28. maaliskuuta 2016

Kuvaterveisiä Niilalta, Fionalta ja Justiinalta

Sainpa ihania kuvia sekä Niilalta Heinolasta että Fionan ja Justiinan yhteislenkiltä Oulusta. Ihan pakkohan ne on tänne laittaa teijän ihasteltavaksenne :) Niilan ja Ollin kuvat ottanut Virpi Rae, Fionan ja Justiinan Sanna Törmänen.

Niila, Violetdream Earl Of Hearts, 1 vee.
Vauhtia!
Pojat on kuulemma kevään kunniaksi siirretty ulkoruokintaan :)
Risto ja Niila.
Ihanaa mettäsä juosta!!
Niila ja kaverinsa Jokisen Olli :)
Ihana kuva myös Ollista!
Fiona, Justiina ja Ringa on käyneet tänään ihanassa ilmasa lenkillä! Hauskaa sielä on näköjään ollu! Tässä ihan ekaksi aivan ihana neitokainen Fiona, 7,5 kk:

Fionasta ei voi muuta sanoa kuin "IIIIIIK, ihana!"

Tytöillä on ollu hauskaa! Fiona ja Justiina.
Justiina <3
Mahtava häntä!
Justiina ja  Sannan tyttö Ringa.
Justiina posettaa...
"Ossaan minäki posettaa!" Fiona-prinsessa <3
"Meillä on kivvvvvvaaaa!!"

27. maaliskuuta 2016

Pääsiäistä vietelty ja naatiskeltu

Ipun uusi aluevaltaus


Kaikki housut on kaapisa tai nostettu kattoon asti, mutta Ippu ei moisesta oo ollu moksiskaan. Kekseliäs kun on, viihykettä aina löytää.  Kun ei housujen haarukoita pääse vätkyttään, on tilalle tullu nappien repiminen vaatteista. Lauantaiaamuna ku heräsin, löysin lattialta edellisiltana tuolin selkänojalle laittamani villatakin. Ja sehän näytti melekeinpä nyljetyltä, niin surkukunnosa se näytti olevan. Takki oli nurinnarin ja kaikki napit oli irrotettu. Ja tietenki niin, että napin irrotuskohasa oli iso reikä. Kun tuon näyn näin, seison hetken paikallani tietämättä, mitä tehä. Ennää ei kannattanu Ipulle asiasta mittään mainita, joten korjasin villatakin parempaan talteen ja kerräilin tyynesti napit lattialta. Nyt sitte on kaikki, siis ihan kaikki, vaatteet laitettu kaappeihin. Jos kaappien ovisa olis lukot, lukosa myös olisivat. Täsä nyt ei voi muuta ossaa sanoa ku HUOH!

Mun villatakki - nyyyh!


Impi ja Lempi tulivat pääsiäisen viettoon


Impula ja Lemponen tuli perjantaina viettään pääsiäistä meijän kans. Hulinaa on ollu, mutta rauhallista semmosta.

Lempi on edelleen oma viehättävä ittensä, mitä nyt ulkona tahtoo huomautella liikaaki asioista. Ippua se ei taho kestää enkä ihmettele, sen verran tyrkky tuo riiviö on. Lempistä on kuulunu ihan outoja ääniä, ku se yrittää Ipulle kertoa, että menis huitsin nevadaan sen läheltä. Välillä tuntuu, että ihan laulelee. On tosi huvittavan kuulosta. Samat kujeet jatkuu, jotka tähänki asti. Tulin lauantaina lunta kolaamasta pihalta ja mua ootti keittiön pöyvällä tämmönen:


Täytyy sanoa, ettei tämä ei semmonen ilonen yllätys ollu, mutta minkäs teet, oma syy. Ei pitäs jättää tuolia laittamatta pöyvän alle.

Impula on tooooosi hellyydenkipeä ja ku istahan, se tyyrää syliin. (Tästä päättelen, että vois pentuja olla hänellekki tulosa. Näin ainaki toivon.) Impikään ei kestä Ippua. Hammas tullee hyvinki äkkiä esille, ku Ippu hyökkäilee lähelle. Kuhan Ippu jaksaa olla ihan rauhallisesti, saattavat mun sylissä nukkua ihan kavereina vierekkäin. Impi on nyt jotenki rauhallisempi kuitenki. Makoilee ja tuijottelee kaukasuuteen. Ja vielä yks tosi hyvä juttu: tänään Impi söi oman ruokansa lisäksi jopa Ellun ruuan! Jospa se tajuaa, että pitäs syyä usiamman puolesta :)

Lenkkiä ja elpymistä


Lenkillä ollaan joka päivä mettäsä käyty. Kauhia meno sielä on alkulenkistä. Ippu hyökkää Ellun kimppuun, Ellu Lunan kimppuun, Impi kaikkien kimppuun ja Lempi haukkuu kaikkia. Alma on het alkulenkistä ottanu meistä pesäeron ja kulkee semmosen 50 metriä eellä. Tuntuu, että sitä hävettää omien lapsiensa tyhmät lenkkitavat. Onneksi kuitenki alkurähinän jälkeen rauhottuvat nuo ärisijätki ja juoksentelevat ilosina pitkin poikin mettikköjä. Ippu vetää letkaa tosi innossaan ja jopa Luna hyökkää upottavaan hankeen sen peräsä. Loppulenkistä saattaa Alma-ylhäisyys osallistua letkan perrään, mutta hoksaa yhtäkkiä, ettei taija hänen arvolleen kuitenkaan sopia. Kottiin tullesa sitte meillä näyttää tämmöseltä:

Lempi varas heti parraimman paikan
Kaikkensa antanu Ellu
Impi letkeänä
Näin lähellä äiti ja tytär - ei onnistus ehkä hereillä ollesa :)
Lunan kakkospaikallaan mun jalkojen vieresä, ku ei päässy
Lempin valtaamalle tuolille.
Lähin käymään keittiösä ja yhtäkkiä neitit oliki näin virkkuja :)
Lempin poseerausilme on kyllä ihan omaa luokkaansa! :)
Alma nukkuu nykyään toisessa huoneesa tuolin alla enkä viittiny siitä kuvaa ottaa, ku ei siinä ois ollu ku pelekkä tuoli. No, pidän nukkumapaikkaansa selevänä merkkinä siitä, että jotain massussa tapahtuu...

Ja pakko laittaa tämäki kuva. Ippu takaapäin on vaan jotenki niin huvittavan näkönen - takapuoli on aika mallikas :)


25. maaliskuuta 2016

Fiona mätsäreissä BIS1!!

Wou ja wau! Olipas aikamoisen upea mätsäripäivä, vaikka väsyttävä oliki. Ensinnäki aamulla, ku heräsin ja näin sen mahottoman lumimäärän, joka yön aikana oli pihalle tullu, meinasin purskahtaa itkuun. Miten ihmeesä jaksan alkaa kolaileen, ku silmätkään ei oo vielä auki! Pakko oli reitti pihalta tielle kuitenki tehä. Mätsäripaikalle siis pääsin enkä ees myöhäsä ollu. Vihtori, Nestori ja Jenni olivat jo paikalla ja Sanna ja Fionaki tulivat kohta. Kauhiasti oli pieniä pentuja pienessä Rally-Haukkujen hallisa, mutta sopu sijaa antoi. Neljä kasvattiani siis kehään oli menossa.

Ekkana meni Jenni Nestorin kans ja voi, kun se osas Nestori mennä kuin ois kehäsä aina menny saaden kutsun sinisten kehään. Siinä on niin ihana poika että oksat pois. Nestorille soppii kaikki ja se tykkää kaikesta. Aivan uskomattoman ihana luonne sillä on! No, siis kehään... Me mentiin sitte Vihtorin kans seuraavaksi ja hyvin meni, vaikka pöydällä vähä miestuomarin palleja kokeillessa meinas ärsyttää. Tuomari kuitenki anto namia ja kaikki oli sitte sitä myöten selvää ja mukava olo palas. Tuomari sano Vihtorista, että on kaunis koira - kuten hän tosiaan onkin - ja kutsuttiin punaisten kehään. Sitte mentiin me Ipun, tuon riiviön kans (joka muuten perjantaiaamuna taas söi mun salihousuista haarukan, grrr). Hyvin osas Ippu kulkea eikä pöyvälläkäään juuri mistään mitään välittäny. Tuloksena sininen kehä. Ja viimeksi meni sitte Fiona. Voi että osas Sanna hienosti kuljettaa Fionaa. Fiona meni kuin ois kehiä kiertäny enemmänki. (Tämähän oli Sanna ja Fionan eka kerta, kun mätsäreihin osallistuivat.) Pöyvälläkään ei korvakaan värähtäny ku tuomari tutki. Aivan upia kehä heillä oli ja saivat kutsun sinisten kehään.

Neitokainen seisoo ihan kuin ois kiertäny näyttelykehiä pitempäänki! <3
Ja niinhän siinä sitte lopulta kävi, että sijoituksen näistä neljästä kasvatista sai ihana Fiona! Ja ihan oikealle parille meni sinisten voitto! Siinä ei sitte auttanu muu, ku jäädä odotteleen BIS-kehää. Ja eipäs ollu turhaan oottelua, kun Fiona nappas näyttelyn parhaan koiran tittelin! Näki jo BIS-kehän alkaessa, että tuomari tykkäs Fionasta, kuten kyllä jo eka kehässäki sen näki.  Sannahan ei heti tajunnu, että tuomari laitto heijät ensimmäisiksi. Oli ollu vähä ihmettelevän näkönen ja tuomari oli kysyny, että pitäskö vaihtaa paikkaa :) Onneksi Sanna oli sitte tilanteen tasalla eikä halunnu vaihtaa :) Mutta aivan siis upeaa: Sannan ja Fionan eka mätsäri ja heti suoraan ykköseksi!! Onnea mieletön määrä! Oon todella kiitollinen Sannalle kaikesta työstä, mitä on Fionan kans tehny! 
 
Tässä sitä  nyt ollaan! Upiaa <3 <3
Saihan se Fiona palkintojaki :)
Kotona oli sitte aivan poikki, sillä mätsärireissu kesti 5 tuntia ja suurin osa siitä ajasta oli seisoskelua ja oottelemista. Me kaikki viis lötköteltiin sitte jonku aikaa, että jaksettiin ottaa vastaan muutamaksi päiväksi hoitoon tulevat Impulan ja Lemposen. Impulallahan on nyt astutuksesta melekein kolme viikkoa. Kirsi kerto, että on ollu todella hellyydenkipeä. Ja sen huomasin heti, kun sisälle tuli :)


19. maaliskuuta 2016

Vieraat lähtivät, nyyh!

Vihtori ja Nestori lähtivät omaan kottiin ja meillä on nyt niiiiiin hiljasta ja rauhallista. Ippuki nukkuu 3 päivän reuhtomisen väsymystä pois. Ihan ikävä noita poikia tuli! Meillä on tosiaan ollu aivan upiat päivät. Vihtori ja Nestori ovat aivan ihania herrasmiehiä, tai -poikiahan he vielä ovat.  Ei minkäänmoisia ongelmia noitten kans kyllä tuu. Ovat reippaita ja koko ajan touhuisa täysillä mukana. Aivan mieletöntä leikkimistä ja juoksemista oli päivät täynnään. Ippu, Vihtori ja Nestori juoksentelivat sisällä ja ulkona yhessä. Lunanki ottivat välillä mukaan. On ollu niin ihana seurata niitten touhuja. 

Tämmönen merle-trikkiporukka meillä on ollu
Päästin kumpanaki yönä nuo kaikki omaan makuuhuoneeseen, ku en hennonnu jättää portin taakse. Oli pikkasen vaikeuksia ite mahtua 120 cm leveään sänkyyn, kun kuus shelttilöistä lötkähti vierelle nukkumaan. Onneksi kuitenki pudottautuivat pikkuhiljaa yks kerrallaan lattialle ja pystyin kääntymäänki. Aamulla, ku kello soi, koirat hyppäs sänkyyn, Nestori suoraan mun rinnan päälle ja nuoleen mun naamaa. Nestorihan ei ihan pieni poika oo, painaa jo yli 10 kiloa. Kummasti kuitenki paino jakautu silleen, ettei mun rintalasta rusahtanu rikki :) Tänä aamuna (siis lauantainaamuna ku ois saanu nukkua pitkään!) nuo kolme hyväkästä keksivät alkaa leikkimään puoli seittemän aikaan! Kyllä otti päähän, mutta eihän niitä voinu komennella oleen hiljaa, ku heillä oli niin hauskaa. Tunteroisen pyöriskelin sängysä ja eihän siinä auttanu muu, ku nousta ylös. Ei väsyttäny kuitenkaan yhtään, ku oli niin ihania kavereita seurana.

Nestorihan täytti melekein koko sängyn, mutta en hennonnu
sitäkään pois ajaa.
Muutaman kerran mulla on menny Ellu ja Vihtori sekasi. Kun katsoo kauempaa, ne erottaa siitä, että Ellulla on enemmän mustaa turkissaan. Mutta kun sohvalla vieressä makas Vihtori, luulin, että se oli Ellu, ja toisinpäin. Kyllähän ne erottaa ihan hyvin, ku näkee esim. edestä (kuten allaolevasta kuvasta), mutta jos vaan nopiasti katsoo, ne sekottuu. Ilmeiltään ovat ihan samanlaiset ja kun ulkona seuraa kaukaa, sekasin ne menee.

Vihtori ja Ellu - kuin kaksi marjaa ;)
Oli sitte ihan pakko ottaa Ipusta ja Vihtorista ihan seisomakuvia taas. Nestori-Nessukka ei välittäny tuon taivaallista uloslähtemisestä, vaan nukkua torsotti vaan sohvalla enkä sitte sitä hennonnu herättää jotain tylsää valokuvaamista varten. 

Ippu <3

Vihtori <3



Alma tosiaan syö tosi huonosti eli kyllä mää uskon, että pentuja on tulossa. Almalle kelpaa kuitenki mun leivänmurut. Kun syön aamupalaani, se hyppää tuolille mun selän taa ja kyttää kainalosta, millon oon ruokani syöny. Kieli on pitkällä jo pöytää kohti  menosa ennen ku minä viimestä purasua leivästä otan :)


17. maaliskuuta 2016

Ippu - grrrrr!!!

Nyt on meikäläisen huumorintajua koeteltu viime päivinä aika paljo. Tuo riiviö Ippu on keksiny semmosia harrasteita, etten oikein tiiä, mitä sen kans tekis. En tiiä, ettiikö se tulevaa ammattiaan vai onko se vaan yksinkertasesti jotenkin... hmmm... erikoinen. Nääs, Ippu on nyt hajottanu kolmet farkut, kahet Vilman ja yhet mun, ja vielä yhet mun collegehousut. Ja aina samasta paikasta! Eikä sille kelepaa mitkään vanhat farkut, ei. Uudet ne olla pittää. En tiiä tosiaankaan, onko Ippu yrittäny suunnitella uutta muotia olevat farkut, resusethan taitaa olla muotia nykyään. Ylempänä on siis Ipun yritelmä, alla Vilman kaupasta ostamat, ei vielä Ipun muokkaamat muotifarkut. Kummat sinä ottasit, jos ois ihan pakko? ;)



Sain maanantaina ystävältä uudet ihanat lapaset, jotka tuo kutaleen Ippu on nyt sitte uudelleen koristellu - tai sanottasko ottanu koristeet pois. Jotenki se oli saanu eteisen oven auki, käyny ettiin hanskakorista just nämä lapaset ja muokkaillu niitäki uuteen uskoon. HUOH!!


Ja tässähän ei oo kaikki, mutta en nyt jaksa kaikkea ees luetella. Yritän kuitenki ajatella, että tuosta neitistä tullee kuitenki vielä joku päivä ihan normaali shelttineito ja aion kestää kaikki Ipun kokeilut ku nainen. Mullehan tämä on jo nyt muutaman euron maksanu, ku oon joutunu osteleen uusia farkkuja tähän mennesä kahet. Yritän myös laitella kaikki ylimääräset ja muutki maholliset ja mahottomat suuhun  mahtuvat tavarat pois näkyviltä ja mielellään ihan piiloon, ettei tartte rahapussin pohjia kovin usiasti puhallella uusia tavaroita ostellen. Tuosa se Ippu nytki makkaa ihan viatonta 7 kk:n ikäsen shelttineidon unta ja on autuaan tietämätön siitä, että ois joskus jottain pahhaa tehny...

No,  saatiin tänään iloksemme kaks hoitolaista. Vihtori ja Nestori tulivat viikonlopuksi meille asustelemaan. Vähä on ollu Ipulla hauskaa, ku on kerranki kavereita, jotka eivät kyllästy sen riehumiseen ja ärise sen lähestyessä. Kävästiin lenkillä, kun Jenni pojat toi. Nyt on Nestori ihan tööt, nukkua retkottaa lattialla. Vihtori vielä makoilee pää pystysä ja miettii, oisko jo aika alkaa yöunille. Tytöthän on jo ihan rennon letkeinä letkuina sohvalla, lattialla ja tuolilla. 

Ehin yhen kuvan ottaa ennen ku tämä retkue alko väsähtelleen. Kovasti eivät tuntuneet nauttivan kuvassa olosta. Alma ja Luna tietää, että ku istuu nätisti paikallaan, saa kohta nappulaa. Kun otan kameran käteen ja näytän noille kahelle, mihin pitää istua, siihen ne menee ja siinä pysyvät. Ajatus palkkiosta saa ne tekemään ihan mitä vaan.


Ja tässä vielä kuvaterveisiä Leopoldilta. On käyny pohjosessa lomalla ja päässy juoksemaan mettisä.




Ja vielä vähä väliaikatietoja Almasta. Nyt kahtena päivänä sille ei oo maistunu ruoka vanhaan malliin. Nuoleskelee ja haistelee vaan ruokaansa ja miettii tarkkaan, söiskö vai eikö. Kolme viikkoa ja viis päivää on astutuksesta, joten aika hyvältä vaikuttaa :) Vielä ei voi kuitenkaan varma olla, mutta uskallan jo ihan pikkiriikkisen toivoa, että pentuja vois olla tulosa.

13. maaliskuuta 2016

Ellu Nurmeksessa VSP ja sai SERTIN!

Ellu <3
Kuva Miia Väänänen
Olipas kuulkaatten aivan huippupäivä tännään! Ellu oli Nurmeksessa AVO ERI AVK1 SA SERTI VSP! (Suomeksi AVO-luokan narttu ERInomainen, AVO Kilpailuluokka 1 SA (Sertin arvoinen) ja vielä SERTI päälle). Oon ihan onnesta soikiana. Ja myös päivästä tosi väsynyt. 

Aamulla oli tarkotus herätä puoli kolmelta ja lähtä ajeleen kohti Miiaa kaupunkiin ja koukkaamaan hänet ja Justiina mukaan. No, minähän nukahin kunnolla joskus kahen aikaan ja ku olin unohtanu ottaa kännystä Arkipäivisin-asetuksen pois, kello ei mua herättänykkään. Ihmettelin kuitenki puoliunessa, miksi se ei soi ja kun kattoin kelloa, se oli 3.23 - ja mun ois pitäny olla Miian tykönä 3.45! Siinä sitte kauhialla kiireellä laittelin itteni kuntoon, keitin termospullollisen kahvia, vein tavarat autoon,  kävin pyyhkiin autosta lumet, pistin takin päälle ja lähin ajeleen kohti  Miiaa. Siinä ihmettelin, miksei Miia vastaa mun viestiin myöhästymisestäni, mutta ajattelin, ettei oo hoksannu kattoa kännyään. No, Miia oli kans nukkunu ponniin ja heräs mun lähettämään viestiin. Hyvin kuitenki ehittiin matkaan. Ja kun hyvä keli oli, ajelin ihan kunnollista vauhtia, ettei vaan myöhästytä. Me mitään ois myöhästytty, vaikka ois lähetty viideltä! Oltiin nääs jo puoli seittemän jälkeen Nurmeksesa, kun urosten kehä alkoi vasta yheksältä. No, ihan hyvä, ettei tullu ainakaan kiirus. 

Ellu ei kauhiasti alussa välittäny koko näyttelyhommasta, mutta ku hoksas, ettei poiskaan pääse ja alko pikkuhiljaa lämpenemään asialle. Justiinhan oli oma ittensä taas ja nautti kuten aina. 

Elllu oottelee, Justiina alkaa olla valmis. Kuva Miia Väänänen
Justin piti välillä päästä ihan sylliin.
Ellu valmiina <3
Kuva Miia Väänänen
Näyttelyssähän ei kovin paljon koiria, yhteensä noin 40. Uroksia oli paljo vähemmän, joten narttukehä alkoi jo kymmenen jälkeen. Miia meni AVO-luokassa Justiinan kans meijän eellä ja me oltiin Ellun kans luokan viimenen. Ellu meni todella hyvin yhteiskehäsä ja vielä paremmin omasa yksilökehässään. Olin niin ylypiä tuosta neitistä! Kun Ellu oli pöydällä ja tuomari Nina Janger luetteli arvosteluaan sihteerille, ajattelin, että eipä taija menestystä tulla. Toisaalta, en tienny, mitä asioita tuomari painottaa lopullisissa päätöksissään. No, Ellu sai kuitenki ERIn ja olin toooosi onnellinen siitä. Kun mentiin sitten kilpailuluokkaan ja pyörittiin kehää, en voinu ku toivoa vaan hyvää menestystä. Ja olin tosi onnellinen, kun Janger osoitti meille, että pitää mennä ensimmäiseksi. Tässä vaiheessa en vielä uskonu, että oli lopullinen järjestys, mutta ku se sitte olikin se, aloin mennä ihan sekasi. Kun sitten mentiin Paras narttu -kehään ja sama toistui sielläkin, olin jo ihan pihalla kaikesta - ja purskahdin itkuun onnesta. Kun kehäsihteeri kysyi, otan sertin vastaan, mun ilme oli varmaan ikuistamisen arvonen, sen verran ihmeissäni olin. Tuijotin sihteeriä enkä heti tajunnu, että siihen pistää vastata. Vastasin sitte: "No totta ihimesesä otan!" ja purskahdin taas itkuun. PN-kehän jälkeen olin jo menossa pois, mutta Maikki käväs huikkaamassa, että kisa jatkuu. No, jos oisin kehän ulkopuolelta seurannu jonku toisen samanmoista menestystä, oisin tietenki tienny, että ROP-kehään pitää mennä :) Nyt olin niiiiin pihalla, etten tajunnu ees sitä. No, sielä sitten kävi niin, että Ellu oli VSP ja Maikin Luca ROP. Mutta. Olin niiiin onnellinen kaikesta, että vieläki oon ihan sekasi. Ellu on mun ensimmäinen oma koira, joka mun itteni esittämänä voitti sertin. Siksi se maistu vieläki makiammalta. (Lunalla on 2 sertiä ja Impillä 1, kummanki handlerina oli Lillebergin Päivi.) IIIIK, että mää oon onnellinen!!!

Ja Justiina sai EH ja tosi hyvän arvostelun. Onnea Justiina ja Miia!

12. maaliskuuta 2016

Oleilua pienemmäsä porukasa

Linda lähti eilen illalla (toivottavasti ripuli on hellittäny) ja nyt vietämmä rauhallista lauantaita. Lenkki ollaan käyty ja nyt vaan oleskellaan. Vilma on vielä sakisa mukana, mutta lähtee hänkin omaan kotiinsa huomenna. Huomenaamulla starttaamme Miian kans ennen neljää kohti Nurmeksen näyttelyä. Mukaan lähtevät Ellu ja Justiina. 

 Ennen lenkkiä otettiin pienoset lämmittelyspurtit pihalla. Sain kuviin heijän touhuiluaan:

"Sori, tämä sun sukka vaan on niin ihana lelu!"
"Äläkää viekö mun sukkaa!!"
Jeeeeee!!!
Kaikki viis ja tuumaushetki.
Alma vaan seisoskelee. Onkohan mielesä tulevat pennut...
Vilmalla riittää asiaa. Yrittää komentaa mua potkimaan lunta :)
Nonnii, Luna menetti sukan ja sille löyty uus käyttäjä :)
Ellu lähestyy uhkaavasti Ippua  ja sukkaa...
Mutta Ippu hoksas tulijan ja päätti tehä asialle jotain.
Ja eiku pikkaset painit välillä.
Lunaki hoksas, että lelu on hävinny. Ei muuta ku perräääään...
"Mitähän se aikoo tuolla sukalla tehä...."
On se tuo Luna kyllä ku pentu nykyään. Ipun kotiinjääminen
piristi sitä ihan mahottomasti. Luna siis täyttää 8 v. huhtikuun lopussa.
Jee, voittaja!
Almaki innostu! Vai ärsyttiköhän se tuo Ipun heiluminen tarpeeksi :)