31. maaliskuuta 2017

Pojassa haastetta ja vauhtia piisaa

Nyt on Justus ollu kotona päivää vaille viikon ja todella hyvin on asettunu taloksi. Hyörimistä, pyörimistä  ja vauhtia riittää, mutta muistaa se onneksi nukkuakki välillä. Onki mun mittausten mukaan nukkunu ihan hyvin - ku eikös sitä sanota, että lapsi kasvaa ku nukkuu. Eilisten neljän mittauksen mukaan säkä ois 24 - 24,5 cm. Tulevana sunnuntaina käydään kuitenki Tiinan luona tarkistamasa mun mittaukset. 

Viikon aikana on tosiaan vauhtia riittäny. Arki on kuitenki jo saatu pyöräytettyä käyntiin ja palattu suurinpiirtein entiseen rytmiin. Lenkillä oon käyny isojen kans ja hyvin on Justus kotiin jääny leikkimään ja kotiin tullesa on nukkunu. Henri oli perjantain katrasta hoitamasa ja oli ihan ihmeissään, ku Justus oliki käyttäytyny ihan hyvin. Mitä nyt aamulla multa oli jääny väliovi eteiseen raolleen ja kaiketi Alma oli päästäny Justuksen sinne syömään Henrin kenkiä. Ei onneksi kauhiaa vahinkoa ollu aikaan saanu. Eikä Henrikään kauhian vihanen ollu, ku näin ihanan kuvan oli tuosta pojasta ottanu.

Justushan on aivan yli-ihana, mutta haastetta tuosa pojasa löytyy. Paljo se osaa ihan ittestään, mutta joitain asioita joudumma kovastikki harjottelleen. Esimerkiksi hihnasa kävelyä. Kahtena päivänä oon laittanu Justukselle pannan kaulaan ja vielä hihnan päähän. Ollaan menty ulos, oon laittanu Justuksen maahan ja yrittäny saada sitä kävelemään. Eihän siitä mittään oo tullu. Se vaan istuu paikallaan hyvin loukkaantuneen näkösenä, eikä siis oo inahtanukkaan paikaltaan. Nappula ei oo tehonnu, ei mikään maanittelu eikä ees se, että oon jättäny sen siihen ja lähteny kävelemään. Justus on vaan istunu paikallaan liikahtamattakaan. Kolmannella kerralla sain sen nakin voimalla ottamaan askelia noin 3 metrin matkan. Aikaa siihen meni n. 15 minuuttia. Nyt onki sitte ollu pelkkää sisällä harjottelua niin, että Justuksella on hihna vappaana pannasta roikkumasa ja on vain leikitetty sitä. Mulla ei oo koskaan sellaista pentua ollu, joka ei osais hihnasa kävellä, ja tuntuu toisaalta ihan mukava, että haastettaki löytyy.

Toinen juttu on kontakti. Justushan ei juuri silmiin katso. Oon nyt leikittäny sitä yläkerrasa ilman muita koiria (jotka pirut tänään kyllä saivat alakerran portin auki ja tulivat häiritteen). Oon harjotellu katsekontaktia nakkien avulla ja aika hyvin se hoksas asian. Nyt ei saa nappulaa tai mitään palkintoa ilman, ettei katso silmiin, vaikka vain vilaisemalla. 

Kaikki isot koirat on nyt ottaneet Justuksen kaverikseen. Elluki jopa leikkii sen kans. Ellun leikit on vähä rajumpia ja varsinki se ääni on tosi pelottava. Justus heittäytyy selälleen, ku hänen mielestään leikki saa loppua. Vincent antaa Justuksen jo hyppiä vierellään, mutta ei vielä leiki sen kans. Alma on edelleen oma ittensä eli ei välitä juuri mitään Justuksesta - eikä Justuskaan siitä, ku Alman jo tuntee. Ja Luna edelleen hoitaa ja  leikkii sen kans paljo. Ei se juuri nukkuessaan välitä, vaikka yks riiviö hyppii sen päällä ja reppii turkkia ja korvia. Kyllä sillä Lunalla riittää kärsivällisyyttä pienille:




Ja osaa se Justuski arvostaa kilttiä tätiä :)

Tosi hyvin Justus tekee tarpeensa ulos. Ku ite osaan ajastaa just oikein ulos viennit, kakat ja pissat tulee pihalle. Yöllä tulee kakat sisälle (en vaan herää sen liikehtimiseen) ja päivällä ulos, kun oon ite kotona. Seisomista harjotellaan koko ajan. Ja seki alkaa jo pikkuhiljaa mennä niin, ettei tartte kauaa oottaa, ku Justus paikallaan seistä tönöttää. Häntä on vielä välillä pystysä, mutta harjottelu tekee siinäki mestarin. Ja eihän tässä mittään kiirettä oo, pikkuhiljaa harjotellaan. Pöydällähän Justus on osannu jo seistä ennen tänne tuloaki, ku kasvattaja-Eila on sitä hienosti harjotuttanu. Hampaitaki on jo saanu katsoa ja trimmipöydällä oon saanu harjailla ihan tuosta vaan. 

Onhan se oppinu niitä huonojaki tapoja. Niitähän ei meijän laumasa voi olla oppimatta. Eli ku pääsevät pihalle, alkavat heti haukkumaan kaikkia ja kaikkea. Justus menee viimeisenä ja juoksee haukkuen muitten perään. Edelleenki mua vaan naurattaa pienen koiran mahoton räkytys. Oon saanu nyt kuitenki rauhotettua koirat ennen ku pääsevät ulos, joten seki on jotain. Justus on se ainoa, joka sillon räkyttää, mutta hiljenee, ku muutki ovat hiljaa. Ulkona se juoksee päättömästi sinne tänne eikä sielä juuri enää sitte hauku, vaikka muut sitä tekiski. Ku sisällä joku rähähtää jotain ääntä haukkumaan, Justus vielä pyörii vielä vähä ihmeissään, mutta ei varmasti mee kauaa, ku tajuaa, mikä oikiasti on homman nimi. No, nämä on niitä ikuisia ongelmia meillä, mutta ite niitten kans toimeen tuun.

Henri oli ottanu tänään Justuksesta ulkona ihania kuvia. Justus on kyllä niin elementissään, ku saa juosta päättömästi pitkin pihaa. Nyt se on laajentanu reviiriään jo tuon meijän pikku metsän reunaan. Ei vielä sinne mee, mutta varmaan kohta uskaltautuu sinneki. 





Hiukan epätarkka kuva, mutta kyllä tästä ilmeensä näkee :)

Ja munhan oli pakko eilen ottaa muutama poseerauskuva, ku oli kuvaajaki eli Henri paikalla. Tässä joku niistä. Kyllä se vaan Justus osaa seistä tönöttää ihan itestään ja on se niiiiiiiiiiin <3







Nyt täälä kovasti jännitettään, miten mennee Justiinalla ja Fionalla kehässä shelttierkkareisa. Kauhiasti toivotan onnea ja oottelen tuloksia - ja tietenkin Justiinan viimestä sertiä ja valioitumista! :)

28. maaliskuuta 2017

Neljäs päivä kohtapuolin yöunta vailla

Neljäs päivä on jo takanapäin. Oon pari päivää talvilomalla ja saan vaan olla ja nauttia. Pikkuhiljaa alkaa arki jo palaamaan ja pystyn jo tekemään muutaki ku vaan tuijottelemaan Justusta ja muita koiria. Siisteyskasvatus on vähä niin ja näin. Yritän olla nopia ja viiä Justusta ulos just oikiaan aikaan, mutta tahtoo mun aikataulutus olla välillä myöhäsä. No, tänään oon jo aika hyvin ollu hollilla, mutta kyllä niitä lipsahuksiaki on sattunu. Seisontaopetus on alkanu. Palkka tulee suuhun vain, ku kaikki jalat on maassa. Ja jonku kerran on onnistunu jo seisominen ihan kunnon asennosa palkkaa odottaen. Pöyvällä seisomistaki on Justus harjotellu. Trimmipöytä, sohvan käsinoja ja keittiön pöytä on tulleet tutuiksi. Aivan ihmeellisen hyvin Justus tönöttää, kun sen jonneki nostaa seisomaan. Seistä törröttää komiasa asennosa pitemmän aikaaki. Hampaitten näyttäminen on inhottavaa ja korvien kosketus myös. Muuten kyllä kroppaa saa vaikka mutkalle laittaa, jos sen haluais tehä.


Nukkumaan Justus oli menosa, mutta sitä ennen
piti näyttää hampaat :)

Pihalla ja paikallaan :)

Ellu ja Alma ovat jo tuohon höseltävään poikaan tottuneet. Ellu ei näytä hammasta, vaikka Justus kävelee ohi tai käy haistelemasa. Alma kävelee ohi ku ajatellen "no, ootkos siinä, tai oo vaan". Vincent on kumma kyllä alkanu näyttämään hampaitaan. Justus kyllä sen tietää ja kun saattaa höseltämiseltään mennä liian lähelle Vincentiä, tekee äkkinäisen kaarteen pois Vincentin eestä. Luna on aivan ihana mamma. Justus hyppii Luna päälle, ku se nukkuu, ja repii turkkia ja pitää Lunaa leluna. Luna vaan jatkaa uniaan eikä välitä. Saattaa jopa nauttia siitä huomiosta. Iltapäivällä Luna makas lattialla ja Justus leikkiessään juoksi sen kuonon päältä. Luna ei ees silmiään aukassu :)

Ei Luna juuri välitä mistään mitään.
Ja tässä lähtee Justuksen vessapaperirulla parempiin suihin :)

Tänään Justus sai leikkikaverin, ku Vilma tuli Adan kans käymään. Taas kerran meijän koirat tiesi, että joku on tulossa. Noin parikymmentä minuuttia ennen Vilman ja Adan tulon, Alma rähähti muutamaan kertaan ja vei koko porukan ovelle haukkumaan. En siis ite varmasti oottanu heitä vielä pitkiin aikoihin, mutta niin vaan koirat jotain aavisti.

Tässä kaikki merlet seisoo tanassa ja tuijottaa ovelle, josta ei kukaan
oo ees tulosa.


Otinpa sitte Vincentistäki seisomakuvan. On sillä kyllä upea turkki tulosa!
Ja Luna oottelee auringon lämmössä.

Ada oli heti ihan innossaan, ku Justuksen näki. Se vaan ei ymmärtäny, ettei tuosta pikkuherrasta oikein semmosta ittensä verosta ja kokosta leikkijää vielä oo. Justus meinas alusa ihan säikähtää, ku Ada innossaan hyppi ja juoksenteli sitä kohti. Käytiin ulkona välillä, että Adaki sai juosta isompien kans kunnolla. Yritti se tuo pikkutirriäinenki kovasti mukana pysyä, mutta eihän sillä vauhti riittäny. Ääntä kyllä riitti, mutta kyllä seki vielä on niiiiiin voimatonta, että ihan nauratti. Sisällä nuo Adan ja Justuksen leikit sitte osuivat kohilleen. Onneksi ei oo mattoja lattioilla, sillä sen verran vauhtia oli, että oisivat varmaan jalkansa katkoneet niissä juoksukurveissa matoilla liukastellessaan.

Ja eiku perään!
Hyppy eteenpäin!
Tuo Justuksen ilme! :)
Porukalla pihalla!
Oisittapa kuullu tuon haukkumisen! Ei voinu ku nauraa!!
Justus!
Justus matkii koko ajan muita. Täsäki kattoo tarkkaan, mitä Ada tekee ja
tekee tietenki peräsä.

Päästiin sitte isompien koirien kans pitkälle lenkille, ku Vilma oli Justuksen kaverina kotona. Kyllä oli koirilla mukavaa, ku saivat revitellä mettiä pitkin taas ihan sydämensä kyllyydestä. Lenkin jälkeen oltiinki sitte kaikki ihan kaikkemme antaneita :) Ensin lenkkeilijät makas omilla tuoleillaan. Kun ite rojahin sohvalle, sain kaverit seuraksi.

Ellu
Luna
Vincent Vilman hieronnassa
Alma lempipaikallaan sohvan käsinojalla.
Ja lopulta asetelma oli tämä.

Justus ku kovasti touhuaa ja ehtii vaikka ja mihin, se on välillä hukasa. Luulen, että se makaa tuossa portailla tuolin takana, mutta se onki eteisesä syömäsä kenkiä. Tai sitte se on keittiösä ihan hiljaa syömäsä mattoa. 

Tästä ne löytyy...
... ja tänne ne kuskataan nakertamista varten.
"Ai minäkö muka?!! En varmasti oo näihin koskenukkaan!"

26. maaliskuuta 2017

No nyt se syö jo seinää!

Justuksen eka yö uudessa kodissaan meni hienosti. Nukkumaan se alko jo kymmenen jälkeen, kuten muutki koirat. Minä leiriydyin alakerran sohvalle ja sain heti kolme isompaa karvasta kaverikseni. Alma passautti ittensä mun naaman viereen ja sen irtokarvaa sitte yön syleskelin suustani pois. Jossain vaiheesa heräsin tassujen töpinään ja Justushan se sielä lattialla juoksenteli ees taas ja leikki leluillaan. Lähin juomaan keittiöön vettä. Ajattelin, etten laita valoja, ettei muut koirat heräis ja alakais riekkumaan jaloisa. Ois kyllä kannattanu. Astuin nääs ensin ihanan pehmeään kakkaan ja siitä yhellä jalalla vessaa kohti hyppiessäni, hyppäsin pissaan. No, vähä oli tarpeet osunu ohi paperien, vaikka tosi hyvin Justus kyllä osaa paperit etsiä ja niille pissat ja kakat tehä.

Uniaika häämöttää...

Aamulla meni ruoka alas kuten pittääki. Meno on sen jälkeen  jatkunu semmoset viis tuntia eikä hyytymistä tuosa pojasa näy. Käytin isot koirat lenkillä, ku näytti, että Justus vois ehkä ja luultavasti alkaa nukkuun. Mitäs hullua! Ku päästiin eteiseen ja koirat oli hihnoisa, Justus juoksi ovelle, alko sitä raapiin ja itkeen niin sydäntäsärkevästi. Siinä olin sitte kahen vaiheilla, siirränkö lenkkiä, mutta isot oli jo niiin hepakasa, että uloshan mun oli lähettävä. Jäin kuitenki kuunteleen portille, josko vinkumista vielä kuulus, mutta hiljasta jo oli. Käytiin 20 minuutin lenkki ja takasi tullesa Justus nukku eikä kyllä näyttäny, että ois tuosta yksinjäämisestä traumoja saanu. 

Nythän Justus on tutustunu alakertaan, viis huonetta on siis plakkarissa. Eteiseen mennesä on vähä korkeampi porras alaspäin ja se tuotti kovasti mietintää Justuksen pienessä päässä. Käveli yläportaalla ees taas ja vinku senku kerkes. Luna ja Vincent meni sitte eteiseen ja niitten peräsä onnistu Justuksellaki astua yksi porras alaspäin. Ja nythän se sitte jo hyppää tuonki portaan. Ja se tiesi heti, mitä eteisesä pittää tehä: repiä mattoa ja kenkiä. 

"Et Justus viittis..."
"No enhämmää mittään täsä tehny..."
Luna on ottanu Justuksen tosi hyvin. Luulen kyllä, että se johtuu vaan Justuksen leluista. Lunahan omii aina kaikki lelut. Ei se niillä leiki, mutta haluaa vaan kulettaa suusaan. Aamun oon sitä komennellu, ku on yrittäny Justukselta varastaa lelut. Onhan se niitä saanukki, mutta oon heitelly takasi Justukselle tai sänkyyn niitä. On ne muutenki kaverukset jo.


Allaoleva kuva kuvaa Ellua tosi hyvin. Se vaan makaa prinsessana sohvalla tai tuolilla ja katsoo ylhäisyydestään tuota pientä touhuajaa. Se ei tykkää Justuksesta yhtään. Tai oikiastaan se ei välitä siitä ollenkaan, jos se pysyy vaan metrin pääsä Ellusta. Kun Justus menee lähemmäs, Ellu näyttää hammasta. Muta eiköhän Elluki pikkuhiljaa lämpene, ku huomaa, ettei irvistyksillään saa sitä lähtemään meiltä pois.

Ellu-rinsessa. Huoh!
Alma etsii mun läheisyyttä tosi paljo. Tulee viereen ja kattelee Justusta, mutta ei siihen sen enempää siihen huomiotaan tuhlaa.  Vincent on kuin Justus ois aina ollu meillä.  

Tässä seurataan yhessätuumin, mitä tuo yks pörriäinen oikein hommaa.

Ensimmäinen pihareissuki tehtiin. Ja voi hyvänen aika ku sielä oliki kivvaa! Justus hyppi ja pomppi pitkin pihaa, haisteli kovasti ja pysty ihan kuvitteleen, että se nauro ihan ääneen, ku oli niin mukavaa. Kuvia yritin ottaa, mutta olin myöhäsä koko ajan. Jotain sentäs tarttu kameraanki.

Onkohan tuossa Vincent käyny merkkaamasa...
"Hohoo, tuonne kyllä meen!"
"Ja aina välillä käyn hakkeen emännältä nakkia!"
Tämä paikka se oli ihan kummajainen. Räystäältä tippu vettä ja se piti ihmeellistä
ääntä. Sitä piti tuijottaa usiampi hetki.
Kyllä se Justus ihan istahtiki välillä.
Nyt isot koirat nukkuvat pitkin poikin lattioita, mutta tuo pienin hyppii sängylle ja sieltä pois, repii lelujaan ja syö välillä seinää!! Saas nähä, mitä se vielä keksiikään... Huoh! Oottelen nyt jo päiväunien aikaa Justukselle. Joku raja se pittää olla riehumisellaki :)

Tätä kirjottaessani Justuski vihdoin väsähti. Ellu nukku portaalla, kuten sillä tapana on. Sinne Justus sitte meni n. 15 cm:n päähän Ellusta ja nukkuivat hetken siinä. Ku Ellu sitte aukas silmänsä, se huomas Justuksen eessään ja hyppäs tosi nopiasti pois portaalta ja siirty sohvalle jatkaan uniaan :)

Minä en ossaa tehä yhtään mittään. Tuijottelen ja seurailen vaan Justusta ja tämän lauman käyttäytymistä. Mutta mitäs sitä nyt tartteekaan tehä muuta. Huomisen teen etätöitä ja tiistai ja keskiviikko on ihan oikeita talvilomapäiviä. Laiskottelupäiviä siis eessä - paitsi huominen :)

Ja kyllähän tämmösen kans voi vaan laiskotella.
On Justus kyllä niiiiin ihana. Sen luonne on superia
ja se kyllä tietää, kuka se on! Oon niin rakastunu <3