Pentulaatikossa nyt elämää

Nyt on sitten pentulaatikossa elämää, kun Maya synnytti 5 pentua pe-la-yönä. 

Itsellä on ollut kaksi ihan sumuista päivää. Kuljin lauantain ja sunnuntain automaatilla johtuen kahdesta melkeinpä kokonaan valvotusta yöstä. Tänään oon jo ihan tolokussani eikä väsytäkään yhtään. Ihmettelen jopa, miten arki onki tällaista pentujen ja muiden koirien kans. Ei mitään hätää, ei mitään draamaa, jota nuo kaksi edellistä päivää tuntuivat olleen täynnä. Eivät siis olleet, vaan itse kun elin sumussa, jokainen ylimääräinen piipitys, koiran haukkuminen ja vaikka oma ruokailu tuntuivat sata kertaa isommilta toimilta.

No, kuitenkin. Ihan ensimmäiseksi pitää kertoa, että teen aina jo narttua astuttaessa tilauksen, minkämoisen pentueen toivoisin emän, ja tietenkin uroksen, mulle toimittavan. Ja täytyy sanoa, että aika monta kertaa ovat toiveita kuunnelleet ja joskus vielä jopa ylittäneet sen 😉Tällä kertaa Maya ymmärsi hiukkasen väärin värit eli kun tilasin merlejä 4, tulikin trikkejä 4. Kun näin rtg-kuvan ja massussa olikin 5 asukkia, tarkensin vielä tilausta (jota nyt enää tuossa vaiheessa oli ihan turhaa tehdä) viidennen suhteen, että se voi olla ihan minkä värinen vaan. Eli nythän siis merle + esim. trikki muuttui trikki + merle -lopputulokseen. Mutta aivan sama, minkä värisiä ja sukupuoleltaan mitä vaan, lopputulos oli aivan upea ja olen niin onnellinen jokaikisestä pennusta. Nyt meillä siis on pentulaatikossa 1 merletyttö, 2 trikkityttöä ja 2 trikkipoikaa 💗💗💗💙💙

Synnytyksen odotusta 

Mayahan oli ensikertalainen synnyttäjänä. Itseä hiukka jännitti etukäteen, miten sen synnytys onnistuu ja miten avaamis- ym. vaiheet menevät. 

Olin pari päivää seuraillut lämpöjä. Perjantaina kymmenen aikaan tyssäsi mittari 37,0:aan, jossa se pysyikin sitten iltaan. Puoli seitsemän aikaan lämmöt alkoivat nousta. Maya oli itseään tyhjennellyt päivän aikaa ja ruoka ei enää maistunu iltapäivällä. Siinäpä sitten oleskeltiin sohvalla ja odoteltiin, milloin jotain alkaisi tapahtumaan. Maya nukkui sohvalla tyynyjen seassa, jossa oli jo useamman päivän viihtynyt. Molly oli tästä hiukka möksähtänyt. Olihan tämä "vieras" alkanut käyttämään hänen nukkumispaikkaansa.

Kahdeksan aikaan Maya alkoi käydä levottomammaksi. Ekat läähätykset näin ja laitoinki sitten Piitulle, Mayan emännälle, viestin, että vois tulla odottelemaan meille. Piituhan tuli mukanaan iso kassillinen suklaata, Pringles-purkin, pitsoja... Siinä sitte käytiin suklaan kimppuun, istahettiin sohvalle kattoon Netflixiä ja odoteltiin. Jossain vaiheessa Maya tärisi ja läähätti siihen malliin, että siirryttiin pentuhuoneeseen. Supistelu alkoi melkeinpä heti ja kahentoista aikaan syntyi ensimmäinen, merletyttö. Se tuli pylly edellä, mutta helposti sujahti maailmaan. Maya oli vähän ihmeissään, mikä kumma mötkylä sieltä pyllystä tuli, mutta tosi nopeasti alkoi nuolemaan pentua. Nyt sain siis huokastua helpotuksesta, kun huomasin, että samanlainen synnyttäjä oli Maya kuin muutkin sukunsa nartut. 

Siinäpä sitten istuttiin pentulaatikon vieressä ja otettiin vastaan seuraava, trikkityttö. Tämä tyttö oli hengäissyt nokkaansa enemmänkin nestettä ja sitä imettiin pois. Oli ihan lötkökin, haukkoi henkeään, mutta lopulta päästi vingahduksen ja alkoi heilutella jalkojaan ja päätään. Paino oli vain 87 g, todella pieni siis. Noin pientä en ollut ennen edes nähnytkään. Kohtapuolin tuli toinen trikkityttö, sitten pojat. Kaksi tuntia meni koko hommassa. Maya alkoi hoitamaan todella hyvin ja tekee sitä edelleen. Makaa pentulaatikossa ja nuolee ja huolehtii pennuista koko ajan. 

Pentujen syntymäpainot tässä:  1. tyttö 147 g, 2. tyttö 87 g, 3. tyttö 112 g, 1. poika 1994 g, 2. poika 127 g - aika pieniä vauvoja siis. Kaikilla on painot nousseet hyvin, paitsi tällä 2. tytöllä. Imee hyvin ja jopa tappelee tissistä, mutta ei tänään ei ollut paino noussut. Saakin lisämaitoa ja näyttää jo nyt paino nousevan.

Nimeäminen

Ja jälleen ne nimet piti heti antaa. Kun nyt ollaan joulua lähellä, mitäs ne nimet muita vois olla kuin tonttujen nimiä. Naureskeltiin Piitun kans, kun niitä mietittiin. Mutta lopputulos oli tämä: merletyttö on Säihky, pieni trikkityttö Rusina (jotenki ite tykkään niin tuosta rusina-sanasta ylipäätään ja jotenkin sattui sopimaan tälle pienelle), 2. trikkityttö Loru, 1. poika Vilske ja 2. poika Noki. Sanoin kyllä Piitulle, että nimet voivat muuttua vielä moneen kertaa, mutta löimme nämä nimet lukkoon silloin. 

Eilen kävi Kati, Loviisan omistaja, kylässä ja niin kävi, että nimettiin pojat uudelleen. Nyt on siis nimilista tällainen:

merletyttö: Säihky
1. trikkityttö: Rusina
2. trikkityttö: Loru
1. poika: Hörö
2. poika: Lampertti

Ja näillä nimillä nyt sitten mennään.

Hyvin mennee

Meillä menee hyvin. Mayalla oli hiukan maha kuralla synnytyksen jälkeen. Söi kahdet jälkeiset, joten ehkä siitä johtuu. Nyt kuitenkin on jo parempi. Maya hoitaa todella hyvin lapsiaan. Makoilee sängyssä niiden kanssa, nuolee ja hoitaa muutenkin. Innostuu kyllä heti ulos, kun muut koirat pihalle lähtevät. Kiire on kuitenkin sisälle ja kova sellainen. 

Vauvat makoilevat ja syövät. Öisin olen heräillyt piipityksiin ja käynyt siirtämässä jonkun levottoman sängyn toisesta päästä muiden luo. Joku ihme into näillä pennuilla on myös etsiä tissiä Mayan selkäpuolelta. Sieltä olen useaan otteeseen pelastanut jonku mahan puolelle. 

Jokunen kuva lauantailta ja sunnuntailta

Tästä näkee Rusinan koon, vähän pitempi kuin Mayan takatassu.

Äidin ja pojan (Hörö) herkkä hetki 💗

Mamma hoitaa.

Taitaa olla Rusina tämä.

Ihanaa, että on joku, jonka tunnistaa heti eikä tarvi katsella,
millanen valkonen merkki kullakin on. Tämä on siis Säihky.

Entäs sitten muut meillä asuvat

Ellu, Justus ja Molly olivat vielä lauantaiaamuna vähän ihmeissään, mikseivät pääse katsomaan, mitä peräkammarissa tapahtuu. Tulevat edelleen mun perässä, kun sinne päin menen, mutta pysähtyvät jo ennen ensimmäistä porttia. Mulla on siis kaksi porttia pikkumakkarin ja muun huoneiston välissä. Toinen on aika heiveröinen, helppo aukaista, mutta eivät ole edes yrittäneet sitä. Mayahan pukkii jo edestään noita portteja, että pääsee meijän luo, tai oikeammin ulos haukkumaan. 

Justuksella oli maha sekasin la-su, mutta tänään on jo ok. Oisko stressiä vai mitä. Jotenki varmaan johtu myös mun olosta, kun en oikein ollu oma itteni kahteen päivään. Ellua ei kiinnosta pennut ollenkaan. Päästin ne lauantaiaamuna katteleen portin takaa pikkumakkariin, mutta Ellu kävi vain haistamassa ja palas takasi olohuoneeseen. Molly on eniten ihmeissään. Sehän ei ole ennen pentuja nähny eikä varmasti muista, että vähän yli vuosi sitten oli itte makoilemasa tuola samasa sängysä. Kun itte oon ollu pentumakkarissa, se on saattanu tulla ovelle mun vahingosa auki jättäneen portin ohi, ja kaukaa sieltä katsonu, mitä huoneessa tapahtuu. Ei kuitenkaan uskalla tulla lähemmäs, siitä pitää Mayan katse huolen 😉

Tässä pari kuvaa eiliseltä. Molly ei osunu kameraan tällä kertaa.

Justus usein viihdyttää itseään kierehtimällä selälleen ja hankaamalla selkää lattiaan ja
pitäen ihmeellistä örinää.