16. joulukuuta 2016

Hoitolaisia ja pentujakin ehkä - luukku 16

Kevät 2015 meni sitten ihan koirien kanssa touhutessa. Hoitolaisia oli useaan otteeseen. On aivan ihana näitten hoitolaisten kanssa touhuta. Ensin on jännä nähdä, miten ne meidän laumaan uppoavat ja miten kaikki yhdessä toimivat. Ensimmäinen ilta saattaa jollekin koiralle olla ihmeen paikka. Se saattaa levottomasti kulkea koko ajan haistellen ja kävellen edestakaisin. Eteisen oven edessä on moni maannut ja odottanut, että milloin pääsee kotiin. Yleensä, kun ensimmäisen kerran käyttää koko lauman pihalla, tällainenkin koira tulee muitten mukana, rauhoittuu ja jopa syö. Seuraavana päivänä jokainen, paitsi Linda, on ollut kuin kotonaan. Meidän koirat ottavat nämä tulijat hyvin vastaan. Eivät stressaa, vaan jatkavat olemistaan aivan kuin vieraita ei olisikaan. Alma yleensä näyttää kaikille meille tuleville oman paikkansa ja aika hyvin sen näyttää, kun kaikki ovat sen oman paikkansa sitten hyväksyneet.

Tässä muutamat koiran hihnat...
... ja hihnojen toisessa päässä tämmösiä.
Eklundin koirat Gala, Mona, Lexie ja Arwen oli hoidossa maaliskuun
lopulla. Hyvin meni jälleen kerran. Tässä lenkin jälkeiset tirsat.
Ja sama porukka ihmettelee yläkerrasta tulevaa Vilmaa.
Nino, Onni ja Remu olivat muutaman päivän hoidossa.
Näin nätisti sitä välillä istahettiin kuvaan.
Alli, Impi ja Lempi hoidossa. Luna ei tästä vääränrotuisesta Allista
oikein välittänyt ja huomautti aina ja joka kerta, jos Alli vaikka puisteli
itseään. Se hyökkäsi Allia kohti haukkuen ja yrittäen saada se
rauhoittumaan. Alli on tervepäinen ja hyvän itsetunnon omaava
tyttö eikä moisista Lunan huomautuksista ollut milläsäkään.
Viitasaaren Vilma ja Lilli ovat usein meillä. Ovat tosi ihania tyttöjä.
Nämä tytöt tulevat kuin kotiinsa ja ovatkin kuin kuuluisivat tänne.
Lilli on ihanan rauhallinen ja Vilma säpäkkä ja leikkisä tyttö.

Linda kun tuli hoitoon ensimmäistä kertaa, sillä meni kolme päivää, että
sain sen luottamaan itseeni. Sen jälkeen oltiinkin tosi hyvät kaverukset.
Veetikin tuli jonkin päivän päästä hoitoon ja heillä Lindan kanssa
meni hyvin yhteen.

Nuo Lindan silmät! <3
Ellu relaa lenkin jälkeen.
Alma <3
Luna nauttii auringosta.

Keväällä loppui myös koirahierontakoulutus eli viimeiset luennot kuunneltiin. Mielessä oli se näytön suorittaminen, mutta jotenkin vaan ne latinan- ja suomenkieliset lihakset, origo- ja insertiopisteet ja muut eivät päähäni jääneet, vaikka kuinka luin. Käytännön osasin, mutta ne ulkoaopeteltavat lihakset ja muut - huoh! Näyttö siis odottaa vieläkin. Välillä otan paperit eteen ja opiskelen niitä, mutta aika ei anna periksi niin paljon lukea, että saisi ne kaikki opeteltua. Jonain päivänä sitten...

Tarkoitus oli Ellu astuttaa seuraavaan juoksuun, joita odottelin kesäkuussa. Ja niinhän ne tuli, kuten pitikin. Niinpä sitten eräänä kesäkuun sunnuntaina ajeltiin Ylilehdon Tiinan kanssa Iisalmeen Leinosen Suvin Loren luo (Heart Of Love Des Diablotins De Nooch - tämäkään kennelnimi ei kymmenelläkään lukemalla mieleeni jää :)). Lorea oli katsellut sillä silmällä jo pitemmän aikaa, ihastunut siihen. Se oli jotenkin niiiiiin Ellun mies! Ja eihän meidän tarvinnut kuin sisälle mennä ja laittaa Ellu seisomaan ja Lore oli jo kiinni. Upea astutus, jonka tulos nähtiin parin viikon päästä, kun Ellu lopetti syömisensä. Kaikki ei kuitenkaan mennyt oppikirjan mukaan tässä tiineydessä...

Ei kommentteja: