7. joulukuuta 2016

Animaatio-/elokuvahahmojen vuoro - luukku 7

Joulun valmistelu jatkuu. Enää 17 vrk joulupukin vierailuun. Lapset kävivät itsenäisyyttä juhlimassa pottumuusi houkuttimenaan. Kun mahat olivat täynnä, pystyin nakittamaan heidät kuusen rakentamiseen. Tanja-ystävä oli lähettänyt kuvan, josta sain idean saada kertaheitolla yläkerrassa olleelle n. 400 kirjan kirjakasalle uusi tehtävä. Nyt hiukan mietityttää, että mitäköhän tälle kuuselle teen loppiaisena :)

Kirjakuusemme. Tähti vielä puuttuu. Enkeli
saa toimittaa sen virkaa vielä jonkun päivän.
Tässä kuva meidän Vincentistämme, The Lelunpelastajasta. Luna juoksee aina ulos lelu suussaan, vie niitä metsään ja minne tahansa. Vincent niitä sitten löytää sieltä ja täältä ja tuo noita jäisiä ja tooodella likaisia leluja sisälle lämpimään sulamaan...


Ja niihin viiden vuoden takaisiin tunnelmiin. Almalle siis suunnittelin pentuja. Urosvalinta oli Pikikuonon Brad Pitt, tuo ihana merlepoika. Kun Almalla alkoivat juoksut, käytin sen jossain vaiheessa progessa, kun en tiennyt sen tärppipäivistä tuon taivaallista. Mutta Almahan olikin sellainen narttu, että siitä näki jo päälle, milloin SE päivä on. Se tyrkytti itseään kaikelle liikkuvalle ja paikallaan olevalle ja Luna joutui auttamaan sitä ihan väsyksiin asti. Kun se oikea päivä olisi ollut, Brad olikin Helsingissä Messareissa! En ollut kysynyt varaurosta ollenkaan ja siinä sitten pyörittelin mielessäni, kuka olisi sellainen ihastuttavan ihana poika. Lillebergin Päivin Edi tuli heti mieleen. Olin pojan tuntenut jo pitkään ja sen luonteeseen ihastunut. Ja Edissä oli kyllä kaikki muutkin asiat ihan nappiin. No, eikus soitto Päiville ja hän tuli Edin kanssa kokeilemaan, josko Edi innostuisi Almasta. Ja innostuihan se. Olisi astunut heti, kun sen viereen tuli. Ja niinpä sitten Edi sai Alman ja Alma Edin. Toinen astutus ei näyttänyt ensin onnistuvan, mutta kun kahviteltiin Päivin kanssa keittiössä ja mentiin sitten katsomaan olohuoneeseen, siellähän nuo kaksi olivat nalkissa.  Joten, tästäpä sitten vaan alettiin odottamaan, mitä tuleman pitää.

On varmasti siellä pentuja!
Tiineys meni Almalla hyvin. Vaikka maha kasvoi se oli oma reipas ja rivakka itsensä. Lenkillä mentiin ja vauhdilla. Röntgenissä piti sitten Almakin jossain vaiheessa käyttää, vaikka sen massua olivat jo pariin kertaan käyneet Maikki ja Nevalaisen Tarja kuuntelemassa. Röntgenkuvassa löytyi neljä pentua ja olin aiiiiiivan innoissani. Päivi oli lupautunut kätilöksi, kun en vielä uskonut omiin kykyihini ja jännitti muutenkin Alman synnytys, kun ei tiennyt, millainen synnyttäjä se on. Lämpöjä mittailin sen kun kerkesin viikon verran ennen h-hetkeä ja odottelin sitä lämpöpiikkiä. Ja tulihan se sieltä. Lukema kävi 36,6:ssa eräänä aamuna ja siitä sitten laskeskelin ja odottelin, että jotain se aikaan saisi. Ne viimeiset tunnit ovat aina niiiiiiin pitkiä, jännittäviä ja vaikka mitä. Ei pysty keskittymään yhtään mihinkään muuhun kuin tuohon tulevaan synnytykseen. Mutta aina se synnytyksen hetki kuitenkin aina tulee, tavalla tai toisella...

Alma päivää ennen synnytystä.

Ei kommentteja: