Nyt on kaikki niin hyvin

Jouluaatto on nyt vietetty ja joulupukkikin kävi, kuten kahtena aikaisempana joulunakin. Kovasti kuumaa puuhaa hällä oli lahjoja jakaa, varsinkin Aavan ja Wäinön lahjoja, niitten määrä kun oli aikamoinen. Onneksi pikkutontut olivat apuna hänellä. Oli niin ihana ilta ja kaikista saamistani lahjoista olen niin kiitollinen.

Koirat eivät joulupukista välittäneet mitään. Hajunsa kaiketi oli tuttu, varsinkin Ellulle, joka oli tätä 31-vuotiasta joulupukkia nähnyt alkuvuosinaan todella usein. Justuskin meni heti tutustumaan, kun joulupukki sisään astui. Koko illan olivat rauhallisia. Mitä nyt Ada oli kiinnostunut lahjoista ja yritti päästä kaiken keskelle sotkemaan. Maya oli lastensa luona, kun tahtoo paimentaa Aavaa ja Wäinöä. Ja siellä sillä paras paikka olikin, omien lastensa lluona. 

Pennut kasvavat vauhdilla

Nyt on Rusinakin alkanut nostamaan painoaan ilman lisäruokintaa. Kuusi ensimmäistä vuorokautta sitä syötin 2-3 tunnin välein ja alkoi paino nousemaan itsestään pelkällä Mayan maidolla. 

Olihan se aikamoinen viikko itselle, kun lopulta syötin myös öisin. Kuljin zombin lailla päivät, kun ei sitä rentouttavaa unta ehtinyt kertyä öiden aikana. Ruoka ei maistunut ja tuijottelin syöttöjen välit tv:tä siitä oikeastaan mitään ymmärtämättä. Selkä ja niska-hartiaseutu olivat ihan jumissa. Huomasin myös, että mieli oli ihan alamaissa, mikään ei naurattanut, ajatuksetkin olivat ihan jumissa. Joka päivän yritin ottaa tirsat iltapäivällä, mutta useinkaan ei uni edes tullut. Toissapäivä eli maanantai oli ensimmäinen ns. normaali päivä eikä väsyttänyt heti puolen päivän aikaan. Ei ollut huolta Rusinasta enää ja pystyin jo jouluakin valmistelemaan niin, että ajatus oli mukana. Nyt on sitten kaikki hyvin. 

Ihan mahoton mötkäle tuolla pentulaatikossa nyt pyörii. Hörö on oikea imumaisteri, kun tissillä on. Tuntuu, että kun se kerran imaisee, tyhjentyvät kaikki tissit eikä muille riitä ruokaa ollenkaan. Pidän kuitenkin huolen siitä, että Rusina saa ensimmäisenä etsiä oman juomapaikkansa ja sitten vasta päästän muut. Rusina on kyllä tosi tiitterä, äkänenkin oman juomansa suhteen. Osaa siis pitää puolensa. 

Tämän aamun eli 11 vrk mittaustulokset tässä: Säihky 373 g, Rusina 165 g, Loru 318 g, Hörö 472 g ja Lampertti 295 g. Aikamoinen ero siis Hörön ja Rusinan välillä 😉

Tässäpä muutama kuva:

Säihky ja Rusina

Hörö ja Rusina 22.12., tästä näkee kokoeron 😉

Ja tässä vasemmalla Hörö, jota ei ehkä voi olla tunnistamatta 😉Oikealla Rusina ja Loru.

Rusina ja Säihky

Maitobaarissa

Tänään ovat siis 11vrk:n ikäisiä. Eilen alkoi kävelyn opettelu ja nyt on välillä liikettäkin pentulaatikossa. Tässä yksi video, jossa pääosissa Hörö ja Säihky.

 

Ja tässä maitobaarin tunnelmia. 

Nyt siis eletään sitä normaalia pentuelämää. Ja toivon, että näin jatkuukin 😇

Mayalla meni hermot

Mayalla on pariin otteeseen mennyt hermot ihan täysillä, kun on päässyt muitten kans pihalle. Näillähän on semmonen tyyli, että kun menen takapihan ovea kohti, kaikki ryntäävät yhtäaikaa sinne ja alkavat haukkumaan. Justus on  nämä nuoremmatkin hyväksi haukkujiksi ja ulosryntääviksi opettanut. Maya on pariin otteeseen sitten kiihdyksissään hyökänny Mollyn kimppuun, kerran sai vertavuotavan haavankin Mollyn kylkeen. Muutama päivä menee, että eivät pääse yhdessä pihalle, mutta kun sisällä näyttää siltä, että ovat kavereita, pääsevät ulos leikkimään. Ja tosiaan ovat sitten ihan parasta kaveria ja juoksevat pihalla yhdessä leikkien.  Mutta koko ajan olen tarkkana, ettei pääse enää moista tapahtumaan. Opetin yhdessä vaiheessa kaikki odottamaan ja päästin vain yhden kerrallaan pihalle. Se jostain syystä multa välillä unohtuu, mutta nyt sitä olen käyttänyt ja kaikki menee suht hyvin. Ulos kun pääsevät, annan nappulan, että rauhoittuvat, ja näin saan porukan nätisti pihalle. Tai no, nätisti ja nätisti. Justus yleensä suuntaa juoksunsa suoraan pihan toiseen päähän ja alkaa haukkumaan ei-millekään, johon sitten toiset yhtyvät...