31. heinäkuuta 2015

Työn raskaan raatajat kotosalla onnellisina

Istahimma Ellun kans aamulla aikasin autoon ja läksimmä yhesä töihin. Henri käytiin kyytittemäsä ensin kottiinsa ja moottoritietä hurruuteltiin mun työpaikkaa kohti. Täytyy sanoa, että kyllä se koirallekki tekkee tiukkaa herätä kuuvelta, käyvä mettälenkki ja lähtä töihin. Tämmöseltä näytti Ellu auton takapenkillä ku lähettiin ajeleen (en hennonnu tuota mammaa laittaa taakse häkkiin) :)

"Onko pakko, jos ei taho?!!"
"On!", sannoo emäntä.
Kuva Henri Salmi
Töisä minä sitte huhkin, minkä koirankusetukselta ehin ja Ellu-hyväkäs senku vaan makkaa retkotti koko päivän. Lähti mielellään ulos, mutta kiirus oli myös sisälle, varmaanki just nukkumaan. Ajattelin siinä, ettei tästäkään koirasta töihin oo. Laiska oli ku mikä. Ei siis ihan mee tuohon otsikon tekstiin tämä neito :)

Tätä neitosta ei vähhäänkään kiinnostanu
semmoset , joita työksi kutsutaan"!
No, olihan mulla syykin, miksi Ellun mukkaani pakotin. Tänään Ellu kävi siinä niin odotetusa ja jännitetysä ultra- ja verikoekontrollisa. Ja arvatkaapa vaan, kuinka onnellisina sieltä eläinlääkäristä pois lähettiin!! Viisi sydäntä Ellun massussa sykki, nyt jo oikiaan tahtiin, ja liikuskelivatki! Ellun tulehdusarvot oli laskenu normaaliksi ja muutkin arvot olivat melekeinpä kohillaan. Vielä hemoglobiinia pittää saaha vähä ylöspäin. Paino ei ollu noussu viikosa ku 200 grammaa, mutta johtuu tuosta Ellun huonosyöntisyyvestä. Nyt pitääki sitte taas alakaa kokkeileen kaikenmaaliman ruuat, että sais kunnolla sille menemään jottain alaski. Ei pian jaksa imettääkään eikä maitoa tuu, jos liian väsyneeksi ja laihaksi pääsee. Mutta kuitenki ja kaikkineen, oon aivan älyttömän onnellinen, että asiat on näinki hyvin. Vielä en huokase. Sen teen vasta, ku pennut on maailmassa ja tisseillä syömäsä. Ja ajatelkaa, siihen ei oo ku parisen viikkoa aikaa!!! Iiiik!

Päivällä karattiin Ellun kans töistä ja käytin Nemin (V. Dazzling Dame) virallisessa polvitarkastuksesa. Ja pelekkää nollaahan ne näytti, jesss!! Syy tähän tarkastukseen on se, että toiveissa on toinenki pentue tälle vuodelle! Nemi astutetaan soopelilla eli soopeli-trikkipentuja vois hyvällä tuurilla olla luvassa tuosa lokakuussa :) Yhdistelmästä ja muustaki sitte lisää, ku astutus on tapahtunu. Nemillähän on nyt juoksu ja jännätään täsä niitä tärppipäiviä Tiinan kans :) 

Että kaikkia sitä ittelleen taas on keksinykki. Ei käy elämä turhan helepoksi tänä syksynä :) Ku vielä siihen päälle laitetaan aika tiukka työsyksy, varmasti uni maittaa viikonloppusin :)

28. heinäkuuta 2015

Tänään kaikki hyvin

Tällä hetkellä Ellu voi hyvin. Eilen jo kotiin mennessämme Ellu pystyi nukkumaan paikallaan eikä kääntyillyt ollenkaan, kaikki asennot tuntuivat olevan ok. Lenkillä juoksi ja heilu entiseen malliin, kunnes sitte väsähti ison mahansa kans. Yö ollaan nukuttu kumpikin ihan kunnolla. Ruoka on menny alas, mitä nyt vähä on mamma nirsoillu. Elikkäs nyt vois taas hetken huokasta eli just nyt on kaikki hyvin. 

Ellun maha on ollu jotenki muotopuoli, vasen puoli on ollu jotenki leveämpi kuin oikea. Vasemmalla puolella on myös tuntunu sellainen möykky. Nyt on maha sopusuhtanen molemmilta puolin. Elikkä oiskohan ollu niin, että tuo möykky = pentu ja se on painanut Ellua jotenkin. Nyt on vaihtanu paikkaa, kääntynyt tms. ja Ellullakin on sitten helpompi olo.

Eli ei muuta kuin perjantaita ootellaan :)

27. heinäkuuta 2015

Rankahko yö takana

Viime yö meni valvoessa. Ellu oli todella levoton koko yön. Saattoi heittäytyä makuulle, mutta vaihtoi hetmiten asentoa. Mikään ei tuntunu olevan hyvä. Käveli kahen huoneen väliä, kävi välillä sängyllä, kokeili maata lattialla, mutta ei tahtonut asentoa löytyä. Ellu nukahti kuitenkin joskus neljän aikaan, olikohan niin väsyny jo. Minä sen sijaan valvoin koko yön. Aamulla mittasin lämmöt, joka oli ihan normaali. Vuotoa ei minkäänlaista tule. Töihin ois pitäny ehtiä kaheksaksi, mutta olin nukahtanu seitsemän aikaan hetkeksi ja loppujen lopuksi töissä olin vasta kymmeneltä. 

Puoli kahentoista aikaan olin jo kotona katsomassa, miten siellä menee. Ellu tuli vastaan ihan kuin ei mitään ois ollu. Otin hänet mukaan töihin, että sais turvan minusta ja minunkaan ei tarvis hättäillä, kun en sitä näe. Täällä Ellu makoilee ihan rauhassa välilä mun jalkojen vieressä, välillä jossain muualla. Saa rapsutuksia ja nappulaa työkavereilta. Ei siis tunnu vaivaavan nyt mikään, kun saa olla mun kans. 

Saapa siis nähä, miten nämä kolme viikkoa tässä saadaan kulumaan ja miten järjestellään päivän aikaan Ellun olo mahollisimman turvalliseksi. Peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin ja Ellun olo vaan paranee!

Mun jalkojen vieresä on turvallista nukkua.
Otin mukaan huovan, jolla vois nukkua. Ei siinä oo
käyny ku poseeraamasa käskystä :)


26. heinäkuuta 2015

Ellu on oma ittensä

Everythig all right so far eli kaikki hyvin ainakin tällä hetkellä. Aamulenkki tehty ja Ellu oli oma ittensä eli hyökkäili Lunan kimppuun lenkin alussa ja kävi haukkuun mettäsä olevaa pressulla peitettyä puupinoa entiseen malliin :) Jaksoi lenkin ihan hyvin ja oli pirteä lönkyttelijä. Kotosalla kuitenki makoilee paljon ja seurailee muita - kuten kyllä tekee yleensä muutenkin :) En uskalla vielä huokaista helpotuksesta, koska pentujen tilannetta en tiedä. Vuotoa ei Ellulla kuitenkaa oo enää tullu ja on nukkunu yönsä ihan hyvin. Toivomme ja luotamme siihen, että kaikki menee hyvin loppuun saakka. 

Lenkin ja ruuan jälkeiset tirsat :)
Facebookissa pomppasi eteeni tämmönen kuva D-pennuista.
Vasemmalla Ellu, nyt omia pentujaan odottava <3 Toiset tytöt: Aada, Nemi ja Bella.
Ihanat mussukat, oih <3

Käytiin eilen lauantaina Lunan kans katsomasa, kun Tiina ja Nemi suorittivat rallytokon AVO-luokan radan. Olihan sitä ihana katsoa, miten noitten kahden yhteistyö sujui kuin tanssi. Tiinan mielestä kaikki meni ihan päin peetä, mutta kukaan muu sitä ei kyllä huomannu :) Mulla vielä on rallytokon säännöt ja pistelaskut vähän opettelussa, mutta 95/100 pistettä on mun mielestä huippua.  

Luna oli mukana haistelemassa ja kattelemasa muita koiria ja ihmisiä ja hyvinhän tuo neitokainen sielä toimi. Ei haukkunu muita, vaan kuleskeli ja oleskeli ihan miten pittääki. Harjoteltiin näyttelyseisomista ja muuten vaan seisokelua :) Kuvaanki Lunan pääsi ja osas kyllä poseeraamisen taidon taas. Siitä näkee, miten Luna on ittensä laittanu huolelllisesti ennen lähtöä: kajalit on just ja täysin kohillaan :) :) Hymyäkin riittää! Värit ei kännykameralla ihan kohilleen tullu, mutta vähät siitä :)

24. heinäkuuta 2015

Muistutus hetkessä elämisestä - Ellun kans päivystyksessä

Aina ei kaikki käy tanssien. Välillä muistutetaan elämään vain hetkessä ja olemaan kiitollinen juuri siitä. Unohtamaan menneet, olla huolehtimatta tulevasta. Elää vain tässä hetkessä, olla kiitollinen, että just nyt kaikki on hyvin.

Toissayönä Ellu herätti minut, oli tosi levoton. Rauhoittui kuitenkin, kun sitä aikani hoitelin ja hellin. Eilen sitten, ku tulin äitini luota Vihannista, Ellulta oli tullu vihreää vuotoa, joka ei koskaan ole hyvä merkki. Soitin päivystykseen, josta lääkäri sanoi, että kyse on aika varmasti keskenmenosta. Säikähdin tietenki ja päivystykseen ajaessani jalat oli hyytelöä ja sydän hakkas miljoonia. Toisaalta kuitenki oli ihmeellistä kyllä sellainen tunne, että kaikki on ihan hyvin. 

Eläinlääkäri (ihana Matti Heikkinen) tutki Ellun, otti verikokeen. Massu ultrattiin ja sieltähän löytyi viisi sykkivää sydäntä. Sykkeet olivat lääkärin mielestä kuitenkin hiukan liian nopeat, stressisyke heillä. Verikokeessa tulehdusarvot olivat kohonneet, joten Ellu sai antibiootit, joita se nyt syö loppuodotusajan. Tulehduksen syytä tai paikkaa eläinlääkäri ei osannut varmasti sanoa. Pyysin kuuntelemaan myös Ellun sydämen ja hengitysäänet ja lääkäri sanoi, että hengitys on aika raskasta. Saattaa siis olla hengityselimisissäki tulehdus. Toisaalta olin todella helpottunut, kun ei ollu keskenmenon välitön vaara, mutta kyllä tässä nyt mennään ihan hetki hetkeltä, päivä päivältä eteenpäin ja oon kiitollinen täydestä sydämestäni jokaisesta niistä, kun Ellu voi hyvin. Kontrolliin menemme ensi perjantaina.

Yön Ellu nukkui todella hyvin. Nukkui koko yön jopa mun sängyssä, jota ei oo tehny vähään aikaan. On menny illalla aina "koirahuoneeseen" sängylle ja katsellut vaan sieltä kun oon häntä kutsunu. Nyt hyppäs heti sänkyyn. Aamulla meni iiiiso kupillinen ruokaa tuosta vaan alas ja ulkonaki haukku jo tiellä menneitä :) 


22. heinäkuuta 2015

Ihana viimenen lomaviikko "koiraillen"

Viimenen lomaviikko on menny tosi ihanasti koirien kans ulkoillessa ja ihan vaan oleillessa. Ihana aurinko on helliny ja lämpöä on riittäny. Koirat ei pihalla juuri oo muuta tehneet ku ottaneet aurinkoa (ja minä myös). Lenkillä on menty lujaa alkumatka ja loppumatkan ovat läähättäneet ja oon saanu vetää joukkoa perässäni. Linda on reipastunu aivan mahottomasti. Lenkillä innostuu haukkumaan ja juoksemaan muitten perässä. Tarkistaa kuitenki aina vähän väliä multa, tekeekö oikein. Meillä on käyny vieraita melekeinpä joka päivä ja Linda on rohkaistunu heitä jo haisteleen eikä oo juossu pakoon. Hyppää sohvalle rapsutuksia pyytämään ja seuraa mua joka paikkaan. Eilen tuli Veeti taas meijän laumaa vahvistamaan. Tykästy Lindaan heti, mutta Lindapa näytti hammasta, ku kävi liian iholle. Tänään ovat sitten jo kahestaan kulkeneet. (Aina se tuo Veeti jonku naisen hurmaa, ku tänne tullee :))

(Hoksautus jälleen kerran, että pystyt katsomaan kuvat isommassa koossa niitä klikkaamalla :))

Haukkuu se Lindaki! :)
"Rakastavaiset" :) Onkohan Luna mustis...
Linda kysymässä, tekikö oikein, kun kävi haukkumassa muitten mukana.
Nuo meijän neitit on kyllä hyvin oppineet, mitä tarkottaa, ku laitan kameran nokan etteen ja sanon "oottaa". Sillon pysähyttään paikalleen ja ootellaan, että sanon "hyvä" tai "kiitos". Sitten ne juoksee hirviällä vauhilla mun tykö nappulaa hakemaan :)

Poloku täynnä shelttejä.
Pitihän se kokeilla taas, miten tämä lauma istahtas kuvaan.
Hyvin!
Ja eihän mun tartte ees koiria kohti kameraa osottaa. Kun otin alla olevat kuvat, Alma ja Luna jähmettyivät paikoilleen ja kun olin kuvat napsassu, juoksivat mun tykö oottaan nappulaa :)

Tää on meijän mettää! Näyttää kuvasaki aivan ihanalta!
Aurinko niin kauniisti valaisi metsää.
Harmi ku ihanaa vihreää metsänväriä ei
kuvassa näy.

20. heinäkuuta 2015

Linda alko mun kaveriksi!!!!

Kolme päivää siinä meni, mutta nyt oomma kaveruksia Lindan kans!! Ette usko, kuinka ihana tunne oli, kun Linda aamulla asteli mun luo ja oikein pyysi rapsutuksia. Kun sitä sitte aikani rapsuttelin ja hyväilin, se asettui mun jalkojen juureen nukkumaan. Oon niiiin onnellinen! Nyt Linda sitte tulee koko ajan hakemaan huomiota ja sitä sille kyllä annan :) Vähä vielä väistelee meijän neitejä, mutta se ei mittään haittaa. 

Oli ihan pakko ottaa muutama kuva, että näette, miten luottamus on saavutettu.  Surkialaatusia ja selfie vielä kauhiampi, mutta asia käy selväksi :)

Näin rauhallisena voi nukkua mun jalkojen juurella.
Linda meni selälleen ja ootteli, että mahasta
rapsuttelen. Kun otin kännyn käteen, tuli pieni
epäluulo sillä mieleen ja pää nousi ylös :)
Ja ihan pusujaki sain!!


19. heinäkuuta 2015

Kokeiltiinpas, miten agilityesteet on muistissa

Laitoinpa muutaman agilityesteen pihalle ja harjottelin Lunan ja Alman kans hyppyjä ja keppejä. Kummasti olivat asiat heillä mielessä, vaikka viimesistä harjotuksista onki aikaa. Lunalla meni kepit heti, Alma teki samaa kuin viimeksi harjotuksisa eli viimenen keppi jäi aluksi kiertämättä. Otin siis yksitellen ulos aina koiran ja arvaatte vaan, millanen älämölö sisältä kuulu, kun hoksasivat, että yks pääsee ilottelemaan. Kun sitten päästin kaikki yhtäaikaa nurmikolle, Linda tuntui melekeinpä kuumuvan, ku hoksas, mitä Alma ja Luna hommailevat. No, laitoin toiset sisään ja Lindahan teki hyppyjä vaikka miten päin. Haukku ja innossaan tuli aina namia hakeen. Harmi, kun olin yksin enkä saanu Lindasta hyppykuvaa, mutta Alman ja Lunan tandemhypyn sain kuvaan. Nämä kakshan tekee siis niin, että Alma tekee hypyt ja Luna menee peräsä haukkuen Almaa, ei varmaan ees tajua, että on hypänny hypyt sen peräsä. Enpäs muuten muistanukkaan, miten innossaan Luna agilitysta on. Se haukkuu ja komentaa kokoajan, ku haluais päästä suorittaan. Varastaa lähösä senku kerkiää. Alma sen sijaan, vaikka innossaan onki, oottaa kiltisti, mutta haukkuu kyllä kun hyppii esteitä. Ellu oli ilosesti mukana kaikisa hommisa, mutta sai vaan kattella päältä, ku eihän taija tuo kasvava maha oikein enää tykkäävän hyppelyistä.

Seuraavalla kerralla laitan muuten kengät jalakaan, ku lähemmä harjottelleen. Luulin keränneeni kaikki kakkapökylät nurmelta ennen esteiden laittoa, mutta enpä sitte ollukkaan...

Aloteltiin ihan vaan nappuloitten keräämisellä nurmikosta. Linda
oli omansa jo löytäny.
Yksittäisiä esteitä, kepit ja pienonen putken pätkä - siinäpä meijän "agilityrata".
(Ellu ei oikein usko, että kaikki nappulat on jo löydetty.)
Kerran meni näinki päin, Luna ensin ja Alma peräsä.
Rima putos ja näyttää melekein Lunaki :)
"Lissää, lissää! Me halutaan tehä lisssäää!""
Lunan ja Alman tandemhyppy :)
Lunan taidonnäyte. Alma vielä ottaa vauhtia.
Linda ootteli hypyn takana, millon pääsee ite kokeileen.

18. heinäkuuta 2015

Linda ja kesä tulivat samana päivänä

Perjantaina meille tuli kesä ja samalla myös ihanainen Linda-neiti kyläilemään viikoksi. Linda on 5-vuotias, rauhallinen ja kaunis jännine silmineen.



Perjantaipäivä Lindalla meni pihaa kiertämällä. Oli ressu vähä ihmeissään, missä on eikä osannut rauhottua oikein mihinkään.  Yö kuitenkin meni ihan rauhallisesti. Lenkillä kulkee vielä hihnassa, kontaktia vasta harjotellaan. Tänään Linda osasi keskittyä muuhunki kuin minun tuijottamiseen, nuuski maita ja sai asiansaki hoijettua. Toista päivää on nyt yhdessä oltu ja oon antanu Lindan tutustua omalla vauhillaan meihin ja meijän kotiin. Nyt jo tulee nappulaa hakemaan, mutta ei vielä jää rapsutuksia vastaanottamaan. Onneksi on hyvä syömään :) Kulkee sisälle ja ulos omaan tahtiinsa, mutta seuraa, mitä me teemme ja seuraa perässä, kun meemme ulos tai tuumme sisään. On hoksannu, että eteisesä on hyvä paikka katella, minne kukakin menee. Pikkuhiljaa siis mennään eteenpäin, luottamusta kasvattaen, ja varmasti löydämme sen yhteisen sävelen.

Perjantaina tämä paikka tuntui turvalliselta.
"Jospa täältä joku tulee mua hakemaan." Lindalla yritti avata porttia,
nuuhki melekeinpä jokaisen aitalaudan väliä ja varmasti olisi
päässy jotenki pois, jos en ois varmistanu kaikkea etukäteen.
Luna on ollu Lindan apuna ja kaverina. Se on menny Lindan tykö rauhottamaan sitä ja käyny hakeen sisältä ulos. Muutki tytöt on jotenki Lindan apuna. Ovat rauhallisia ja kulkevat Lindan lähellä ihan kuin sanomassa, ettei mitään hätää oo.

Luna kävi rauhoittelemassa Lindaa.
Elllu se jaksaa maata auringossa, vaikka luulis kasvavan massunsa
kans mieluummin olevan varjossa.
Alma keksi paremman paikan. Mutta ensin pitää vähä kyttäillä
tielle päin.
Lunaki seisoskelee kaikessa rauhassa.
Linda tutkimusmatkallaan pitkin pihaa.
Ellun massu kasvaa kovalla tohinalla. Nyt menee jo ruokaaki alas. Eilen söi Almanki ruuat, joten vissiin on kalorivajetta toista viikon "dieetin" jälkeen :)

Ja tässä vielä pari kuvaa, ihan vaan sieltä täältä napsittuja :)

Pihan kuumin paikka ja sielähän se Ellu makkaa!
Lunalla korvat pystysä - sen mitä ne pyssyy :)
Lunan kuono :)
Alman kasvot :)
Ai niin. Tänään Ylivieskan näyttelyssä olivat mukana Nemi ja Justiina. Molempien arvostelu oli AVO ERI. Upiaa, onnea Tiina ja Miia! Miian Riia vielä pokkas itelleen JUN ERI JUK1 SA! Miialla oli upia päivä!

16. heinäkuuta 2015

Luna herätti "painajaisesta" ja Ellu-kuulumisia

Huoh ja huh! Näin on alotettava, ku vieläki ihan huokasuttaa.

Yöllä puoli kolmen aikaan Luna herätti mut, kun halus pihalle. Samalla heräsin ihan kauhian vilkkaaseen uneen. Ellu oli synnyttäny 8 soopelipoikaa, jotka heti syntymänsä jälkeen juoksentelivat pitkin poikin ja olivat semmosia emänsä kokosia, mutta pentuturkillisia ja ihan hölömöjä. Uni alko siitä (tai mitä vielä siitä muistan), että synnytys oli meneillään ja Ellu putkautteli pentuja kuin Pirkka-palloja. Jotenki ne hävisivät kuitenki sitä mukaa, kun maailmaan tulivat. Jossain vaiheessa näitä kauniin tummanruskeita kiiltäväturkkisia pentuja oli sitten ihan kaikkialla; sängyn alla, sängyssä, pöytien alla, lattioilla juoksemassa jne. Yritin niitä laskea, mutta liikkuivat sen verran lujaa, etten päässy laskuissani koskaan kuutta kauemmas. Synnytyksessä avustanut kätilö sanoi, että niitä on kahdeksan, jota sitten siunailin aivan mahottomasti. Mun mielestä niitä ois saanu olla vaan kuusi. No, siinä sitte yhtä tämän kätilön katteltiin ja tarkisteltiin palleja. Pallien paikalla oli vetoketju, mutta ei uskallettu aukasta. Hoksattiin, että tällä oli häntämutka. Sitä pidettiin sitte aivan kauhiana, paljo kauhiampana kuin sitä, että on vetoketju pallien paikalla :) Yhtäkkiä hoksasin, että trikkejäki oli syntyny, mutten saanu taaskaan laskettua, montako niitä oli. Ja sitte vielä tuli ajatus, että miten se Ellu ja Lore on saanu aikaan soopeleita, ku ooteltiin ihan vaan trikkejä ja bluemerlejä. Siinä sitte vaan ajattelin, että ei kai siinä mittään kummallista oo. Sitten tuli myös aikamoinen pettymys, kun hoksasin, ettei yhtään narttua tullu. Mitä ihmeessä minä kahdeksalla uroksella teen!! :)

Luna herätti mut sitte siinä vaiheesa, ku yks mun tuttu oli menossa portaita alaspäin (jossain, en tiiä missä) ja varottelin häntä, ettei päästäs mukanaan yrittävää pentua portaisiin, kun on just syntyny. Ja siinä samalla tuli mieleen, etten ollu ehtiny ottaa ollenkaan pennuista kuvaa just syntyneenä. (Nyt en yhtään ihmettele, etten ehtiny, ku nehän lähti heti juokseen pitkin lattioita :)) Olin siitä herätyksestä jopa ilonen, sen verran vauhtia ja vaarallisia tilanteita unessa oli!

Laittasin mielelläni tähän kuvan noista pennuista, kun olivat niin ihananvärisiä, mutta en oikein tiiä, miten unesta kuvia otetaan. Jää siis teijän mielikuviteksenne varaan ne kuvitella :) Jos joku on unientulkitsija, vois kertoilla, mitähän tämä kaikki oikein tarkottaa :)

Ja Ellu-kuulumisia: Ellun massu on kasvanu!!! Ellu myös syö suht hyvin, mutta vielä ois parantamisen varaa. Pentuja siis tulossa, jippiii!! Toivottavasti ei tosiaankaan ihan kaheksaa eikä varsinkaan vain  soopeliuroksia  :) :)

12. heinäkuuta 2015

Nemi näyttäytyi upeasti näyttelyssä - jippiiiii!

Sain just kuulla aivan upeita uutisia Laukaan näyttelystä: Nemi (Violetdream Dazzling Dame) menestyi huikeasti toisessa AVO-luokan näyttelyssään: AVO ERI, AVK1, SA, PN3, VASERT!! Oon aivan onnesta sekasi!! Eilen Nemi oli Oulun KV-näyttelyssä ja sai niukkaturkkisuudesta huolimatta EH:n. Nyt sitte tuli täyspotti, melekeinpä! Aivan upiaa ja onnea Tiina ja Nemi! Oon niiiiin onnellinen - ja luulen, että myös Tiinalla on hymy herkässä :) Ja vielä tuli uutinen, että Tiinan ja Juhan jämpti Dora oli ollu samassa näyttelyssä VSP ja valioitui samalla. On ollu Tiinalla huippupäivä! Onnnnnnneaaaaa!!!

Nemin askellusta Laukaalla. Kuva Tiina P.
Tässä neitokainen rauhallisena oottellee <3 Kuva Tiina P.
Meillä on Alman ja Edin poika Veeti (V. Bear Paddington) hoidossa pari yötä. Tästä säheltäjästä on kasvanu rauhallinen, aito herrasmies. Ei enää tartte Lunankaan sitä komennella liiasta hökeltämisestä. Veetihän on nyt 3-vuotias ja on Impin ja Lempin veli. Kokoero on todella huomattava. Veeti on ehkä noin 43 cm säkältään, Impi ja Lempi n. 33-34 cm :) 




Viime yönä Veeti ei oikein osannu rauhottua millään. Vaihteli nukkumapaikkaa puoli neljään saakka ja minä joka kerta heräsin, kun se sen teki. Lopulta hoksas, että mun sänkyyn mahtuu neljäski ja hyppäs nukkuun. Sielä se lopulta retkotti selällään ja vei tilaa muilta sen verran, että Luna hyppäs sängystä pois ja Ellu ja Alma molemmat nukku tyynyllä mun tyynyn vieressä. No, pääasia, että saatiin kaikki unirauha.

Lenkille lähettiin aamusella - ja vauhilla. Veeti veti alussa hihnasa ihan päätä pahkaa, mutta hoksas ykskaks, että voi sitä nätimmästiki kävellä. Kun pääsi vapaaksi, olihan sitä juoksuiloa ihana kattella. Turkki hulmus vaan, kun tämä isokokonen shelttiherra juoksenteli pitkin poikin mettiä. Rauhallista kuitenki oli. Lunalla on ollu maha sekasi ja se kulkee välillä hitaammanlaisesti. Ei kuitenkaan tuntunu enää niin kipiä olevan ku esim. eilen, kun jäi aina välillä seisomaan ja oottelemaan varmaanki mahassaan tuntuvaa outoa oloa. Nyt jo revittelikin.

Alkulenkillä Ellu ja Luna aina nahistelevat.
Mukavaa nahistelua ja mukavaa yhessä juoksentelua.
Veeti yllätti ja istui tosi nätisti paikallaan kuvanoton ajan.
Veetin tyylinäyte juoksustaan.
Ellun mietintähetki.
Lunan haisteluhetki
"En oikein tiiä, minnepäin lähtis."
"Morjensta!"
Ja Luna tietenki lehmänä ruohoa syömäsä.
Alma lönkytteli koko lenkin läpitte. Ei ollu vauhtia tällä lenkillä kovinkaan.
"Joo, joo, oon tulosa!"
"
"Nonnii, jatketaan matkaa!"

 Lenkin jälkeen sitte neidit heittäyty makkoileen suoraan kuumimpaan aurinkoon.  Veeti vaan touhuili omiaan.

"Tässä on ihana lepäillä lenkin päälle!"

Ellu nukkuu :)
"Mitähän se tuo Veeti tuola oikein puuhailee? Alakais vaan makkoileen
kuten meki."
"Hohhoijaa, ku haukotuttaa!"
Äiti lastensa kanssa. Kokoeron Veetin ja neitien välillä huomaa :)
Lisää kuvia löydät täältä.

Ellu-kuulumisia: Ellu on nyt vähä paremmin syöny. Nappulatki menee, kun antaa ne lenkin lomassa. Jos ne on omassa ruokakupisa, niitä katotaan vaan halveksivasti ja käännytään pois. Muita ruokia, jotka jo alas mennee: pakasteesta suoraan naudanmahakuutiot (ei sulaneet), pitsan reunat, vahingossa porkkananpalanen, marjapiirakan palat (siskon tekemä), näkkileipä. Jaa, siinäpä ne nyt, jotka on viime päivinä alas menneet. Ai niin, ostin toissapäivänä usiammanlaisia soseruokia (märkäruuiksiko niitä nyt kutsutaan). No, eka kerralla meni seki alas, mutta eipä ennää seuraavalla. Että täsä nyt jatketaan kokeiluja, mitkä oikeat ruuat (ei herkut) menis alas. Mutta kuitenki tuntuu, että ehkäpä tässä voiton puolella kuitenki ollaan, ku mahaan asti kuitenki jotain menee :)