Näyttelykuulumisia pitkästä aikaa
Niinpä sitä vihdoin viimein saatiin näyttelyputkikin aukaistua. Lunan ollessa mammalomalla kehiin lähti Alma mukaan. Lauantaiaamuna hurruuttelimme Äänekosken suuntaan Tiinan ja kolmen muun neidin (Alma, Kerttu ja Ninja) kanssa. Lämpimän auringon alla kävimme Nuorten kehässä Alman kiertämässä. Pienten vaikeuksien jälkeen loppu sujui hyvin ja Alma pokkasi ERIn sijoittumatta kuitenkaan kilpailuluokassa. Mutta aivan mahottoman ihanasti se Alama hommansa hoiti! Kehän vierellä vierähtikin sitten näyttelyn loppuun saakka, kun jännäsimme, miten Lillebergin Päivin Onni (Mystica Line Mystery Man) voitti kehiä kohoten lopulta BIS2:ksi!
Sunnuntai meni Viitasaarella asfalttipihalla myös suht aurinkoisessa säässä. Shelttejä oli aikamoinen joukkue kehissä pyöriskelemässä ja taas aikaa taittui moniaita tunteja kauniita shelttejä seuraillen. Kehää odotellessa harjoittelin Alman kanssa kehäliikkumista ja, voi että, se meni hyvin. Eikä voi kyllä itse kehässä liikkeitä tai käytöstäkään moittia millään sanalla, niin hienosti Alma siellä meni! Eikä omasta mielestäni häntäkään noussut, vaikka tuomari sen arvosteluun laittoikin. Ja ERIhän sieltä tulla pötkähti ja älyonnellinen siitä olin - ja olen tietysti vieläkin :)
Oli kaikkineen aivan ihastuttavan mukava viikonloppu. Oulun (no, Haukiputaaltakin :)) suunnasta meitä oli autolasteittain sheltti-immeisiä ja heidän kanssaan yövyttiin la-su yö Piispalassa, joka oli tosi ihana paikka. Ja voi vitsi, että oli mukavaa! Koko viikonloppu oli todella onnistunut ja antoi mielenpiristettä piiiitkäksi aikaa! Ja jäihän siitä myös konkreettisia muistoja: aurinko sen verran paistatteli, että naama paloi. Mutta eiköhän se pikkuhiljaa rusketukseksi muutu, ainakin toivon niin :)
Tässä se meijän ihana Alama Viitasaarella pöydällä arvostelua odottamassa:
 |
| Kuva: Piia Hautala |
Kun kotiin pääsin, piti heti juosta lällyttelemään vaavia. Ja huh: Kaksi päivää pois ja neitokaisen silmät olivat apposen auki, kävely sujui jo ihan hyvin ja leikkiminenkin oli jo alkanut! Aivan lutunen vaavi kyllä nyt on. Illalla nukkumaan alkaessa tuli ihan suru puseroon, kun ajatteli, kuinka nopeaa kehitys on ja niin moni hetki jää näkemättä, kun töissä pitää käydä!
Kommentit