6. joulukuuta 2016

Ihanaa itsenäisyyspäivää - luukku 6


Iloa ja valoa itsenäisyyspäivääsi!


Itsenäisyyspäivässä on aina jotain joulua. Kynttilät ja jouluvalot valaisevat kodin, uunissa tulet, kaikki on niin rauhallista.  Tänä itsenäisyyspäivänä lapset tulevat syömään. Tarkoitus on tehdä ainakin poronkäristystä ja pottumuussia. Koirat saavat myös osansa itsenäisyyspäivän herkuista. Ada-ressu taitaa herkkävatsaisena saada vain tuttua ja turvallista, ei pääse maistelemaan ylimääräisiä. (Ada on ollut meillä lauantaista lähtien leikkimässä Vincentin kanssa.)

Ja sitten takaisin Iitaan. Kovaa vauhtia tämä tyttö kasvoi. Eikä ihme, kun oli maitobaaritiskillä  heti kerralla kunnolla juotavaa. Imu oli kova ja eihän siinä oikein jaksanut muuta kuin vain nukkua öllöttää. Iita kasvoi kuitenkin nopeaa ja kun oppi liikkumaan, vauhtia riitti.

Kyllä on ilmiselvästi jotain nautittu :)
Alma oli todella kiinnostunut näkemään, mitä siellä portin takana oikein tapahtuu, mutta eipä vielä ollut aika sen tutustua pentuun.


Pentuaika meni nopeasti ohi. Nautin joka hetkestä ja näin jälkikäteen ajatellen, oli todella hyvä, että pentuja oli vain yksi. Sain harjoitella pennun hoitamista ihan rauhassa, seurata pennun kehitystä ja oppia hoitamaan pientä tulokasta. Vielä en ymmärtänyt rakenteiden päälle, mutta pennun luonteen kehittymisestä sain jo hyvin oppia. Iitan luonteeseen ihastuinkin todella pian. Se oli pienestä pitäen rohkea ja reipas, välillä turhankin reipas. Jotenkin tuntui, etten voi sitten niin millään tuosta neidosta edes luopua.

Vaikka todella ihana tuo Iita oli, sen verran isoksi se tuntui kasvavan, huomasin, ettei siitä minulle näyttelykaveria tule. Päätinkin haikeus sydämessäni etsiä sille uuden kodin. Työkaverini heitti vitsinä, että he voisivat Iitan ottaa ja hoksasi siinä sen ääneen sanoessaan, että ihan tottahan he voisivatkin. Sinnehän se sitten Iita meni Kempeleeseen Kuljun perheeseen ja ihanaan kotiin menikin.

Ilmiselvästi Iita on Lunan tyttö, kielet ulkona kuvassa :) Ja kokoeroa
ei 8-viikkosella Iitalla ja äitillään juuri ole. Olisipa kiva tietää, mitä
tuo Alma oikein tuossa ajattelee :)
Iita oli aivan mahoton tappaus. Merja kertoilee sen edesottamuksista ja kyllä sille on varmasti saanut nauraa, kun sitä on seuraillut!  Joku päivä sitten Merja kertoi, että Iitalla on tapana lyödä tassullaan ruokakuppia sitä rämistäen, kun haluaa ruokaa. On siis tarkka ruoka-ajoista kuten äitinsäkin. Ja ahne kuten äitinsä :) Viisivuotias Iita tykkää pelata lasten kanssa jalkapalloa ja on muutenkin kova harrastamaan ihan mitä vaan. Se tykkää olla veneessä ja uiminenkin sujuu tuosta vaan. Vauhtia riittää tällä tytöllä edelleen.

Tässä pari kuvaa aikuisesta Iitasta. Iitan säkä on siinä 42-43 cm:n paikkeilla eli upeannäkönen ja -kokonen neiti Iitasta on tullut. 


Iita pari vuotta sitten. Toinen korva on lurpsahtanut, mutta
se ei tee tässä neidissä ole kuin piste i:n päälle. Kuvassa
myös Impiä puoliska.
Vuosi 2011 oli kaikin puolin iso hyppäys eteenpäin shelttielämässäni. Tiesin nyt ihan varmasti, että kasvattajatyötä aion jatkaa. Suunnitelmat Alman astuttamiseksi loksahtivat eteenpäin kesän aikana. Agility ja näyttelyt jatkuivat. Samalla myös sheltin rakenne, rotumääritelmä ja koirien ravinto alkoivat kiinnostaa enemmän. Etsin vapaa-ajallani tietoa ja koulutusta asiassa. Vuosien 2011 - 2015 aikana olen käynytkin useilla rakenne- ja ravintokurssilla. Koirieni hyvinvointi on minulle todella tärkeä asia. Oikealla ruokinnalla, liikunalla ja eri aktiviteeteilla koirani on onnellinen kaikin puolin.

Ei kommentteja: