Ikäviä ja mukavia uutisia

On taas aika nytkähtäny vauhdilla eteenpäin. Miten voiki viikot hurahtaa ihan silmissä, vaikkei edes töissä käy! Silmisä päivät vaihtuu toisiin enkä tahdo millään pysyä mukana, millon mennään mitäkin päivää. Kun saa vain elää ilman aikaa, ei sen kulkua juuri ehdi ajattelemaan. Päivät todellaki menee sekaisin. Välillä maanantaina luulen, että on perjantai ja toisinpäin. Viikonlopun eli lauantain ja sunnuntain jotenkin aistin. Ties mistä sekin johtuu. Tekemistä riittää kyllä, vaikka ei töissä käykään. Aamut on hitaita, mutta sitten alkaa päivän hommat, joihin tärkeimpinä kuuluvat Eckhart Tollen läsnäolokoulutus ja koirien lenkitykset. Väliin mahtuu vaikka ja mitä muuta. 

On se vaan niin ihana, että on nuo koirat kaverina. Välillä saattaa mennä päiviä, ettei mulla ihmiskontakteja ole, mutta eipä niitä aina kaipaakaan, kun nuo karvakuonot muistuttelevat joka hetki olemassaolollaan. 

Molly on keksiny "mukavan" homman. Se on alkanu viihtymään ulkona, kun on lunta. Vinkuu takaoven eessä niin kauan, että päästän sen sinne. Juoksentelee pihaa eestaas joku lelu suussaan ja haukkuu välillä jotain olematonta kulkijaa tai mitä lie heiluvaa heinää. Sieltä se tulee sisälle, kun on omasta mielestään leikit ja haukkumiset hoidettu - aloittaen tunnin, parin päästä saman vinkumisen takaoven edessä. Justus ja Ellu mieluummin nukkuvat. Tai sitte Justus taalasmaana kyttää olohuoneen ikkunasta ulos ja seuraa en-tiiä-mitä. Olohuoneen ikkunasta meillä kun ei näy kuin naapurin seinä ja korkeat pensaat. Välillä joku sitten kuulee jonku äänen, ryntää eteiseen haukkumaan tietenki muut peräsä. Nämä haukkuräsähtämiset säikäyttävät minut aina seurauksella, että mun suusta pääsee yks iso p:llä alkava ja r-kirjaimia sisältävä sana isolla äänellä. Sitä sanaa tottelevat heti ja aina ja ihan varmasti.

Ja ensin ne surullisemmat ja ikävät uutiset

Impi (Violetdream Betty Boop, 4.2.2012 - 30.10.2024) lähti leikkimään äitinsä Alman ja ystävänsä Lunan kanssa enkelten luo. Impillä löydettiin lokakuun lopulla aggressiivisesti levinnyt imusolmukesyöpä eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin päästää Impi  kivuistaan. Todella surullinen ja kova paikka se oli Koivulan perheelle sekä myös itsellekin. 

Impihän jäi minulle kotiin ja eli yli 2-vuotiaaksi meillä. Alkoi näyttämään siltä, ettei se oikein viihtynyt isommassa laumassa, oli levoton. Impi meni sitten siskonsa Lempin luo Koivuloille ja siitä näki, kuinka onnelliseksi ja rauhalliseksi se muuttui siellä. Muistan, kun ennen päätöstäni kävimme Kirsin ja koirien, ml. Impi ja Lempi, lenkillä metsässä eikä Impi minua huomannut siellä ollenkaan, kulki vaan Kirsin vierellä. Ikäänkuin olisi kertonut mulle, että tänne kotiin haluan. Ja kyllä oli paras päätös ikinä antaa Impi uuteen kotiinsa. 

Impi oli aivan ihana tyttö. En osaa edes sanoin kuvailla sitä. Aina valmis kaikkeen, sellainen sosiaalinen ja huumorintajuinen hymysuu. Jäin kyllä kaipaamaan tätä neitiä todella paljon. 

Impi näyttelyreissulla majapaikassa.

Impi sai yhden sertinkin ja varmasti olisi saanu useammanki, jos vaan olisin käyttänyt
useammin näyttelyissä. Se oli ilmiömäinen siellä. Ei tarvinnu opettaa, kun tiesi aina
miten pitää käyttäytyä.

Äiti-Alma ja tytär-Impi lumen perässä.  Taustalla Vilma-hoitolainen.

 

Lempi, Impin sisko, (Violetdream Baby Gremlin, s. 4.2.2012) jäi kahden kissan kanssa kotiin. Ei sen vuoksi varmaan Impiä kovasti ikävöinyt. Viime viikolla Lempiltä leikattiin alahuulesta patti, joka osoittautuikin sitten pahanlaatuiseksi. Leikkauksessa eivät olleet saaneet kaikkea alahuulesta pois, joten nyt seurataan Lempin vointia. Toivon niin sydämestäni, että Lempillä on vielä useampi vuosi edessään, koska muuten voi todella hyvin.

Lempistä en saanut otettua montakaan kuvaa, jossa sillä olis korvat pystyssä.
Tässä kuitenkin yks sellainen 😊

Tämä on Lempin tavanomainen poseerausilme.

Sisarukset Lempi ja Impi. Nämä tytöt olivat usein meillä hoidossa. Ja silloin kyllä
aina säpinää riitti.

Ja sitten niitä todella mukavia uutisia

Maya on astutettu Eikulla 7 viikkoa sitten ja on kyllä toooodella pullea massu sillä! Astutushetken selville saamisessa oli hiukka vaikeuksia enkä astutuksen jälkeen oikein edes tiennyt, mikä on lopputulema. Käytin Mayan tiineysultrassa, jota en yleensä tee, koska halusin saada varmuuden, että on tiineenä. Tyhmempiki olis kyllä huomannu, että on todellakin tiineenä, kaikki oireet täsmäsivät ja 4 viikossa jo lihonutki, mutta jostain syystä sen kuitenkin ultraan vein. Useampi sieltä löytyi, mutta ultrassahan pentujen määrää ei voi tarkkaan määrittää. Vain sen, että on tiineenä ja ehkä jotain suuntaa määristä. 

Eli ollaan kohtapuolin jännän äärellä. Kun nämä viikot menee niin huimaa vauhtia, on laskettu aikaki 14.12. ihan tuosa hollilla. En taho kuitenkaan jaksaa oottaa, että saan Mayan ens viikonloppuna meille (on sijoituksessa Sylvin omistajan Piitun luona) ja saan laittaa pentuhuoneen kuntoon. Tai no, varmaan se huoneen järjestän jo tulevalla viikolla...

Nyt vaan varpaat ja sormet pystyyn, että kaikki menee hyvin Maya voi hyvin ja pennuista kasvaa ihania shelttejä. 

Tästä pääset katsomaan yhdistelmän

Mayasta on todella vähän hyviä kuvia. Se kun meillä on, sillä oli aina kiire touhuta jotain eikäpä siitä ole kuin hännänpäitä tai vääntyneitä kuonoja kuvissa 😀

Astutusaikaan Maya oli meillä ja ehin ottaa kuvan, ku nukku sohvatyynyjen päällä.

Eiku. Kuva Petri Tervonen

Tuossa vanhoja kuvia selaillessani tuli tämmönen kuva vastaan. Kun on niin ihana kuva, Alma ja Lunakin vielä mukana, laitan sen tännekin.