Ippu

Oon tässä jo pari kuukautta miettiny ja pähkäilly tuota Ippua. Ippuhan on aivan yli-ihana, kiltti, avoin ja aivan ihana shelttineitokainen. Mutta. Se on myös todella aktiivinen ja haluaa touhuta koko ajan. Sisällä ja ulkona se yrittää saada muita mukaansa leikkimään tai ylipäätään jotain tekemään. Ei oo saanu mukaansa oikein ketään ja ulkona onki sitte yksin juossu pihaa ympäri lelu suussaan. Lenkillä kyllä on saanu porukan peräänsä, mutta kotosalla ei. Jotenki on säälittäny, kun sillä ois tarvetta liikkua ja leikkiä, enkä itekään oo nyt ehtiny enkä jaksanu sen kans aikaa viettää. Ja kun se on niin aktiivinen ja hiukan tyrkkykin, Ellu on oireillu sen vuoksi. Elluhan on ylirauhallinen ja haluaa, että saa olla rauhassa. Ippu kun on sitten hyörimisellään ja pyörimisellään jotenki ahistanu Ellua, Ellu ei oo syöny kunnolla ja siltä on iloisuus puuttunu. Siksi sitten oon ajatellu, ja päättäny, että Ipun on parempi päästä kotiin, jossa se saa huomiota, jota se kaipaa ja ansaitsee. Kova paikka oli tehä päätös, mutta pakko oli ajatella Ipun parasta sekä myös tätä meijän laumadynamiikkaa ja Ellua.

Ippu-ihanainen 10 vkoa

Ippu 8 kk

Pari viikkoa sitte jotenki vaan ittestään asia järjestyi. Sain kuulla yhestä tytöstä, joka halus itelleen sheltin. Kun mulla ei pentua enää ollu hänelle myydä, ehotin, että ottais Ipun sijoitukseen. Ja hän, Pia, siihen sitten innostui. Lopulta päätettiin, että Ippu lähtee Pialle ensin pariksi päiväksi hoitoon ja kokeillaan, miten sen kans menee. Tiistaina sitte Piitu (Pia) Ipun haki. Jännättiin kummatkin, miten Ippu uuden kodin ottaa. Ja aivan upiastihan se Piitulle kotiutu. On kuin olis hänen koiransa ollu aina. Tänään kävin viemässä ruokaa Ipulle ja parkkipaikalla oottelin heitä kumpaistakin. Piitu tuli Ipun kans, Ippu hyppeli mua vasten innossaan, mutta lopulta oli vain Piitun jaloissa eikä yrittänytkään mun mukkaan. Kotiin ajellessani oli todella ikävä ja haikea olo, mutta kun vaan ajattelin, että sillä on parempi Piitun kans, se helpotti. Yhteistyötä tullaan tekemään ja varmasti Ippu vielä meilläki aikaansa tulee viettämään. Nämä on niitä päätöksiä, joita ei haluais tehä, mutta kun ajattelee koirien parassta, on se vaan tehtävä, niin kipiältä kuin se tuntuuki. Nyt oon todella kiitollinen Piitulle, kuinka hyvin ja ihanasti on alkanu elämänsä Ipun kans. Ippu saa huomiota, tehä ja nähä kaikenlaista - ja jo nyt, kahen päivän jälkeen, on jo saanukki uusia kokemuksia todella paljo. Ja aivan ihanan reippaasti on ollu ja oppinu uusia asioitaki jo.  Kiiiiiitos Piitu sulle aivan mahottoman paljo!! <3

Onneksi mulla on täälä kotona tuo pentulauma. Vievät ajatukset pois ikävästä ja kaipuusta. Ovatki tänään olleet todella reippaita ja vauhtia on riittäny aitauksessa. Kun tulin kotiin, olivat vaihtaneet pentulaatikosta ihan oikiaan sänkyyn.

Sylvi söpösti sängyssä :)

Nämä tänään 3 viikkoa täyttäneet lapsokaiset saivat myös maistaa jauhelihaa. Voi hyvänen aika, ku se oliki hyvää! Meinasivat sormet viiä mennessään, kun niitä kädestä syötin. Lopulta annoin vielä lautaselta käyvä syömäsä loput ja melekein tappeluhan noille tuli, ku sitä nuolivat. Eli ei oo ongelma ruokkimisen suhteen tulevaisuudessakaan.

Hannu ja Kerttu senkus vaan nukkuvat. Kerttu kyllä opettelee kävelemistä kovasti nyt ku silmätki on auenneet. Hannu senkus vaan venyttelee, haukottelee, syö ja pistää nukkumaan. Mutta on jo silmänsä sen verran raollaan, että ehkä huomenna alkaa silläki uus elämä :)