Vappua vietelty rauhallisissa tunnelmissa

Niinpä se vappu meni ja erittäinki rauhallisissa tunnelmissa. Pennut lötköttää sängyssään. Syövät ja nukkuvat. Painot on nousseet ihan tasaseen tahtiin, hitaasti, mutta varmasti. Alma hoitaa, pesee ja syöttää hyvin. Makoilee pentujen kans suurimman osan aikaa, mutta muistaa muistuttaa mua portinvartijan tehtävistäni sillon tällöin. Uskoo jo, ettei joka haukahduksella pääse kierrostaan tekemään alakerrasa, mutta yritystä kyllä riittää. 

Kun nyt taas alkaa olla vaikia puhutella näitä ihanuuksia vain Neiti Eka, Neiti Toinen jne., annoin heille sitten ne työnimet. Oskari oli helppo, ku sain nimen tulevalta perheeltään. Neitit nimesin sitten näin:

Neiti Ensimmäinen on nyt Matilda. Se on semmonen matami, edelleenki vilkas liikkeissään ja tissillä hanakasti. Matilda tarkottaaki alunperin mahtavaa taistelijatarta.

Neiti Toisen nimeksi tuli Lyyti. Se nimi vaan jotenki passaa tuolle entiselle ahneelle, nykyään kovastiki nukkumisesta nauttivalle neitokaiselle

Neiti Kolmas on Sylvi. Syntymästään saakka sykähyttäny ja jotenki vaan Sylvi-nimestä tulee semmonen mukava olo. Ja kun Sylvi nimi on vielä johdettu nimestä Sylvia, joka on johdettu latinan metsää tarkottavasta sanasta, sopii se just kohilleen meijän laumaan. Mettäsä ku vietämme aikaa koko lauma erittäinki mielellämme.

Neiti Neljännestä tuli Tyyne. Tämä neiti jäi syntymänsä jälkeen vähä heitteille kätilöiden kurisevien mahojen vuoksi ja saa siksi levollisen nimen, kun jakso ootella meijän silittelyjä. Nimi tarkottaa levollista, maltillista.

Jännä muuten, että ku nimesin noita neitokaisia, jokainen nimi tuntu just semmoselta sopivalta, tuli tietty tunne niistä. Kun sitte olin nimenny kaikki ja alon ottaan selvää nimien tarkotuksista, nepäs sattuvat tosi hyvin oikein.

Nyt kun oon oppinu tunnistamaan tämän katraan selkäpuolelta, seuraavaksi tulee opiskeltavaksi tunnistaa heijät myös kasvopuolelta. Huomenna on sen vuoro. Eli tässä aluksi kuonokuvia, joihin ei ymmärrettävästä syystä nimiä oo vielä merkattu :)

Ah, autuutta <3

Pötkylät <3

Näin kompuroijaan maitobaarista ulos :)

Siinä makkoillaan sikin sokin, osa akrobaatteja. Maito se
vaan tekkee tehtävänsä :)

Äiti ja tytär <3

Tyyne <3

"Ah, maitoa!"

Me otetaan nyt ihan rennosti.

Nukkumistyylejä :D

"Me ollaan ihan varmasti oltu kotona ruoka-aikaan."

Impi-Impula tuli tänään sitte ootteleen h-hetkeään, jonka pitäis olla siis viikon päästä sunnuntaina eli äitienpäivänä. Saas nähä, mikä päivä se tulee olemaan. Oottelemmako tätäkin synnytystä yhtä kauan ku Alman :) Impin massu ei kovin iso oo. Saapas nähä, mitä se sisällään sitte lopulta pitää. Huomenna mennään käymään röntgenissä. Impi on kyllä ihan eri koira nyt,  on itse rauhallisuus ja makoilee ja nukkuu, kuten Almaki teki viikot ennen synnytystä.

"Ei jaksa, ei viitti. Melskatkaa te vaan, mää vain katon."
Impi seuraa Ipun ja Lunan riehuntaa.

Täsäpä muutama kuva meijän iltaruokailusta. Tai siis ei mun ruokailusta, vaan näitten neitien... Meillähän koirat oottavat, että vapautan ne syömään "Ole hyvä" -käskylllä. Olipas tänään hauskannäkösiä neitejä, ihan kuin puluja, ku sanoinki ensin "o-mena". Jokaisen pää nyökkäs kuppia kohen, mutta ku o-kirjaimen jälkeen ei tullukkaan "le hyvä", pää nousi ylös ja katse kohdistui minuun. Sanoin sitte "o-meletti" ja sama toistu. Ressukat joutuivat töihin ennen oikiaa vapautuskäskyä. Kun se tuli, alkoki semmonen rouskutus, että heikkohermosempaa ois hirvittäny.

"Me vaadimme iltaruokaa!"