Ada ja 61. vrk

Niin sitä taas mennään kohti h-hetkeä ja kahdeksan viikon aikaa, jolloin saa seurailla pentujen kasvua pieniksi karvapalloshelteiksi. Alkaa jo olla kärsimätön olo, pian pitäisi päästä näkemään, mitä Ada ja Justus ovat saaneet aikaiseksi. Nämä viimeiset päivät ja viimeiset tunnit tuntuvat viikkojen pituisilta, kun vaan odottaa eikä osaa muuta tehdä. Pitäisi jo näin yhdennentoista pentueen kohdalla osata olla ja touhuta tavalliseen malliin, mutta ei sitä vaan osaa. 

Ada voi hyvin, vaikka syöminen ei aina niin hyvin onnistu. Nappulat eivät mene alas, mutta onneksi sentään kanalihapullat maistuvat. Lämmöt ovat vielä pysytelleet 37,5:n yläpuolella, mutta jospa ne tässä lähipäivinä siitä laskevat...

Nyt vaan sormet ja varpaat pystyyn, että synnytys menee hyvin, pennut ovat terveitä ja reippaita ja pääsen tekemään seuraavan päivityksen pentukuvilla. 

Tämä asento näyttää nyt olevan Adan lemppari. 

Välillä on intoa nostaa pääkin pystyyn.

Lenkille lähtiessä laitoin tuubihuivin suojaamaan massua pakkaselta. Hyvinhän Ada siihen suhtautui.
Mitä nyt ensin ihmetteli. Kuten muutkin :)

Justiina ja Varma kylässä

Justiina käväsi Miian kanssa kylässä viime perjantaina. Hiukan Justiina ihmetteli, minne on tullut, mutta eihän tuossa kauaa mennyt, kun osasi jo rauhoittua. No, ensinhän tietenkin koko meidän porukka kävi neidin läpi ennen kuin rauha tuli maahan. Justiina oli pudottanut turkkinsa, mutta voi että se on sitten ihana siitä huolimatta. Tykkään sen turkista ja väristä ihan mahdottomasti.

Otin kuvan Justista äidinsä Lunan kanssa. Niin nätisti siinä molemmat vierekkäin olivat, nuo samikset.
Justi halusi välttämättä poseerata kunnolla.

Sunnuntaina kävivät Varma ja Ritva katastamassa meidän kodin. Samanmoinen vastaanotto oli Varmallakin. Parempi oli heittäytyä selälleen ja antaa meidän poppoon haistella joka puolelta hyväksymistä vastaan. Olipa kiva huomata, että on pienempiäkin shelttityttöjä kuin Martta, Varma kun on säkältään n. 28 cm :)

Sopivankokoiset leikkikaverit toisilleen, Varma ja Martta.