Paksuja palleroita ja Rusina kirii

Maya hoitaa edelleen tosi hyvin pentujaan. On kuitenkin jo nyt huomannu kaipaavansa rauhaa pennuista ja tulee portin taakse rämistelemään, että pääsee muiden joukkoon. Se on kumma, että se on just tuo 3. vuorokausi aina se päivä, kun emät haluavat irtioton lastenhoidosta. Näin on käyny aina noiden emojen kanssa. Eipä ne kyllä kauaa pois lastensa luota ole, mutta se muutaman minuutin irtiottoki näköjään auttaa jaksamaan 😉

Maya voi hyvin. Toissayö sillä oli huono olo, läähätteli paljon. Syynä oli varmaankin tukossa oleva nisä, se ylin melkeinpä piilossa oleva, ja ehti jo hiukan "laatoittua". Sehän ei kelvannut pennuille, mutta suihkuttamisella sain maidon irtoamaan ja Mayaki piristyi huomattavasti. Oli siis lämpö 39,5 silloin yöllä, mutta on normalisoitunut. Ulos se haluaa usein, leikkii siellä Mollyn kans, mutta yhtäkkiä on kiire taas lasten luo. Onneksi ehtii tehä pissat tai kakat eikä oo kuin Molly, joka unohtaa moiset asiat leikkiessään ja keskittyy vain ja yksinomaan siihen. Sisälle päästyään se sitten vinkuu takas, ku hoksaa, että jotain tärkeää jäi tekemättä. On kuulkaatten välillä rasittavaa olla Mollylle portsarina ovella...

"Mää en jaksa ku sinä aina kuvaat mua!"

Rusina, tuo trikkityttö, joka syntyi 87 g:n painoisena on aiheuttanu huolta, kun paino ei noussut 3 ensimmäiseen päivään, meni jopa alaspäin. Aloitin lisäruokinnan sille ja syötän nyt sitä Brit Caren emonmaidonvastikkeella 2-3 h välein ja annan välillä Nutri-Plus-geeliä. Kahtena yönä syötin myös yöllä, mutta viime yönä nukuin sitten niin syvää ja hyvää unta (ei ihmekään 3 yötä valvottuani) enkä heränny ollenkaan. Yleensähän siis oon heränny jokaiseen vinkumiseen, piipittämiseen, kuunnellu hetken, aiheuttaako sängystä nousemista, ja jos aiheuttaa, oon sitten käyny jonku vaeltelijan nostamaan emän luo tai toisten joukkoon. Tämä siis myös sillonki, kun nousin 3 h välein syöttämään Rusinaa.

Eikös vaan olekin pieni hän 💗 Ruiskusta ottaa mielellään. Pää kääntyilee ja
välillä imee suoraan edestä ja yhtäkkiä pukkaa päänsä niin, että ruisku menee sivulta suuhun,
kuin ennenvanhaan miehillä piippu.

 

Tänä aamuna, kun heräsin, punnitsin heti Rusinan ja - yllätys, yllätys - olikin tullu 5 g yön aikana! Voi että olin onnellinen! Nyt sitten Rusina painaa "jo" 108 g, joka on iso asia tuon tytön painossa. Sehän siis on tiitterä pieni sheltin alku, joka syöksyy tisseille kahden isomman Säihkyn ja Hörön kans, ottaa pienen etsimisen jälkeen tissin suuhun ja alkaa lypsämään, kunnes maito alkaa tulemaan. Eli kyllä sillä sinniä ja intoa on syömiseen. Olen nyt myös tehnyt niin, että kun Hörö tai Säihky on saanut maidon irtoamaan, siirrän Rusinan noille tisseille ja se pääsee heti nauttimaan ruuasta. Nuo isommathan vetelevät vauhdilla tissin kuin tissin tyhjäksi, imu on sen verran suurempi kuin pienellä Rusinalla. 

Rusinalla tuntui vielä pari päivää sitten kaikki luut ihan kunnolla, mutta nyt on saanut jo massaa ja massukin pullottaa samalla tavalla kuin muilla. Se liikkuu pentusängyssä enemmän ja on muutenkin virkeämpi. Vaikka se pieni onkin, on se sen verran kasvanu, että kun menen katsomaan pentuja, en heti erota, missä se on. Mutta on se kyllä niin pieni, niin pieni 💗

Muuthan, varsinki Hörö, ovat aikamoisen paksuja palleroita. Ruoka tekee tehtävänsä ja painot onki nousseet muilla tosi hyvin. Tässä aamupunnitukset: Säihky 237 g, Rusina 107 g, Loru 188 g, Hörö 333 g! ja Lampertti 199 g.

Tästä näkee kokoeroa. Vasemmalta Loru, Hörö ja Rusina. Suurin ja pienin siis vierekkäin.

Tässä sama kokoonpano, järjestys eri: Hörö, Loru ja Rusina.

Näin talvisaikaan, kun on tuulta ja pakkasta, tuo mun pentuhuone saattaa olla välillä turhan viileä. Sainkin Maaritilta, Eikun omistajalta, lainaksi ison lämpöpatjan, joka peittää koko pentusängyn pohjan. Itsellä kun oli vain sellainen pieni 30x30 cm. Yleensä kaikki pennut etsiytyivät aina sen pienen lämpöpatjan päälle yhteen kasaan, mutta nyt kun ei tartte etsiä lämmintä paikkaa, ovat sekaisin pitkin sänkyä eikä semmosta kokoontumista yhteen kasaan oo nyt näkyny. Mulla on vielä ylimääräinen lämpöpatteriki huoneessa, jota käytän välillä. 

Sielä ne pienet, sikinsokin 💗

Itte oon edelleen ollu ihan sekasi, väsyny ja irti maasta. Tänäänki, vaikka nukuin hyvät yöunet. Mutta aika tavalla tässä hommaa riittää: 

Yritän olla aina mukana katsomassa päältä, kun pennut syövät, että näen myös Rusinan saavan ruokaa. Aika usein kyllä tissillä ovat, kun Maya siellä kuitenki suurimman osan aikaa sitä tissibaariaan auki pitää. Sen lisäksi syötän Rusinalle lisäruokaa noin 8 krt/pv. Annan Mayalle ruoan 5 kertaa päivässä, pienin erin, että se joisi myös vettä. Se ei siis juo pelkkää vettä eikä edes sellaista, johon olisin jotain märkäruokaa tms. hyvää sekoittanu. Eli laitan ihan kunnon ruuan ja sinne vettä runsaasti, niin menee se vesikin alas. En vaan ymmärrä, mistä se Maya tietää, että teen sen noin päin enkä vaan lisää veteen ruokaa... Eli laukkaamista eestaas pentuhuoneen ja keittiön välillä riittää. (Ja taas oon unhoittanu sen askelmittarin!) 

Itselle en oo saanu tehtyä "oikeaa" ruokaa, vaan syön vähä miten sattuu ja mitä sattuu. Makian syönti on ollu liiallista ja siitä syytän Katia, kun toi kaksi Polly-pussia, kun tuli käymään 😉 Ja vielähän niitä synnytysillan suklaita ja piparkakkujaki oli jälellä. Siis oli... Kun napsii Polly-pussin puoliskan eikä juuri mitään muuta oo syöny, jonku ajan kuluttua häviää voimat ja silmät painuu väkisinki kiinni. Oonki makoillu paljo ne väliajat, kun en oo ryntäilly pikkumakkarin ja keittiön väliä. Nyt ois suunnitelmissa alkaa keskittymään edes hetkellisesti itseen ja tehä ruokaa, jotain semmosta suolasta ja hyvää... 

Ja pitäähän sitä noita muitakin koiria muistaa. Rapsutuksia saavat "väliajoilla", mutta pitkiä lenkkejä en ole jaksanu tehdä. Otetaan yhdessä aina iltapäivällä päiväunet mun sängyssä, jossa saavat kaiken huomion ennen kuin nukahtavat itte. Ite oon yleensä semmosesa yliväsyn tai levottomuuden tilasa, ettei se uni tuu, mutta saanpahan ainakin rentouduttua vähäksi aikaa. 

Mutta että. Kaikesta huolimatta onhan tämä ihanaa aikaa 💗 Saa seurailla pentujen kasvua ja välillä nauraa niitten hassuille asennoille ja tekemisille.