27. maaliskuuta 2011

Maaliskuun lopun kuulumisia

Jospahan pitkästä aikaa jotain taas... Lopputyön väkertäminen ja loppuunsaattaminen vei innon tietokoneen käyttöön kotona, niinpä sitten on kuulumisetkin jääneet päivittämättä.

Alan olla vahvasti sitä mieltä, että Luna ja Devil saavat pienokaisia huhtikuun lopulla. Ne tietyt merkit, joista kokenemmat ovat minulle kertoilleet, tuntuvat Lunalla olevan. Ja onhan siitä tullut jotenkin mammamaisempi :) Se on rauhoittunut kovastikin (no, kovin herhiläinenhän Luna ei ole koskaan kyllä ollutkaan), lenkeillä lönkystelee vierellä eikä hötkyile juurikaan. Joskus innostuu Alman perään, mutta enimmäkseen vain nautiskelee kävelystä ja hajuista.

Kuva: Elmo Salmi
Kotona on tehty toimenpiteitä, että tiineys pääsee edistymään mahdollisimman turvallisesti: Yläkertaan koirat pääsevät vain illalla nukkumaan ja silloin, jos vietän enemmän aikaani siellä. Turhat portailla ramppaamiset on nyt laitettu pannaan. Lenkillä on Alma kovassa kurissa, ettei juokse ja revi Lunaa hännästä ja hyvin on Alma uskonut. Pitkiä lenkkejä ollaan tehty, mutta seurailen koko ajan Lunan jaksamista. Hyvin on vielä jaksanut ja kovasti nauttii.

Alman
kanssa saatiin viime viikolla aimo annos agilitytreeniä, kun olimme sekä omilla vuoroilla sekä vielä kahdella korvaavalla tunnilla. Se on sitten mahtava menijä tuo Alma. Oppii uskomattoman nopeasti ja sitä on aivan mahoottoman mukava ohjata!  Alkuajan joutavanpäiväiset juoksentelut ympäri hallia ovat jääneet ja nyt Alma käyttäytyy kuten pitääkin. Välillä innostuu kyllä liikaa haukkumaan, mutta kun itse rauhoitun, Almakin sen tekee. Kontaktit on tosi hyvät, vapaanakin. Kepit menevät vapaana neljästä metristä. No, niissä vauhti ei vielä ole paras mahdollinen, mutta so what - ne kuitenkin menevät! Keinu on se vaikein. Tällä hetkellä opiskellaan vasta kolauttamista, mutta viime kerralla Alma senkin hoksasi. Ja radalla, kun itse olen rauhallinen ja ohjaan oikein, tuo musta sähikäinen menee kuin vanha tekijä. Sitä jaksan itse ihmetellä, miten  Alma osaa tehdä oikein, kun tehdään esim. takaleikkaus, vaikkei sitä koskaan ole sen kanssa vielä tehty! Aivan ilmiömäisiä ovat nuo koirat - ja varsinkin Alma!

Karjalaisen Tiina räppäsi kerran kuvan Almasta ja minusta
Ja se pentulaatikkokin odottaa hakemistaan. En ihan vielä kuitenkaan sitä valmiiksi laita :)

Voit käydä katastamassa uusia kuvia Almasta ja Lunasta täältä.

13. maaliskuuta 2011

Lenkkeilyä ihanassa ilmassa

Vai olipa eilen ihastuttava ulkoiluilma. Kävimme tyttökaverini Kaisun ja koirien kanssa parin tunnin kävelylenkin.

Lähtiessämme kumpikin meistä naisista oli lopen väsyneitä ja päätimme, että lenkki tehdään ihan vaan löysällä vauhdilla. Ensin kävellä päkytimme jäälle. Koirat olivat ylen innostuneita ulkoilemaan ja se näkyi Alman ja Lunan jatkuvana nahisteluna. Jäälle oli tullut perjantain aikana lunta sen verran paljon, että jalat upposivat koko ajan ja oli todella raskasta kävellä. Mutta kun aurinko niin ihanasti paistoi, eteenpäin oli taivallettava. Kerrankin oli jäälläkin porukkaa. Koirille löytyi haukuttavaa: pilkkijöitten kantamat kairat pelottivat ja niitä tuli vastaan useita. Alman laitoinkin kiinni, mutta Luna sai juoksennella vapaana. Ja Lunan vieressä käveleminen ja rauhallinen käytös minua ylenmäärin ihastutti!

