8. heinäkuuta 2015

Voi Ellu-ressua!

Niin paljo ku oottelinki, että jotain merkkejä astutuksen onnistumisesta Ellussa alakais näkyä, niin nyt oon kyllä niin käjetön sen kans. Ei ruoka kelepaa, minkäänlainen. Tai äsken söi keitettyä kananmunan valkuaista ja Dental Sticksit kelepaa. Ei oo hääviä ravintoa ne. Ei juusto, ei keitetty kana, ei liha, ei mikkään mene alas. Suuhun ottaa, mutta pudottaa heti pois. Voi tuota ressua! Nyt vaan toivon, että olis ohimenevä oire ja alkais syömään viikon sisään. Jos äitiinsä tulee, sen tekee. 

Ja jotenki nuo kaikki neitit on olleet ihmeellisiä viimeset päivät. Lenkillä kulkevat mun lähellä. Almakaan ei vejä sakkia viijenkymmenen metrin päässä edellä. Eivät syökään entiseen malliin. Kerjäävät kyllä, mutta saattavat jättää ruokakuppiin nappulat, erottelevat vaan lihan sun muun. Almallekaan ei kaikki nappulat kelepaa. Lunaki, tuo ahnein, nirsoilee. En tiiä, mistä se johtuu, mutta on jatkunu siitä lähtien ku Vincent lähti eli perjantaista. No, toivon mukkaan normalisoituvat pikapuoliin, ettei tartte lääkäriin koko poppoota kuskata :)

Tänään kävi meijän laumaan tutustumassa heinäkuun lopulla hoitoon tulevat neitokaiset Sani ja Nella. Kävimmä koiralenkin ja hyvin meni. Almalla ja Nellalla oli vähä mielipiteitä toisistaan, mutta ihan ohimeneviä tais kummallaki ne olla. Tämmönen lauma meillä jossain vaiheessa sitte asustaa jonku päivän. Kuva Minna Hepolammi.

Sani, Nella, Luna, Alma ja Ellu.
Ja toisesta suunnasta sama poppoo.

Ei kommentteja: