Viiiiiiiisi pienokaista Käpylänperän pentulaatikossa

Olin ihan kuvitellut, että tänään päivitän tänne, kuinka raastavaa on odottaa synntyksen alkamista, mutta täällä nyt erittäinkin onnellisena istuskellaan sängyllä ja naputellaan tekstiä. Se tuo synnytyksen odottaminen ja sen seuraaminen erinäisine sivutoimintoineen kummasti väsyttää, vaikkei siinä juuri tarvitse mitään kummempia liikuntasuorituksia tehdä. Ei siis ole juurikaan fyysistä, vaan enemmänkin henkistä hommaa, joka kylläkin väsyttää paljon enemmän.

Viiiiiiiisi pienokaista tulla tupsahti

Viisi pentua on Adan hoidettavana pentulaatikossa ja kaikki voivat hyvin. Sitä kuudetta ei ollut, kun sitten  tarkemmin rtg-kuvaa katsottiin. Hiukan aikaa sitä kyllä odoteltiin, mutta sitten lopulta kuvaa sen sata kertaa kuvaa katsoessamme se oikea määrä löytyi :)  Aivan ihanan katraan kuitenkin Ada synnytti - ja millä vauhdilla!

Ada voi koko tiineysajan todella hyvin, oli lenkillä täysin oma itsensä viime päiviin saakka, pihalla otti spurtteja ja söi todella hyvin. Sanoinkin Tiinalle, Ukkiksen omistajalle, että Ada varmaan sitten yhtäkkiä vaan heittää lämmöt alas, nostaa ylös ja tupsahuttaa äkkiä pennut maailmaan. Ja niinhän siinä todella kävikin!

"Tämähän on syöksysynnytys!"

Olin seurannut Adan lämpöjä jo viikon päivät, että sain selville ne normaalit lämmöt. Ajattelin, etteivät ne koskaan laske 37,9 - 38,1 lämmöistä minnekään, kunnes sunnuntaina yhtäkkiä olivatkin 37,6. Laskusuunnassa siis. Mittailin 1,5 tunnin välein ja kahden aikaan lämmöt käväsivät alle 37 ja jäivät sitten illaksi 37,1:een. Tänä aamuna (63. vrk!) lämmöt olivat jo nousseet, mutta Ada oli vielä oma reipas itsensä. Kymmenen aikaan Ada alkoi tyhjentelemään itseään ja kahdentoista aikaan ei enää halunnut yläkerrasta ulos lähtä. Yhden aikaan alkoi tärinä ja ensimmäiset kunnon supistukset.

Lillebergin Päivi tarjoutui apukätilöksi, ja tulikin meille kahvipullat mukanaan. Päivi sanoi, että oli käyttänyt omat koiransa pitkällä lenkillä, että on sitten ilta aikaa kätilöidä synnytystä. Eipäs siinä kauaa mennyt, kun muutaman työnnön jälkeen massusta tupsahti - siis todellakin tupsahti - soopeliuros klo 13.45. Päivi hoiti pennun Adan tissille ja ruvettiin odottelemaan seuraavaa. Henri toi meille kahvit ja pullat ja rupateltiin hetki, mutta vain pieni hetki.  Ada oli hetken aikaa hoidellut pienokaistaan ja muutaman työnnön jälkeen maailmaan tupsahti seuraava, trikkipoika, klo 14.07. Kun se oli punnittu, Päivi hoksasi, että ulkona oli myös seuraava, soopelityttö. Oli kaiketi tullut samassa syssyssä pojan kanssa. Ajaksi kuitenkin merkittiin 14.09. Seuraavaakaan ei tarvinnut kauaa odotella. Jälleen kerran muutaman työnnön jälkeen pentu tupsahti maailmaan, tällä kertaa soopelityttö, klo 14.17. Sitten saimmekin henkäistä ennen seuraavaa. Ehdimme Päivin kanssa vaihtaa kuulumiset, kun ei oltu pitkiin aikoihin oltu yhteyksissä. Lopulta syntyi vielä soopelipoika, klo 14.59. Ja siinäpä oli sitten ihana pentue Adan hellittäväksi. 

Päivi jossain välissä siunaili: "Tämähän on syöksysynnytys!" Ja sitä se kyllä oli. Kaikki pennut olivat maailmassa 1 tunnissa 15 minuutissa. Ada on aivan upea synnyttäjä ja niin ihana äiti. Hoiti heti ensimmäisestä pennusta alkaen kaikki kuten pitää ja näyttää nytkin niin onnelliselta. Ja kaikki pennut niin tiitteriä, heti tissillä, ja edelleenkin siellä mutustelevat.

Ja ne strategiset mitat ovat:

1. Soopelipoika 201 g, trikkipoika 219 g, soopelityttö 153 g, trikkityttö 170 g, 2. soopelipoika 171 g.

Kiitos Päiville kätilöinnistä! Oli se hurjaa menoa :)

Trikkipoika äitinsä hoivassa.

Trikkipoika matkalla äidin kainaloon

"Uups, olikin väärä suunta äsken!"

"Tässä olen!"

Ja vielä kavereitten kanssa.

Trikkityttö

Soopelityttö

Onnellinen äiti <3