Maitobaari aina avoinna ja pennut kasvavat hyvin

Nopeasti tuntuu aika menevän, kun pennut ovat jo kolme vuorokautta vanhoja - tai nuoria... Ada hoitaa edelleen hyvin, vaikka nyt näyttää jo merkkejä siitä, että omaa aikaakin sen pitää saada. Rutiinit siis ovat jo Adalla hallussa: syöttäminen, pennut nukahtavat, Ada lähtee seilailemaan pentuhuoneesta, kunnes ensimmäinen taas alkaa piipaamaan tai jopa haukkumaan, ja Ada on menossa takaisin pentulaatikkoon. Ja kaikki uudestaan. 

Lötkön pötköt siellä sun täällä.
Minä toimin portinvartijana. Se toimenkuvaani  kuuluva tehtävä on täällä uudessa kodissa niin paljon helpompi kuin Käpylänperällä. Ei tarvitse miettiä, pitääkö mennä ylös asti seurailemaan, vaan voi vain ottaa muutaman askeleen ja avata portin. Tai no, Ada osaa jo itse työntää porttia niin, että se aukeaa ja saattaa tulla ja mennä oman mielensä mukaankin. Muut koirat, jopa Luna, eivät yritäkään pentuhuonetta kohti mennä, vaikka portti on raollaan. Seurailen kuitenkin tarkkaan tilanteita, etteivät vielä isot koirat pääse pentuja haistelemaan.

Portti on ollut sen kymmenessä eri asennossa. Tämä on hiukan haastavampi Adalle, kun toinen pää
on oven kolossa. Saa kyllä tarpeeksi työntäessään raon itselleen.


Adan ruokahalu ei parina ensimmäisenä päivänä ollut kovin hyvä - tai paremminkin ruoka, jota tarjosin ei miellyttänyt. Kävin ostamassa Royal Caninin Starter -mössöä, jota sekoitan hieman nappuloihin,  ja nyt on ruoka mennyt paremmin kuin hyvin alas. Siitä olen tyytyväinen, että Ada juo erittäin hyvin vettä.

Pennut kasvavat hyvää vauhtia, joka vuorokausi on tullut 20-30 grammaa jokaiselle lisää. Vilma kävi tänään katsomassa pentuja ja sanoi, että ovat kasvaneet "hirvittävästi". Enpä itse sitä huomaa, kun koko ajan niitä seurailen. Mutta hyvä niin. 

Kuvia olen ottanut, mutta kun yksin ottaa, ovat kaikki samanlaisia. Pennut viihtyvät vierekkäin, ettei juuri erikseen kuvia saa otettua. Ja kun kameraa ei juuri napsauteta yhdellä kädellä, kuvat ovat sitten sitä mitä ovat. Kunhan saan lisäkäsiä, otan pennuista yksittäiskuviakin. Tässä joitain, mitä olen ottanut torstaista tähän päivään.

Poika ja tyttö.

Tyttö



Poika, luultavasti :)



Ihan varmasti poika :)

Tyttö läheltä

Pienet varpaat





Tästä näkee, minkä kokoisia pennut tässä vaiheessa ovat. Kuvista saa aina hiukan väärän kuvan
niiden koosta, näyttävät isommilta kuin ovatkaan.


Lunalla alkoi stressiaika

Luna oksenteli ja ripuloi keskiviikosta perjantaiaamuun. Ruokahalu oli ihan normaali, mutta kaikki, mitä suuhunsa laittoi, tuli ulos.  Annoin Promaxia - se tuli ulos. Annoin kanan keittovettä - se tuli ulos. Lenkille ei halunnut ja suurimman osan aikaa makoili ja seisoessaan häntä oli aina alhaalla, joka ei Lunalle normaalila ole. Onneksi kuitenkin Luna joi vettä, joka jostain syytä pysyi sisällä. Torstaina ja perjantaina  laitoin nesteeseen mukaan Canius-maitohappoa ja lauantaiaamuna Luna oli entisensä: häntä pystyssä haukkui kaikkea. 

Lunahan on aina pennuista todella kiinnostunut ja kun Ada synnytti, se oli aidan takana vinkuilemassa. Olisiko myös tuo tauti johtunut pentustressistä. Se on aina ollut sanoisinko sairaalloisen kiinnostunut pennuista. Tälläkin kertaa sen pitää haistaa kaikki tavarat, joita pentuhuoneesta pois tuon ja saattaa minua seurailla ja haistella housuja todella tarkkaan.  Jos laitan pesukoneeseen jotain, Luna ihan varmasti tarkistaa, etten sinne pentuja heitä. Se makaa portin edessä ja kuuntelee korvat höröllä pentujen piipaamista. Saapa nähdä, mitä se tällä kertaa sanoo, kun pääsee pentuja haistelemaan.



Luna seisoskelee tai makoilee portin edessä ja odottaa, että saisi haistaa
ihan oikeaa pentuakin eikä vain aluslakanoita, joita pentulaatikosta tuon.
Ada ei juuri Lunasta välitä. Odottaa vaan, että pääsisi itse portin takaa pois.


Kommentit

Suositut tekstit