ihan ihmeissään, ku Justus oliki käyttäytyny ihan hyvin. Mitä nyt aamulla multa oli jääny väliovi eteiseen raolleen ja kaiketi Alma oli päästäny Justuksen sinne syömään Henrin kenkiä. Ei onneksi kauhiaa vahinkoa ollu aikaan saanu. Eikä Henrikään kauhian vihanen ollu, ku näin ihanan kuvan oli tuosta pojasta ottanu.

Justushan on aivan yli-ihana, mutta haastetta tuosa pojasa löytyy. Paljo se osaa ihan ittestään, mutta joitain asioita joudumma kovastikki harjottelleen. Esimerkiksi hihnasa kävelyä. Kahtena päivänä oon laittanu Justukselle pannan kaulaan ja vielä hihnan päähän. Ollaan menty ulos, oon laittanu Justuksen maahan ja yrittäny saada sitä kävelemään. Eihän siitä mittään oo tullu. Se vaan istuu paikallaan hyvin loukkaantuneen näkösenä, eikä siis oo inahtanukkaan paikaltaan. Nappula ei oo tehonnu, ei mikään maanittelu eikä ees se, että oon jättäny sen siihen ja lähteny kävelemään. Justus on vaan istunu paikallaan liikahtamattakaan. Kolmannella kerralla sain sen nakin voimalla ottamaan askelia noin 3 metrin matkan. Aikaa siihen meni n. 15 minuuttia. Nyt onki sitte ollu pelkkää sisällä harjottelua niin, että Justuksella on hihna vappaana pannasta roikkumasa ja on vain leikitetty sitä. Mulla ei oo koskaan sellaista pentua ollu, joka ei osais hihnasa kävellä, ja tuntuu toisaalta ihan mukava, että haastettaki löytyy.

Toinen juttu on kontakti. Justushan ei juuri silmiin katso. Oon nyt leikittäny sitä yläkerrasa ilman muita koiria (jotka pirut tänään kyllä saivat alakerran portin auki ja tulivat häiritteen). Oon harjotellu katsekontaktia nakkien avulla ja aika hyvin se hoksas asian. Nyt ei saa nappulaa tai mitään palkintoa ilman, ettei katso silmiin, vaikka vain vilaisemalla. 

Kaikki isot koirat on nyt ottaneet Justuksen kaverikseen. Elluki jopa leikkii sen kans. Ellun leikit on vähä rajumpia ja varsinki se ääni on tosi pelottava. Justus heittäytyy selälleen, ku hänen mielestään leikki saa loppua. Vincent antaa Justuksen jo hyppiä vierellään, mutta ei vielä leiki sen kans. Alma on edelleen oma ittensä eli ei välitä juuri mitään Justuksesta - eikä Justuskaan siitä, ku Alman jo tuntee. Ja Luna edelleen hoitaa ja  leikkii sen kans paljo. Ei se juuri nukkuessaan välitä, vaikka yks riiviö hyppii sen päällä ja reppii turkkia ja korvia. Kyllä sillä Lunalla riittää kärsivällisyyttä pienille:




Ja osaa se Justuski arvostaa kilttiä tätiä :)

Tosi hyvin Justus tekee tarpeensa ulos. Ku ite osaan ajastaa just oikein ulos viennit, kakat ja pissat tulee pihalle. Yöllä tulee kakat sisälle (en vaan herää sen liikehtimiseen) ja päivällä ulos, kun oon ite kotona. Seisomista harjotellaan koko ajan. Ja seki alkaa jo pikkuhiljaa mennä niin, ettei tartte kauaa oottaa, ku Justus paikallaan seistä tönöttää. Häntä on vielä välillä pystysä, mutta harjottelu tekee siinäki mestarin. Ja eihän tässä mittään kiirettä oo, pikkuhiljaa harjotellaan. Pöydällähän Justus on osannu jo seistä ennen tänne tuloaki, ku kasvattaja-Eila on sitä hienosti harjotuttanu. Hampaitaki on jo saanu katsoa ja trimmipöydällä oon saanu harjailla ihan tuosta vaan. 

Onhan se oppinu niitä huonojaki tapoja. Niitähän ei meijän laumasa voi olla oppimatta. Eli ku pääsevät pihalle, alkavat heti haukkumaan kaikkia ja kaikkea. Justus menee viimeisenä ja juoksee haukkuen muitten perään. Edelleenki mua vaan naurattaa pienen koiran mahoton räkytys. Oon saanu nyt kuitenki rauhotettua koirat ennen ku pääsevät ulos, joten seki on jotain. Justus on se ainoa, joka sillon räkyttää, mutta hiljenee, ku muutki ovat hiljaa. Ulkona se juoksee päättömästi sinne tänne eikä sielä juuri enää sitte hauku, vaikka muut sitä tekiski. Ku sisällä joku rähähtää jotain ääntä haukkumaan, Justus vielä pyörii vielä vähä ihmeissään, mutta ei varmasti mee kauaa, ku tajuaa, mikä oikiasti on homman nimi. No, nämä on niitä ikuisia ongelmia meillä, mutta ite niitten kans toimeen tuun.

Henri oli ottanu tänään Justuksesta ulkona ihania kuvia. Justus on kyllä niin elementissään, ku saa juosta päättömästi pitkin pihaa. Nyt se on laajentanu reviiriään jo tuon meijän pikku metsän reunaan. Ei vielä sinne mee, mutta varmaan kohta uskaltautuu sinneki. 





Hiukan epätarkka kuva, mutta kyllä tästä ilmeensä näkee :)

Ja munhan oli pakko eilen ottaa muutama poseerauskuva, ku oli kuvaajaki eli Henri paikalla. Tässä joku niistä. Kyllä se vaan Justus osaa seistä tönöttää ihan itestään ja on se niiiiiiiiiiin <3







Nyt täälä kovasti jännitettään, miten mennee Justiinalla ja Fionalla kehässä shelttierkkareisa. Kauhiasti toivotan onnea ja oottelen tuloksia - ja tietenkin Justiinan viimestä sertiä ja valioitumista! :)

Ei kommentteja: