14. joulukuuta 2016

Monenmoisia eläinjuttuja - luukku 14

Niinpä elämä jatkui Käpylänperällä neljän tytön kanssa. Ellu kasvoi ja kehittyi ja kyllä se oli helppo pentu. Rauhallinen se on ollut pienestä pitäen, oppinut helposti kaiken ja tyytynyt vähään. Sitä pystyi kuljettamaan ihan missä vaan, se ei stressannut mistään. Jos sitä joku asia ei kiinnostanut, se kyllä näytti sen. Ja näyttää edelleen. 

Ellu noin 3 kk. Katse on niiin raukea.
Impin kanssa kävimme pentukurssin jälkeen kaksi agilitykurssia. Impi oli aivan älyttömän nopea oppimaan uutta. Jotenkin kuitenkin senhetkisen kouluttajan vuoksi minulla into loppui tuohon harrastukseen Impin kanssa, vaikka varmasti siitä olisi tullut todella hyvä agilitykoira. No, näyttelyt sitten tulivat mukaan kuvaan sen kanssa.


Almasta tuli jälleen kuin pieni pentu, kun pennut olivat lähteneet. Se on jännä, kuinka se muuttuu muutamaksi kuukaudeksi ihan mahottoman säpäkäksi ja leikkiikin jopa. Tuntuu  nauttivan elämästään täysillä, kun ei ole ketään huolettavanaan.

Vuoden 2013 lopulla meille tuli Maikin Cody (Pikikuonon Nice And Elegant) asumaan, kun ei oikein isossa laumassa useamman uroksen kanssa tykännyt olla.  Aika pian siitä huomasi, ettei se tykännyt olla meidänkään neljän tytön laumassa. Cody lähti lopulta kasvattajansa luo asumaan ja se oli pojalle varmasti paras paikka. Cody on kyllä luonteeltaan aivan ihana, rauhallinen ja avoin, ja kaunis kuin mikä - jos nyt uroksesta voi niin sanoa :)

Todella kaunis poika Cody kyllä on!!
Jostain syystä olen ottanut yllättävän vähän kuvia vuoden 2013 loppupuolelta Ehkä syinä olivat Impin agilitykurssi ja Ellun pentukurssi ja niiden lisäksi kävin muita ei-koirakursseja. Ehkä rahkeet eivät enää riittäneet kuvien ottamiseen :)

Olin vuoden verran miettinyt, miten voisin auttaa ja hoitaa kaikkia koiria, ei vain omiani. Vuonna 2012 kävin Kostiaisen Maiccu eläinkommunikointikurssin, mutta jotain muutakin halusin vielä sen lisäksi. Hain Kauhajoelle (vai oliko se Kauhava) koirahierontakoulutukseen sekä samaiseen LH Weterille ja pääsin kumpaankin.  LH Weterin koulutus vaikutti paljon kiinnostavammalta, koska siellä opetettiin koirahieronnan lisäksi luonnonmukaisempia hoitomuotoja kuten kraniosakraali, lymfahoito, homeopaattiset ja luontaistuotteet sekä luonnonmukaista ruokintaa. Aloitinkin sitten LH Weterillä. Koulutus oli todella kiinnostava ja mitä enemmän uutta oppia sai, sitä enemmän siitä olisi vaan halunnut tietää lisää. Harjoituskoiria piti olla 40 ja ne sain vuoden aikana täyteen. Omilla koirilla oli helppo harjoitella. Lunaa ei tarvinnut kuin pöydälle laittaa ja se jo oli unessa. Aivan uskomattoman hyvä harjoittelupotilas :)

Keväällä 2014 aloin miettimään meidän laumamme dynamiikkaa. Joku siinä häiritsi. Kun Luna oli entisen mieheni luona hoidossa, hoksasin, että se on Impi, joka voi huonosti isossa laumassa. Se oli koko ajan "hereillä", huomautteli joka asiasta haukkumalla ja oli jotenkin levoton. Mietinkin, että olisiko sillä parempi olla jossain muualla. Ainut paikka, joka tuli mieleen ja jonne sen voisin antaa, oli Lempin perhe Limingassa. Ja  Koivulan perhe oli hyvinkin innossaan Impistä ja ottivat sen Lempin kaveriksi. Impi muuttui heti, kun se sinne meni. Se sai huomiota paljon enemmän kuin meillä, kun oli neljä ihmistä sitä hellimässä. Olin niiin onnellinen, että kaikki meni niin hyvin. Ja jotain tässä oli muutakin. Kun Kirsi kävi Lempin kanssa meillä kylässä, Impi oli aina Kirsin kaveri. Ihan kuin olisi tiennyt jo etukäteen, että siinä on hänen uusi emäntänsä.  Ikävähän tuota tyttöä aluksi oli todella paljon, mutta se meni ohi, kun tiesin, että sen on parempi Koivulalla ja hoitoon tänne tulee ihan varmasti.

Kesällä kuljettiin näyttelyissä. Impi yllätti Limingassa Lillebergin Päivin handlaamana saaden sertin ja oli PN3! Ellu sai hyviä arvosteluja ja pääsi PN-kehäänkin, mutta sitä menestystä ei vielä tullut. Almakin pääsi näyttelykehään ja voi että se nautti näyttelyissä olemisesta. Jopa niin paljon, että välillä päätin, etten sitä enää ikinä mukaani ota. Siikajoella (tai oikeastihan se oli Paavolassa. Olen Vihannista kotosin ja Paavola on aina ollut Paavola, ei mikään Siikajoki :)) se ykskaks päästi itsensä kevythäkistä ulos ja juoksi kehän poikki luokseni, kun olin Ellun kanssa odottamassa vuoroani. Ei auttanut muuta kuin nappasta se syliin, antaa Ellu siksi aikaa Tiinan hoitoon ja samalla myös häiritsemään Nemiä kehässä. Limingassa se pyöri häntä pystyssä kehässä ja pääsi hihnasta irti ja meni läheiseen telttaan tutustumaan ihmisiin. Silloin meinasin jättää yksilökehän kokonaan käymättä, mutta kehäsihteeri oli sitä mieltä, että ei muuta kuin kehään. Ja kannattihan tuo sitten käydä sen kanssa, kun ERIn kuitenkin sai.

Ellu Limingassa.
Impi sertinsä kanssa <3 Kuva Miia Väänänen.
Alma hetken paikallaan pöydällä :) Kuva Miia Väänänen.
Osaa se seisoa rauhassakin hetken :) Kuva Miia Väänänen
Lupaan aina, kun minulta pentu otetaan, että otan kasvatin hoitooni, kun omistajalla sellainen tilanne tulee. Se pätee kaikkien kanssa ja olenkin paljon hoidellut niitä. Kun täältä lähtevät, on koirille kaikkein helpoin tulla hoitoon syntymäkotiin joksikin päiväksi oleilemaan. Kaikki ovat muistaneet paikan, kun viimeistään, kun sisälle ovat päässeet. Ja kun minä huutelen "pieni, pieni", muistavat sen ja tulevat luo. Huvittavinta tässä oli, kun Veeti (B-pentu, 43 säkä ja aika iso poika) oli meillä hoidossa ja meillä oli pentuja silloin. Kun huutelin pihalta noita pentuja kokoon "pieni, pieni", Veeti oli ensimmäisenä luonani. 
Ja kun minulla on täällä hyvät tilat, iso aidattu piha ja muutenkin aikaa, otan myös muita kuin omia kasvattejani hoitoon. Ne ovat laumassa mukana kuin omat koirat. Lenkille metsään mennään, päästän kaikki vapaaksi ja keräilen kiinni, kun lenkki on tehty. Vielä ei ole yksikään lähtenyt omille teilleen. Kymmenen shelttiä on parhaimmillaan ollut ja hyvin on mennyt. Omat koirani ovat ottaneet kaikki hoitoon tulleet tosi hyvin vastaan. Alma ilmoittaa aina ensin jokaiselle heidän paikkansa ja ovat sen hyvin ymmärtäneet. No, yksi Susadan kasvatti, Siru, on niiiin samanlainen kuin Alma, että heillä on aluksi aina pientä kiistaa siitä, kumpi täällä määrää. Tähän mennessä Siru on kuitenkin viisaasti osannut antaa periksi.

Tässä yksi lauma: Lempi, Lilli, Vilma, Vincent, Ellu, Luna, Impi,
Nemi ja Alma
Samaa porukkaa lenkillä.
Kesä meni koiria hoidellessa ja niitten kanssa touhutessa. Uimassakin käytiin ja kaikki uivat. Jopa Luna innostui uimaan - tuo diiva, joka ei halua tassujaan kastella eikä edes nurmikolla juosta! Tässä todisteet siitä, että uida osaavat:




Syksyllä aloin miettiä jälleen Almalle miestä. Lähellä Susadanin kennelissä asui ihana Flipper, jonka Aini ja Tiina myös Almalle mieheksi lupasivat. Astutus onnistui ja taas alettiin odottelemaan pentuja.

Kävin myös syksyllä 2014 Maiccu Kostiaisen Wizard of Animal Communication -kurssin ja olin lopulta Maicun sertifioima eläinkommunikoija. Olen kommunikoinut useiden kymmenien koirien ja kissojen kanssa ja auttanut heidän omistajiaan heidän ongelmissaan eläimiensä kanssa. Viime aikoina olen kommunikoinut myös kadonneiden koirien ja kissojen kanssa ja auttanut siten omistajia heidän suuressa hädässään. Jos sinulla muuten on jotain kysyttävää eläimeltäsi tai on jotain ongelmia sen kanssa, lähetä sähköpostilla minulle eläimesi kuva ja nimi ja tieto, onko elossa vai jo poismennyt, niin voin ottaa yhteyttä häneen. Ette voi tietääkään, kuinka puheliaita nuo meidän rakkaat eläimemme ovatkaan :)

Seuraava, E-pentue, olikin sitten kaikkineen sellainen, jonka ympärillä tapahtui ennen ja jälkeen syntymän. Opin tuntemaan ihania ihmisiä ja muutenkin näissä pennuissa jotain oli.

Ei kommentteja: