Pentulaatikossa jo kunnolla liikettä

Aika menee siivillä ja pennut kasvaa ja kehittyy silmissä. Nyt ovat sitten olohuoneessa jo haistelemassa ja kuuntelemassa sitä oikiaa elämää. Kun ne eilen uuteen paikkaan tuotiin, Lumi oli ainoa, joka ihmetteli, missä on. Istuskeli nurkassa eikä osannu muitten viereen mennä pötkähtään. Kun siirsin sen sinne, nukkumaan kuitenki alkoi. Eikä siinä kauaa menny, kun jo kaikki kävelivät, huojuivat, kaatuilivat ja yrittivät tapella laatikossaan. 

Tässä video syöntipuuhista. Laitapa äänet päälle, että kuulet ropinan ja tuhinan. Kun olivat vielä pentuhuoneessa, yöllä saatoin herätä tuohon ääneen ja ihmettelin, sataako vettä. 

Tässä eiliseltä illalta. Joku tai jotkut ovat ärsyttävän pirteitä herätessään eivätkä nämä välitä, vaikka toiset nukkuvatki.

Muut koirat olivat aivan täpinöissään, kun noin lähelle pentuja pääsivät. Luna taas vinkuili ja oli melekein stressisä. Tuijotteli illan portin takaa pentuja ja tassutteli paikallaan. Luna siis on joka pentueesta tässä vaiheessa tosi kiinnostunu, mutta kun ne purskahtavat pentuaitauksesta ulos, ei sitä enää kiinnosta. No, ehkä kakat haluaa syyä, mutta siihen se jää. Pulmu kiertää edelleen porttia ja yrittää päästä näkemään pennut paremmin. Almaa ei kiinnosta pätkääkään eikä Ellukaan vielä innostu. Ovat jo omat pentunsa hoitaneet ja eivät noin pienten hoitohommaan halua mukaan. Ellu innostuu sitten kovastikin, kun pennut on isompia. On jo kolmen pentueen varaäiti ollu.  Justus kävi eilen vielä tuijottelemassa, mutta eipä tuo enää kiinnostu. 

Muutamia kuvia keskiviikolta ja torstailta.

Ada-äiti syöttöpuuhissa.

Ja syöttämisen jälkeen voi ottaa itsekin tirsat

Säihky poseeraa.

Pieni Aamu.

<

Lumi

Lettu liikkeellä.

Aamu ja Säihky.

Aamu ja Säihky tässäkin.

Kyllä se lenkkeily on sitte niin mukavaa - not!

Käytän nykyään nuo kuus koiraa kahessa erässä lenkillä, metsään otan yleensä sitten kaikki mukaan, kun ne voi pitää vapaina. On aikamoista haepakkaa pyöräteitä kulettaa kuutta, kun on kaks reikäpäätä mukana. Aina ennen lenkkiä arvon tunnin mielessäni, ketä otan ekana ja ketkä vien myöhemmin. Pari kertaa on arvonta osunu kohilleen ja oon saanu iteki nauttia lenkistä. Tänään ei ollu semmonen päivä. 

Eka erässä olivat mukana Alma, Ada ja Justus. Justuksella oli taas "se" päivä, kun jo pihassa alko ilmottelemaan, että "nyt tulin ulos, tulkaahan kattoon, niin saan haukkua teijät kaikki". Sillä siis välillä riittää virtaa vähä niinku liikaakin. No, tänään se kulki vetäen, ensimmäisenä, nokka ja häntä pystyssä ja käänteli päätään koko ajan, että näki varmasti kaiken oikealla, vasemmalla ja edessään. Taaksehan se ei tietenkään kattonu, kun sille huomauttelin kävelytavastaan. Ja tietenkihän sen piti vielä aina parin metrin välein syyhkätä lumipenkkaan merkkinsä jättämään. Tiiätte, miten se vaikutti koko porukan liikkumiseen ja hihnojen käyttätymiseen. No, otin sen välillä vierelle ja pidin hihnaa tiukemmalla, ja meniki aina viis metriä ihan hyvin, kunnes piti pysähtyä ja alottaa alusta. Loppujen lopuksi annoin periksi ja kyllähän se rauhottu - siihen saakka, kun haistoi varmastikin tärppisen nartun pissan. Sittenhän sen oli taas menoa, ku se seuras tämän koiran jälkiä tien vierellä lumipenkkoja kyntäen. 

Kotiin tultiin vauhilla ja vaihoin hihnojen päähän toisen poppoon; Lunan, Ellun ja Pulmun. Heti ulos mennesä multa pääsi pari kirosanaa, ku Pulmu hyökkäs ku reikäpää menoon sillä tuloksella, että hihnat oli heti ihan sekasi ja kaksi muuta koiraa mun jaloissa sotkulla. Päästiin matkaan, ja kun mentiin samaa reittiä ku edellinenki porukka, piti kaikki heijän jättämänsä hajut sitte oikein kunnolla haistella. Eteenpäin meno oli aika hijasta, kun pysäkkejä riitti. Mulla meni hermot ja lopulta mentiin sitte pihan lähistöltä pyörätielle aikamoista kyytiä. Nyt sitte Pulmu innostu porukkaa johtamaan. Sen johtaminen oli tosi poukkoilevaa, mitään johdonmukaisuutta siinä ei ollu. Sainkin Ellulta ja Lunalta monet turhautuneet katseet, joten jotain oli tehtävä.  No, Pulmuki joutui lyhyelle hihnalle, että ladyt saivat rauhassa oikealla puolella kävellä. Pulmuhan osaa kävellä nätisti, kun nappulaa antaa. Nyt sitten meni suurin osa lenkistä ihan hyvin. Pulmu käveli vasemalla nätisti ja vanhat rouvat saivat kulkea rauhassa oikealla. Kunnes tuntiin lähemmäs kotia. Silloin Pulmulta unohtui kaikki opittu ja se veto alkoi taas. Itseäni kuitenki rauhottelin, kun matkaakaan ei paljoa ollu. 

Oli kuitenki taas niin ihana ilma ulkona ja sai keuhkot täyteen raitista ilmaa. Hyvä olohan se kuitenkin kaikesta huolimatta tästäkin lenkistä tuli. 

Yks asia pitää vielä tuosta Justuksesta kertoa ihan näin asiasta toiseen. Justus kun on käyny kakalla, se on maailman onnellisin koira. Se juoksee suoraan mun luo, hyppii vasten ja näkee, miten se nauttii, kun on saanut pötkäytettyä ylimääräset pois. Ja joka kerta minä jaksan nauraa sille 😂