Pennut ovat nyt 5 vrk vanhoja (/nuoria) ja arkikin on löytänyt normaalin rytminsä. Aamulla herätään, arkena ja näköjään viikonloppunakin, ennen sian pieremää, kun Ada haluaa päästä ulos tai muitten koirien joukkoon. Se hyppää pentusängystä, herättää alakerrassa olevat haukullaan ja samalla tietenkin myös minut. Tänä aamuna meinasi hermot mennä, kun kello näytti kuutta ja tuo äiti oli pirteä kuin peippoinen. Ei auttanut, kun vääntäytyä alakertaan, päästää koirat pihalle ja antaa ruuat. Yritin tulla yläkertaan jatkamaan uniani, mutta ihan turha yritys oli. Niin oli jo aivot päässeet toimintaan, etteivät ajatukset enää antaneet tilaa unelle. Eipä sitten muuta voinut, kun lähteä kahvin keittoon ja aloittaa viikonlopun aamun touhut.
Pennuille nimet
Pennut voivat hyvin. Painot nousevat 25-30 g vuorokaudessa. Pentulaatikosta kuuluu piipitystä ja jo haukkumistakin. Itse kun ei sitä pentujen kasvua huomaa, kun kokoajan niitten kanssa on, mutta kuulemma ovat kasvaneet, sanoivat tänään Vilma ja Tomi :) Suurimman osan ajasta ne kuitenkin vaan nukkuvat ja lutkuttavat maitobaarissa. Unelma on kova piipittämään ja Toivo taas vetelee ympäri sänkyä omaan haparoivaan tyyliinsä. Muut kolme senkun vaan nukkuvat. Maitobaarin aukaisu kyllä herättää nekin todella nopsaan.
Ja ne nimethän piti taas keksiä, että on helpompi näistä ihanista puhua ja kirjoitella. Tässäpä se nyt sitten ovat: Usko (1. soopelipoika), Toivo (trikkipoika), Lahja (soopelityttö), Unelma (trikkityttö) ja Onni (2. soopelipoika).
 |
| Hevonen? Sori, shelttipoika Toivohan tämä on :) |
 |
| Unelma paapaa |
 |
| Vasemmalta Onni, Usko ja Lahja. |
 |
| Ja, öö, kukahan tässä nyt on kukin. Luulisin näin: Usko, Lahja, Toivo ja - tämä on helppo - Unelma. |
 |
| Toivo on ollut paikalla maitobaarin ollessa avoinna. |
 |
| Toivo on saanut jo tarpeekseen, muilla vielä on jano. |
 |
| Unelma <3 |
Ada ja muut humut
Ada on nyt kyllästynyt lastensa hoitoon ja on joka välissä tulossa alakertaan. Se portinvartijan tehtävä on siis taas kerran minulle langennut. Pihalla se ei halua yksin olla, joten onkin sitten lauman mukana ollut. Sen vauhti hirvittää, kun en saa siihen nyt mitään tolokkua. Ada juoksee Sylvin perässä sellaista vauhtia, että oksat pois! Ei sitä saa rauhoittumaan, sen verran Sylvin vauhti on tarttuvaa. Adalla on myös hävinnyt kuulo korvista synnytyksen myötä. Kun vielä pentujaan odotti, ei tarvinnut kuin kerran huutaa sitä nimeltä ja se tuli heti tai lopetti ei-toivotun käytöksen. Nyt ei edes kymmenellä käskyllä saa siihen minkäänmoista kontaktia.
Tuossa iltasella otin muutaman kuvan tämän lauman harrastuksesta: naapurien haukkumisesta. Sylvi yleensä ensimmäisenä hoksaa, että naapurin lapset ovat lähellä aitaa pikkumetsässä, ja lähtee ihan siis yhtään valehtelematta tuhatta ja sataa juoksemaan metsää kohti. Haukkuu tietenkin, sehän kuuluu asiaan. Kun Sylvi lähtee, perään syöksyvät heti Ada, Lilja ja Justus. Joskus Almakin innostuu ja jopa Ellu. Lunahan nyt ei moiseen alennu, vaan haukkuu haukkumistaan pihalla. Tämän naapurinhaukkumisjutunhan nämä penikat oppivat Impiltä. Ja tämän harrastuksen Impi oppi, kun me muutimme tänne Käpylänperälle. Se ei tykännyt ollenkaan, kun naapurin lapset olivat liian lähellä aitaa pikkumetsässä ja ne piti käydä sieltä pois ajamassa. Ja eivät ne kyllä lapset siihen syyttömiä olleet. Ärsyttivät sitä tahallaan ja joka kesä joudun vähintäänkin kerran heille käymään sanomassa, että antaisivat koirien olla rauhassa, että lopettavat kyllä sitten haukkumisen. No, tämän harrastuksen Impi siis opetti, kun oli viimeksi meillä synnyttämässä. Ja erittäinkin hyvin varsinkin Sylvi ja Justus homman osaavat.
 |
| Lilja ja Justus |
 |
| Oho, Lunalla suu kiinni! |
 |
| Lilja, 6 kk |
 |
| Sylvi |
 |
| "Jee, naapureita!! Mennään!" |
 |
| "Voi, kun oli taas mahtava päästä ne haukkumaan!" |
 |
| Ja toistamiseen vielä kävästiin. Ada jäi väijymään, josko vielä jotain haukuttavaa jäi... |
 |
| Sylvin tyylinäyte. |
 |
| Ja toinenkin. |
 |
| Ada-äitikin suostui tulemaan metsästä pois. |
 |
| Hetken harkinta ennen seuraavaa syöksyä - jonnekin... |
 |
| Justuksella on ihan omat leikit. Se niin tykkää vaania heinikossa :D |
Kuikistukset porttien takaa
Tänään pääsi muu lauma katsomaan, mitä Ada yläkerrassa pimittää. Lunahan nyt tietenkin tietää, mitä siellä on, mutta muut eivät juurikaan ole välittäneet tietää asiasta. Lunahan jälleen kerran seisoo tai makaa alakerran portin edessä, että pääsisi katsomaan katrasta. Sille myös pitää heittää aina haisteltavaksi pentusängyn petivaatteet. Jälleen kerran se on syöksynyt pesukoneeseen, kun olen heittänyt sinne petivaatteita pesuun. On kuitenkin hiukkasen jo hellittänyt noissakin, ja monta kertaa olen sen ohittanut petivaatteiden kanssa ilman, että se olisi syöksynyt niitä haistelemaan.
Kun lauma tuli yläkertaan, penikat juoksivat suoraan toiseen huoneeseen, eivät katsoneetkaan pentuhuoneeseen. Luna jäi seistä töllöttämään portin taakse ja vinkuili siinä heti. Alma ja Ellu katsahtivat sinne, mutta eipä niitä juuri pennut kiinnostaneet. Kuitenkin, kun itse menin huoneeseen, toljotusta kahden portin takaa riitti. (Kaksi porttia sen vuoksi, kun Justuksella on tapana avata heppasempi portti, kun silmä välttää.)
 |
| Johan niitä penikoitakin, Sylviä, Justusta ja Liljaa, kiinnosti porttien takainen elämä. |
 |
| Kiinnostusta riittää enemmän ja vähemmän. |
Ja kun sitten menimme alakertaan takaisin, ja siitä vielä pihalle, unohdin alakerran portin auki. Eiköhän Luna sen heti hoksannut (enkä itse hoksannut, ettei se edes ulos tullut) ja oli portin takana heti kärppänä tuijottelemassa ja vinkuilemassa pentuhuoneeseen. Onneksi olin muistanut panna tämän yhden portin kiinni. Muutenhan se varmasti olisi ollut pentusängyssä hoitelemassa pentuja.
Kommentit