Huoh ja voih, mutta vihdoinkin! - luukku 20

Ja niinhän se Alman synnytyksen aika jälleen kerran tuli. Tai siis niin luulin. 63 vuorokautta oli täynnä, mutta Alma porskutti kokonaisena eikä synnytyksestä tietoakaan. Vaikea oli Almalla jo olla, mutta ei vaan mitään tapahtunut.

"Mua niiiin väsyttää!" 58. vrk
Olin jo viikon verran lämpöjä mitannut, mutta siellä ne lämmöt vaan 37,5 - 37,6 asteessa pyörivät. 64 vrk täynnä - ei mitään merkkejä. 65 vrk täynnä - ei mitään merkkejä. Itse olin jo niiiiiiiiiin väsynyt odottamiseen ja toivomiseen. 66 vrk - ei mitään merkkejä. Huoh, revin jo hiuksiani! Käytinkin Alman ultrassa, että sain varmuuden, että kaikki on massussa on kunnossa ja kyllähän sieltä ne sydänäänet kuuluivat eli kaikki kunnossa. No sitte täyttyi 67 vrk - joko nyt?!  Aamulla Alma tyhjenteli jo itseään ja  lekotteli päivän. Toivoin vain, että keräisi voimia tulevaan synnytykseen. Vielä Alma piti minua ja kätilöksi seuraavana yönä jälleen tullutta Tiinaa jännityksessä ja synnytys käynnistyi kunnolla vasta seuraavana aamuna eli vuorokaudella 68. Vaikka oli vain yksi astutuskerta, josta luulisi pystyvän laskemaan sen h-hetken, sitä ei koskaan tiedä, milloin ne siemenet ja munasolut toisensa löytävät ja jotain aikaan saavat. Tästä johtuen varmasti synnytyskin meni viisi päivää myöhemmäksi. Mutta, viisi  pentuahan se Alma pyöräytti ja 4 tyttöä ja se kovasti odotettu poika. Soopeleita olivat, ei yhtään trikkiä. Värit olivat aivan upeita ja pennut muutenkin aivan ihania. Vaikka tiesin soopeleita odotella, mietin, miltähän se tuntuu, kun ei ole trikki/merlepentuja, mutta värillä ei väliä ollut, rakastuin hetmiten kaikkiin näihin ihastuttaviin palleroihin.

Siinä he ovat kaikki viisi, vihdoinkin!
Ja Alma-äiti hoitaa <3
Pötkylät <3
Impi-Impula tuli meille odottelemaan synnytystään viikkoa ennen laskettua hetkeä. Alman pennut olivat silloin noin viikon ikäisiä. Käytin Impin röntgenissä, kun oli ensisynnyttäjä enkä tiennyt ollenkaan, miten synnytys menee. Oli hyvä tietää määrät, ettei tarvitse hermoilla turhia. No Impin maha ei kovin iso ollut, joten en isoa pentuetta odotellutkaan. Kaksihan sieltä massusta löytyi.


Ipullehan oli mietiskellyt uutta kotia. En siitä missään ilmoitellut, kun ajattelin, että se koti jostain ilmaantuu, jos niin on tarkoitus. Ja sieltähän se eteeni tuli. Niinpä Ippu meni Pialle Ouluun ensin ihan kokeiluun muutamaksi päiväksi. No, taisi olla asia ratkaistu heti: Ippu oli uuteen kotiin mennessään hypännyt vaan sohvalle makoilemaan kuin olisi aina siinä ollut. Tällä parivaljakolla on mennyt aivan ihanan hyvin. Oli niiiiiiiin Ipun koti tämä!

Ippu <3
Alman pennut kasvoivat ja kehittyivät. Almalle olin pari-kolme ensimmäistä päivää portinvartijana eli availin porttia yläkertaan Alman sinne mennessä tai takaisin tullessa. Ja sitä työtä riitti, kun tämä äiti ei osannut päättää, onko lasten kanssa vaiko meidän kanssamme. Sitten jatkui portinvartijan työni vahtijan hommiksi, kun tuota äippää piti komentaa yläkertaan sänkyyn saakka. No, imetyksen ajan jaksoi sängyssä onneksi olla. Kun Impinkin synnytys läheni, Alma siirrettiin pentujensa kanssa isompaan huoneeseen ja Impi sai olla minun makuuhuoneessani.  Kun noitten kahden huoneen välillä zompailin, meinasin missata Alman pentujen silmien aukenemishetken. Otin eräänä päivänä kuvia pennuista ja vasta tietokoneelta kuvia katsellessani huomasin, että heillähän on jo silmät auki! En niitä ollut ehtinyt seurailemaan. Sen verran kiirusta oli kahden pentueen kanssa.

Oskari jo maailmaa tuijottaa. Tai no, huopahan tuo taitaa olla...
Pikku-Sallillakin silmät jo  näkyvät.
Tyynen raukea katse.
No sitä Impin synnytystä sitten erittäinkin kovasti odoteltiin. Toivoin totisesti, että se laskettu aika pitäisi paikkansa eikä tarvisi huokailla montaa ylimääräistä päivää synnytystä odotellen...

Ja tein muuten eilen heräteostoksen. Ostin ihan oikean kuusen! Meillä on viimeiset 15 vuotta ollut tekokuusi, joka on kyllä kaunis, mutta eihän siitä sitä oikeaa tunnelmaa tule, tuoksua ainakaan. Kävin siis eilen kaupassa ja siinä kaupan pihalla oli kuusia kaupan. Ajattelin siinä kaupasta tullessani, että käväsenpäs kysymässä  hintoja ihan noin muuten vaan. Sieltähän sitten tämä kuusi pisti silmään. Se näytti niiiin siltä, että "tule ja vie minut kotiisi". Enhän muuta voinut, kun sen ostaa. Tinkasin 5 euroa ja hinta oli lopulta 25 euroa. Olisin varmaan maksanut enemmänkin, kun tuo vaan oli minun kuuseni. Ei se se kaunein niistä myynnissä olevista ollut, mutta meille se halusi.


Meillähän on nyt kaksi kuusta, se kirjakuusi ja tämä. Vilmalle ja Henrille ilmoitin, että ostinkin ihan oikean kuusen ja laitoin tuon kuvan, jossa se on kodinhoitohuoneessa kuivumassa. Vilmahan sieltä heti vastasi, että kolme kuustako meillä sitten on sisällä: kirjakuusi, tekokuusi ja vielä tämä ihan oikea kuusi ja miksi tämä oikea on kodinhoitohuoneessa :)

Tällaisen kuvan jakoi Koivulan Kirsi fb-seinälleni, kun epäilivät ihmiset, että tuli Vincentille siitä kuusesta pissapaikka. Olin sitä mieltä, että onhan se hyvä, että jollain muullakin meidän perheessä on uusi pytty.



Kommentit