18. joulukuuta 2016

Tätä päivää ja F-pentuja - luukku 18

Niin vaan meni päivä, että vasta nyt sain tämän luukun kirjoituksen aikaiseksi. On ollut sellainen päivä, että yksinkertaisesti en ole ehtinyt/jaksanut ajatella, mitä kirjoittaa. Ymmärätte varmaan, kun kerron: Eilisen flunssan yrityksen jälkeen nukuin kuin tukki yön ja heräsin vasta 10.15! Huh! Tuli uni tarpeeseen. Kahdentoista aikaan tulivat Karjalaisen Tiina ja Juha kylään ja Juha laittoi minulle kauan kaipaamani toimivan vessan pytyn alakertaan. Sen jälkeen urvahdin sohvalle ja nukahdin Poirotin ääreen.

Mutta ihan ensin tuosta vessan pöntöstä, pytystä, wc-istuimesta vai mikä se nyt onkaan. Rakkaalla lapsella kun on niin monta nimeä :) Minulla siis meni alakerran vessan pytty rikki joskus maaliskuussa. Se vaan alkoi työntämään pihalle oranssinväristä vettä eli suomeksi sanottuna tiivisteet päästivät säiliöstä vettä lattialle. En sitä sitten enää käyttänyt muuten kuin pentujen ja koirien kakkojen huuhtomiseen. Koko ajan asia vaivasi minua, kun oli ihan pakko sitten joka kerta juosta yläkertaan helpotusta saamaan. Katselin netistä uusia, mutta en vaan saanut uutta ostettua. Perjantaina sitten sain työkaverilta joululahjaksi ihanat mustat vessanpytyn ja käsienpesualtaan. Ette voi kuvitellakaan, kuinka olin onnellinen!! Perjantaipäivä töissäkin meni kuin siivillä ja nautin joka hetkestä, kun töitä tein. Töistä kotiin ajellessani, nuo kaksi möhkälettä auton perällä, ihan lauleskelin ja naureskelin ääneen. Ajelutin niitä sitten Haukiputaan keskustassa ja kerroin, missä mennään, mitä näin. Joutuvathan nuo ihanat loppuelämänsä paikallaan pysymään. Hulluksi olisivat ihmiset minua luulleet, jos olisivat sen höpinäni kuulleet, mutta mitä sitä ei tekisi moisten eteen :) No, kuitenkin. Tänään siis ihana ja niiin kätevä Karjalaisen Juha tuon mustan ja komean pöntön mulle lattiaan liimasi. Huomiseen joudun kuitenkin odottamaan, että sitä tarkoitukseensa käyttää voin, mutta jaksan just ja just vielä odottaa siihen. Käsienpesualtaankin sinne joku päivä saan. Ja saatte vielä nähdä, että tuosta vessasta tulee niin hieno, että voin kutsua vaikka Walesin prinssi Charlesin sitä käyttämään!

Uusi ihana pyttyni <3 On ihanan musta, vaikka tässsä
kuvassa ehkä ruskealta näyttää.
Ja sitten itse asiaan eli Ellun pentuihin. Tämä pentuehan oli - ja on edelleen - aivan yli-ihana. Värit ja luonteet superia. Kaikki meni tosi hyvin alusta saakka ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti kuten muittenkin pentueitten kanssa. Mutta nautin joka hetkestä. Kun on useamman pentueen kasvattanut, jää ylimääräiset höpötykset pois ja pystyy vaan nauttimaan pennuista. Rutiinit pentujen kanssa ovat tiedossa jo etukäteen eikä tarvitse arvuutella, mitä seuraavaksi tekisi.




Voimiahan pentujen hoito kyllä vie. Aamulla heräät ne hoitamaan ja siivoamaan lattiat ym. ennen töihin lähtöä ja töistä tullessa sama odottaa ja vielä pari kertaa illan aikana teet samat asiat. Mutta noitten ihanien palleroitten sylittely, pyörittely ja seuraaminen antavat voimat takaisin, joka niitten hoitamiseen menee. Ja taas kerran olin todella ikävissäni, kun ne uusiin koteihinsa menivät. Ippu jäi kuitenkin kotiin, joten se hiukkasen helpotti ikävääni. Ja enhän minä muihinkaan pentuihin yhteyttä menettänyt. Näemme edelleenkin usein toisiamme.

Haiku <3
Fiona <3
Vihtori <3
Nestori <3
Ippu <3
Näistä pienistä palleroista on kasvanut isoja ja ihania tyttöjä ja poikia. Fiona lähti Sannan perheeseen Ouluun. Hänestä voi lukea lisää oikealla palstalla olevasta linkistä Veturitien viikarit. Fiona kulkee näyttelyissä ja varmasti vielä menestystäkin tulee saamaan. Fiona voitti elämänsä ensimmäisissä mätsäreissä BIS1-palkinnon - niin ihana tyttö!

Fiona <3
"Mää voitin kaikki!"
Vihtori ja Nestori pääsivät samaan kotiin, Jennin luo Oulunsaloon. Nestori, tuo ihana poika, kasvoi ykskaks yllättäen "aika" isoksi, säkältään nyt huikeat 48 cm! Vihtori, tuo upea poika, kulkee kanssani näyttelyissä ja jopa sertin on napannut.

Nestori <3
Nessu-Nestori <3
Nestori vielä kerran <3
Vihtori <3
Ja Vihtori nyt <3

Ippu jäi meille kasvamaan, mutta kun Ellu tuntui masentuvan Ipun häsellyksestä, aikamoinen adhd tuo onkin, ja lopetti syömisensäkin, päätin etsiä sille uuden kodin. Niin ne asiat aina järjestyy ja löysin sille aivan ihanan kodin. Ippu muutti Ouluun Piitun luo ja voi että siellä onkin niiiiin Ipun koti. Ippu rauhoittui ja se rakastui heti uuteen emäntäänsä. Ippu kasvoi hieman isoksi, mutta sen jossain näyttelyssä olen käyttänyt. 

Ippu 7 kk <3

Ippu, iiik <3
Haiku, tuo pieni tyttönen, lähti myös Ouluun, Erikan ja Laurin kotiin. Harjoittelee agilitya ja varmasti vielä kuulemme tästä neidistä enemmänkin. Ihana söpötys pystykorvineen <3 Alla olevissa kuvissa korvat on liimattu, mutta eihän ne noin pysyneet :)

Ihana Haiku <3
Voih <3
Tässä vielä kuva, josta näkee Nestorin koon verrattuna muihin :)

Ippu, Luna, Ellu, Alma ja Nestori. Vihtori viilettää jossain metsässä.
Olen ollut onnekas, että kaikille pennuilleni on löytynyt ihana koti ja saan olla heidän kanssaan yhteydessä välimatkoista huolimatta. Jokaiselle pennulle on minulla paikka sydämessäni ja heidän elämässään haluan jollain tavalla olla aina mukana. On tämä niiin ihanaa olla kasvattaja, kun tietää, että pennuilla on niin rakastavat kodit!!

Ei kommentteja: