19. joulukuuta 2016

Uudet suunnitelmat toteutukseen - luukku 19

Vuosi sitten joulu oli ihanan rauhallinen. Saimme jouluvieraaksemme Viitasaaren tytöt Lillin ja Vilman. Mukavaa meillä oli ja luulen, että koiratkin nauttivat.


Vuoden 2016 alku oli suht rauhallista aikaa koirien kanssa. Ippu oli vielä kotona kasvamassa, mutta kevättä kohti  mentäessä Ellu alkoi oireilla. Ei syönyt, oli jotenkin masentunut. Ja siitä näki, että Ipun sähellys sen aikaan sai. Ippuhan oli koko ajan tekemässä  jotain, ei juuri paikallaan pysynyt. Yritti saada muita leikkimään. Luna sen kanssa touhusi, lenkilläkin perässään juoksi, mutta muuten joutui keksimään itse tekemistä. Ja sitähän se keksisin, kun en ollut kotona. Omat lelut sitä eivät juuri kiinnostaneet, mutta kolmet farkut, yhdet collegehousut ja villatakin napit se tuhosi käyttökelvottomiksi. No, se ei minua haitannut, vaikka rahaa uusien farkkujen ostamiseen menikin.

Näyttelyissäkin käytiin. Pennut pääsivät ensimmäiseen näyttelyynsä Vaasaan ja pentukehään. Vihtori ja Fiona yllätivät: Fiona ROP, Vihtori VSP. Vau ja upiaa ja ihanaa!! Ippukin kävi kehässä ja meni kuin aina olisi kehää kiertänyt.

Sisarukset siinä <3
Ellun ja Vihtorin kanssa käytiin muissakin näyttelyissä, mm. Kajaanissa. Siellähän oli upea päivä: Vihtori sain ensimmäisen sertinsä ja Ellukin oli PN4. Nurmeksessa Ellu yllätti minut täysin ollen AVO ERI AVK1 SA PN1 SERT VSP! Olin niiiiiin älyttömän onnellinen, että oksat pois. Ja sen kyllä muutkin näkivät näyttelykehän ulkopuolella. Niin paljon onnenkyyneliä siellä vuodatin.
  
Tämän parempaa kuvaa emme siinä kiiressä ja onnenhuumassa
Miian kanssa saaneet. Mutta todistettavasti nuo palkinnot
Ellu sai!
Uudet pentusuunnitelmat olivat taas ajankohtaisia ja Alma ja Impi oli tarkoitus astuttaa seuraaviin juoksuihinsa, jotka kummallakin sattuivat sopivasti peräkkäin.

Almalla taas juoksut menivät kuten ennenkin: mahdottoman nopeaa eteenpäin. Jopa niin nopeaa, että kun ensimmäiset pyllyntyyräykset ja Lunan kiusaamiset alkoivat, oli tuolle neitokaiselle äkkiä saatava apua muualta.  Soitinkin Lillebergin Päiville, joka oli tämän ihanan Remun (Onnenpisaran Voittamaton Riemu - Helsingin messareitten BIS3!!!) Alman mieheksi luvannut. Ja niinpä Remu tuli pelastavan enkelinä, otti Alman, ja eipäs muuta kuin odottelemaan lopputulosta. Remustahan olen tykännyt yli kaiken jo siitä lähtien, kun sen noin 3 kk:n ikäisenä ensimmäisen kerran näin. Silloin jo aloin odotella, että siitä kasvaa Almalle mies :)

Impilläkin juoksu alkoi ja parin viikon päästä Alman astutuksesta Impi pääsi miehelään ja Elikin (Smarteamsin kennel/Ketrin´s Eldorado) luokse. Elik oli todella innokas Impistä ja tämänkin rakkaushetken tuloksia jäätiin odottelemaan.
 
Tässä vaiheessa on myös hyvä lähettää teille jouluterveiset. Kortinkin olen väsännyt ja se tulee tässä. Isommaksi saat napsauttamalla kuvaa:

Ei kommentteja: