Muutamia kuvia viisviikkosista

Nyt on pennut juosseet muutaman päivän vappauvesa. Nätisti vielä ovat olleet. Tai no, esim. kirjat on jo saaneet kyytiä, jota kyllä osasin odottaakki, mutta en ihan vielä tässä vaiheesa. Kovasti tosiaan liikkuvaisia ovat ja vauhtiaki riittää. Kerran oon jo vahingossa yhelle lennot jalallani aiheuttanu, ku on juossu jalan eteen yllättäen. 

Ovat myös vallanneet koirien pedit. Niissä leikkivät ja nukkuvat vaihtelevin kokoonpanoin. Meillä on siis kaksi pehmyttä petiä, joissa isommat ovat nyt alkaneet nukkua. Almakin jopa, joka ei juuri meillä olleissa koiransängyissä oo ruukannu nukkua. Nyt se jo saattaa mahuttaa ittensä mukaan tavalla tai toisella, esimerkiksi näin:

Ellu oottelee pentujen sängyssä kavereitaan. Välillä saa olla ihan yksin, mutta iltaa kohden pennut yleensä siirtyvät kaikki omalle paikalleen ja Elluki saa hoivata.

Veikka-poika on kova leikkimään yksin. Nytkin muut jo torsottaa unilla ja Veikka
senkus juoksentelee pitkin poikin ja reppii kaikkia, mistä kiinni saa.

Näin hyvin neljäki sänkyyn soppii.

"Ala mua", sannoo Ufi (ex-Kondrad). Säihkyä ei kiinnosta kuin lelu.

Lentämällä sängylle. Lettu siinä vauhissa.

Säihky senkus leikkii...

... mutta Ilo (ex-Lumi) päättää leikkihetken ja tykkää, että nyt tehhään niinku se haluaa.

Ja tässä vielä pistetään varman päälle, että asiat hoituu Ilon tavalla.

Näyttääkö teistä, ettei se Ufi mittään tuolia syö? Kyllä muuten söi, vaikkei muka omasta mielestään sitä tehny.

Säihky kyttää toisella sängyllä leikkiviä kavereita.

Ilo muka kaveeraa, mutta kyllä sillä taitaa olla jotain muuta mielesä.

Kyllä se tämä Säihkyki ehtii. Mattoa oli eteisessä rullaamasa ihan touhussaan. Crocsiin kun vertaa, näkee Säihkyn koon 😉

Aamu mietiskellee ennen unosia.

Veikka unosilla - vihdoin!

 

Pentujen luonteista

Jonkin verran noista luonteistakin vois jo avata. Harmi, kun ei oo vielä yksittäiskuvia, että voisin neki liittää tähän. Ei yksin oikein niitä oo saanu otettua.

Ufi on reipas poika, joka touhuilee kovasti. Se on avoin ja rauhallinenki, ja itsetuntokin tuntuu olevan kohillaan. Ufi on se, joka hoksas ensimmäisenä kirjat. Latinan tekstikirja tuntuu olevan sille se mieluisin. Oonki ajatellu, että sillä on varmaan hyvä kielipää, mutta helpommastakin kielestä vois kyllä aloittaa. Kun se pariin kertaan oli kirjan itelleen ottanu ja siitä jo hyvän palan saanu, kattoin paremmaksi siirtää sen oikiaan kirjahyllyyn. Ja Ufin hampaisiin tarttuu ihan mitä vaan, kuten tuo tuolikin. On se syöny jo lattialistaa ja repiny noita karvasänkyjä. Ja tietenki se reppii myös kavereitaan niin, että saa kunnon kiljumisen aikaseksi. Ufi tykkää myös repiä mun villasukkia. Kerran jäi sukkaan kiinni niin, että piti irrottaa se. Ja peräsä saattaa kulkea pitkiäki matkoja. 

Säihky oli aluksi rauhallinen, ei lähteny ensimmäisenä sängystä, kun portti otettiin pois. Se viihtyi muitten seurassa. Nyt kuitenki on rohkaistunu paljon ja kuleskelee jo eteiseen saakka mattoa repimään. Tappeluihin ottaa osaa, mutta ei pomottele. Yksikseen nyt tutkii paikkoja, mutta menee mielellään nukkumaan muitten viereen. 

Lettu on, hmmm, miten tuota sanois. No ensinnäki, se on porukan suurin, ahnein ja lepposin. Se nukkuu todella paljon, kattelee asioita päältä. Ei juuri tappeluissa mukana ole, johtuen kylläki siitä, että nukkuu paljon - eipä tuolla mahalla varmaan muuta voikaan tehä. Se on rauhallinen tyttö.

Ilossa (Lumi), tuossa pienessä tytössä, riittää virtaa. Se lähti ensimmäisenä tutkimaan paikkoja, kun aitauksesta ulos pääsi. Se myös vaati ensimmäisenä, että sieltä nyt pittää päästä pois. Ilo tykkää tapella ja repiä ja juosta ja ja ja ja. Se on semmonen ilopilleri, aivan ihana tyttö. Tykkää kovasti syömisestä ja ossaa myös pitää pintansa ruokakupilla

Veikka on muuttunu todella reippaaksi pojaksi, kun ei tartte ahtaassa aitauksesa olla. Se touhuaa yksin, kun muut ovat jo nukkumasa. Se leikkii yksin sängyssä vaikka kuinka kauan. Itsetunto on kohillaan eikä se hätkähä, jos Pulmu haluaa omalla tavallaan leikkiä sen kans. Tappeluisa se on mukana, mutta enemmän se tykkää olla itsekseen ja harhailla paikasta toiseen.

Aamu on pienin ja aivan ihana töpöttäjä. Se kulkee muitten perässä ja touhuaa sekin omiaan, mutta vielä omaan tahtiinsa. Useimmiten sen löytää Ellun vierestä nukkumasta tai touhuamasta. Näyttäis kuitenki, että itsetunto on kohillaan, ei vaan niin kiinnostu kaikesta kuten muut tekevät. Jotenki tulee Ellu siitä mieleen. Elluhan on rauhallinen, viihtyy omissa oloissaan eikä hötkyile muitten mukana. Se tietää, kuka on, eikä sen tartte yrittää mittään muuta.

 

Sylvi tuli taloon

Meillehän on tulossa, toivottavasti, toinenkin pentue, jonka laskettu aika on 30.1. Trikki-merlepentuja Sylviltä odotellaan. 

Sylvi tuli eilen meille omaan tapaansa muristen ja haukkuen. Kun kaikki saivat haistella toisensa, Sylvi oli heti kuin kotonaan eikä stressaa mitään. Lötköttää ja pötköttää lattialla tai sohvalla ja syyhkäsee pihalle entiseen malliin, kun sinne mennään. 

Ada paimentaa kovasti Sylviä, se kun on semmonen paimentaja aina oudoille ihmisille ja oudoille koirille. Ajattelin ensin, että johtuu pennuista, mutta eipä se niitten päältä tunnu olevan ollenkaan tarkka. Kuka vaan saa niitä täällä leikittää, hoitaa tai huomiotaan antaa. Muutaman kerran päivässä antaa pentujen juoda, mutta pakenee muristen paikalta, kun omasta mielestään riittää. Ei se niistä sen enempää välitä.