Nimiäiset

On kyllä niin vaikea saada punnituspaino osumaan  oikean pennun kohdalle listalle vihkoon! Moneen kertaan pitää lukea tuntomerkkimuistiinpanot, että osuu oikea pentu vaa´alle. Poika on helppo tunnistaa kauluksestaan, ja no, mahan altahan sen viimeistään näkee. Tytöt on todella vaikea  erottaa toisistaan. Yhdellä on vasemmalla leveä kaulus, oikealla kapeampi. Toisella on ohut kaulus, joka on kyllä toisellakin. Nämä erottaa sitten kauluksen pituudesta, tai sitten toisella on kauluksen lisäksi myös takaraivossaan valkoista.  Yhdellä on kasvoissaan valkoista, mutta sitä on myös toisella. Ei auta kuin käännellä pentua kädessään ja muistaa kaikki tuntomerkit, mitä kullakin pitää olla. Loppujen lopuksi voi tietenkin verrata edelliseen punnitukseen, kun kuitenkin nostavat painoaan koko ajan. Vaikka siis luulisi tunnistaneensa tytön, mutta paino onkin pudonnut, tietää, että on luettava tuntomerkit uudestaan. 

Siispä tässä nyt on taas keksitty nimet näille ihanuuksille, ihan vaan helpottaakseen niiden kanssa elämistä. Kun nimet lasten kanssa keksittiin ja tänään Vilman kansas jokaiselle annettiin, tuli samalla opeteltua suurinpiirtein, kuka on kukakin. 

Tässäpä tulee pennuista kuvat nimineen. Hiukkasen haasteellinen kuvasessio, kun olivat "villissä", mutta  osuivathan tuota melkein kuvaan jokainen. Kun tallentelin kuvia, piti käydä välillä pentuhuoneessa lunttaamassa, mikä nimi sitä nyt sitten kenellekin annettiin. Huoh, etten paremmin sano! 

Aluksi kuitenkin Adan hellä hetki. Niin ihanasti se pentuja hoitaa!

Ja ne pentujen nimet

Ensimmäisenä poika, se helpoimmin tunnistettava. Nimeksi tälle tuli Frans. Frans on pappani nimi, ja on myös lyhennys latinalaisesta nimestä Franciscus, kuten Franciscus Assisilainen, pyhimykseksikin julistettu.

Fransin kyllä tunnistaa heti leveästä kauluksestaan

Seuraavana Amanda. Nimi tuli Henriltä ja Miialta. Amanda tarkoittaa rakastettavaa, ja voisiko mikään muu nimi tälle tytölle sopiakaan.

Leveä kaulus vasemmalla, kapea oikealla...

Ja sitten Hilda, Vilman nimeämä. Nimi on latinalaistettu mukaelma muinaisskandinaavisesta nimestä Hildr, joka merkitsee taistelua ja on yksi valkyyrioista. Jospa tämä nimi antaa tälle tytölle taisteluhalua, sillä kun rohisee hengitys välillä. 

Valkoinen merkki otsalla...

Koko kaulus, kapea, päälaelle menevä valkoinen merkki...

Loviisa seuraavana. Nimi tuli mieleen siitä, että tämä tyttö on kaikkein isoin, nyt jo yli 300 g. Ehkäpä tästä tytöstä tulee myös yhtä vahvatahtoinen ja päämäärätietoinen kuin Niskavuori-elokuvan Loviisa. :)

Lisää kuvateksti

Otsassa valkoinen merkki...

Kaulus vasemmalla.

Ja viimeisenä Inga, tuo pienin tyttö. Nimellä on maskuliininen alkuperä (germaaninen hedelmällisyyden jumala), mutta onhan se niin feminiinen nimi, että sopii todella hyvin tälle tiitterälle pienoselle tytölle. 

Tähtikuvio niskassa, vaikkei tuo kyllä tähteä muistuta ollenkaan. Näin olen syntymän jälkeen Vilmalle kuitenkin sanonut.

Ja kun näin nämä tähän luettelin, jospa minä nyt vihdoin viimein muistaisin, kuka on kukakin...