Jo kolme viikkoa

Pennut on nyt muuttaneet olohuoneeseen ja jo muutaman päivän kuunnelleet meijän muitten mölyämistä ja kattelleet meijän juoksemista ja riehuamista. Ainakin luulen, että niin niistä tuntuu, ku jalkoja vilahtelee aitauksen ulkopuolella koko ajan ja ääniä kuuluu joka puolelta paljo enemmän kuin pikkumakkariin. Eikäpä nuo mötkylät ole olleet yhtään kummissaan. Ihan coolisti ovat muuton ottaneet.

Mayaa kiinnostaa kovastikin, millon noista pötkylöistä tulee sen kokoisia shelttejä, että niitten kans voi leikkiäkin. Kun pennut on aitauksessa, ei sängyssä, Maya työntelee nokkaansa aidan läpi ja yrittää saada jonkumoista tolokkua, mitä ne mustat liikkuvat mötkylät toisella puolella on. Ja kiinnostus on molemminpuolista. 

 

Jauhelihaakin ovat jo maistaneet. Kun sitä ensimmäistä kertaa niille kädestäni annoin, meinasivat heti syödä sormetki! Enkäpä ihmetelly yhtään. Niin ovat koko elämänsä ajan ahneita olleet - ja se näkyy! Seuraavalla kerralla annoin pieneltä lautaselta - sotkuahan siitä tuli. Seuraavalla kerralla laitoin lihan ruokalautaselle - samalla menestyksellä. Kolmannella kerralla annoin isolta ruokalautaselta. Tällä kertaa alussa näytti ihan hyvältä, mutta lopuksi lautasella oli kaks pentua ja jauhelihat pitkin aitauksen lattiaa. Neljännellä kerralla olin viisaampi ja annoin siitä oikeasta pentujen koirakupista, jossa on laidatkin. Jaoin lihan neljään osaan, jokaiselle omansa. Hyvin meni aluksi, kun niitä siirtelin aina oman ruokansa kohdalle, mutta lopulta annoin periksi ja samainen sotkuhan siitä tuli: kupissa kyllä ruoka riitti, mutta se täyttyi pennuista sitä mukaa, kun ruoka väheni. No, tällä jatketaan, kunnes siirrytään omiin kuppeihin. 


Toinen lautaskokeilu loppumaisillaan.

Pyry-Unto

Tässä nukkuvat Pihla ja Hilla.

Jonkun ruokailun jälkeiset tirsat.

Jaa-a, kukas se tämä onkaan. Saattais olla Pyry, jota aletaan kutsua Untoksi.

Hilla siinä uinuu 💓

Nyt on sängyn porttikin välillä ollut auki ja ovat sitä kautta jo päässeet väljemmille vesille, mutta aitauksen taakse vielä. Tässä ensimmäinen yrittäjä, joka onnistui todella hyvin kiipeämään pois sängystä. Taitaa olla Pyry-Unto sieltä tulossa ja toiset seuraavat perässä:


Tämä pentue on ollu syntymästään saakka todella äänekäs. Ensimmäisen viikon yöunet katkeili mulla jatkuvasti, kun aina heräsin haukkumis- tai piipitysääneen. Nyt sitten, kun heräävät ja kaiketi hiukkasen näläkä heti vaivaa, alkavat vaatimaan Sylvi-äitiään tuomaan ruokaa. Ja sitä haukkumista, ärisemistä ja vinkuilua jatkuu niin pitkään, että halu on tyydytetty. Välillä kaipaa sitä edellistä Loviisan ja Harpon pentuetta, niin hiljaista pentuetta minulla ei taida olla ennen ollutkaan. No, virkeitä nämä kolmeviikkoset ovat. Ja onhan se hyvä, että sitä omaa tahtoakin löytyy. 

Luna ja Alma

Luna ja Alma olleet nyt mun ajatuksissa ykkösinä. Lunalla, 14 v, ei mennyt ohi se mahakipu, vaan käytin sitä eläinlääkärillä viime keskiviikkona, kun ei syönyt, ripuloi, oksensi, oli todella apaattinen ja tärisikin välillä. Kävi taas niin, että kun ajelin tuonne Kaakkurin päivystykseen, Luna hyppäs jälleen autosta pirteänä ja haukkuen autosta pois. Ultrattiin kuitenkin sappi sekä otettiin kaikki verikokeet. Sappi oli melkein täynnä, mutta nestettäkin sieltä löytyi. Veriarvot olivat hyviä. Lääkäri epäili suolistotulehdusta, vaikka tulehdusarvot olivat ok. Lunalla on todella korkea kipukynnys, joten täytyi kuitenkin olla päivällä todella kipeä. Ohjeeksi sain Promaxin jatkamisen, maitohappobakteerit ja kipulääkityksen. Ripulointi ja oksentelu loppui kuitenkin siihen päivään. Mikä lie ressulla oli, mutta onneksi on nyt oma kaikesta ilmoittava ja ruokaa vaativa itsensä. 

Almaa (12,5 v) olen käyttänyt kolme kertaa Herttaisessa. Ensimmäisellä käynnillä putsattiin hammaskivet ja tutkittiin muuten. Silloin sai myös Librela-kipupistoksen nivelrikkoonsa. Tämän käynnin jälkeen olin todella huojentunut, että vihdoin sai tuon Librelan, mutta ilo ei kestänyt kauaa. Pari päivää käynnin jälkeen olimme lähdössä autolla lenkkipaikalle, kun Alma hyppäsi autoon, ei päässyt ja putosi asfaltille. Olen siis aina nostellut Alman autoon ja pois, mutta tällä kertaa tuli väärältä puolelta enkä ehtinyt ottaa syliin sitä. Tämän putoamisen jälkeen alkoi nilkuttaa vasenta takajalkaansa. 

Käytin Alman Herttaisessa Anulla näyttämässä sitä polvea ja epäili nivelpussissa olevan jotain häikkää. Kipulääkitys tuli Librelan lisäksi, kun se ei yksin olisi auttanut kipuun. Välillä Alma käveli ihan ok, mutta nilkutus ja polven pitäminen koukussa lisääntyivät.

Seuraava ell-käynti oli jo varattu, kun yksi hammas piti poistaa. Samalla Almalta rtg-kuvattiin kyynärät, polvet, lonkat ja selkää. Kyynärien nivelrikko oli mennyt eteenpäin, lonkat ja selkä täysin terveet. Polven nivelpussin takaa löytyi kalkkeutumia. Anu ei osannut sanoa, mistä se johtuu. Sanoi, että voi olla kasvain jossain, mutta voi olla, ettei ole. Nyt sitten Alma on kipulääkkeillä edelleen ja seuraan tilannetta. 

Ajatuksissa on päivittäin, milloin tulee se irtipäästämisen aika kummastakin. Surua jo etukäteen poden. Mutta kun elämä ei kummallakaan ole enää sitä oikeaa, on irtipäästämisen aika, niin pahalta kuin se etukäteen ajateltuna tuntuu.

Maya

Maya on kyllä niin ihana tyttö! Sen luonne on aivan upea - on rauhallinen, kiltti, mutta samalla utelias eikä juuri hötkyile mistään. Leikkii Alman ja Lunan kans omia ärinä-haukkumis-puremisleikkejään, välillä vedetään lelua, syö ja nukkuu kuten pennun pitääkin. Olen kyllä niin onnellinen, että valitsin juuri Mayan joukkoomme. Se sopii kuin nenä päähän meille. 

Käytiin viime viikolla torilla tutustumassa väkijoukkoon ja muihin kaupungin touhuihin. Siellä se kulki vierellä nätisti, välillä haistellen, välillä pysähdellen tuijottelemaan ympäristöä. Ihmiset halusivat sitä silitellä ja rapsuttaa ja otti niin tyytyväisenä ne vastaan. 


Ja järjestihän se Maya lenkillä mulle aikamoisen järkytysyllätyksen, kun autosta sen laskiessani juoksi muitten mukana ja hyppäsi yhtäkkiä ojaan. Ojan veden väri näkyy hyvinnii tämän merletytön turkissa. Huoh! Ja se haju! Autossa meinas oksennus päästä, ku lemusi niin kauhialle. Pesullehan se joutui - kosto se oli sekin😏



Kommentit