Yritimme sitten metsäpoluille, mutta kun polut oli lumi hävittänyt ja kun vielä moottorikelkkoja tuli keskellä metsää vastaan, päätimme siirtyä pyöräteille jatkamaan. Ja Luna edelleen vapaana. Herranen aika, että olin ylpeä siitä! Se kävellä päkytti vieressä tai takana koko loppumatkan, tunnin verran, eikä juuri päätään edes kääntänyt, kun ihmisiä tai muita koiria tuli vastaan! Siitä on kyllä kehittynyt hieno, rauhallinen ja lutusen ihana shelttilady! Almalla on vielä paljon opiskeltavaa. Se kun haluaisi käydä jokaisen vastaantulijan kanssa juttelemassa. Ensin sitä vastaantulijaa ehkä pitää vähän haukkua, mutta mitä lähemmäs se tulee, sitä enemmän alkaa häntä veivaamaan ja kohdalla pitäisi jo hyppiä vasten ja päästä nuolemaan... Mutta nätisti kulkee Alma kyllä hihnassa, eli aika hyvällä mallilla ollaan :)

12. maaliskuuta 2011

Alma oma - meijän Alama!

Niinpä tuosta sievästä, lutusesta ja ihanasta sähköjäniksestä tuli sitten ihan meidän oma Almamme. Viikko sitten Ainin kanssa näpyteltiin nettiä ja teimme omistajanvaihdoksen Omakoirassa. Nyt sitten Alma kuuluu ihan oikeesti meidän perheeseemme :)

Miljoonat kiitokset Susadanin Ainille ja Tiinalle ihanasta yhteistyöstä - ja tietenkin ihanasta Almasta! Kiitokset myös kaikista neuvoistanne ja tuestanne! Yhteistyömme ei kuitenkaan lopu tähän. Alma on kasvattinne, joten sen elämässä olette mukana aina!

7. maaliskuuta 2011

Huomionkipeä Luna

Jotain kummallista on nyt liikkeellä. Luna on muuttunut viikon aikana todella huomionkipeäksi. Kotosalla se puskee itseään viereen, yrittää tassullaan tai kuonollaan saada rapsutuksia ja pukkaa Alman pois edestä, että pääsee rapsutusvuoroon. Jos ei Lunaa huomaa sen haluamallaan tavalla, alkaa haukkuminen. Aivan ihmeelliseksi on tyttö muuttunut. Enpä tiedä vieläkään, mikä huomionkipeyden aiheuttaa, mutta hiukkasen on toivo herännyt, josko olisi "se" syynä. No, nähtäväksi jää...

Olin viimeiset neljä "lomalla" ja olemme käyneet tyttöjen kanssa kaksi kertaa päivässä pitkillä lenkeillä jäällä ja metsissä samoilemassa. Kunto on noussut sekä emännällä että koirilla. Lunalle oudot lenkkeilyajat ovat tuottaneet hämmennystä: Kun yleensä pitkä lenkki tehdään illalla ja sen jälkeen saa ruuan, sitä on nyt sitten vaadittu myös aamulenkin jälkeen ja vielä uudestaan iltapäivälenkin jälkeen. Kun on päästy sisään, Luna on aloittanut haukkumisen keittiössä: "No nyt sitten sitä ruokaa kuppiin, kiitos!" ja kun sitä ei olekaan tullut, on alkanut hermostunut liikehdintä olohuoneen ja keittiön välillä. (Lunahan on erittäin tarkka ruoka-ajoista ja pitää tarkasti huolen, että ajat myös pitävät.) Alma peesaa, vaikkei tiedä, mikä on homman nimi :) Eilenaamulla Luna jo uskoi, että nyt pitää odotella seuraavaa ruokaa iltaan asti. No, tänään siirrytäänkin taas normaaliin rytmiin, joten joskohan Lunakin rauhoittuu :)

Almalle on nyt alkanut aamuruoka maistumaan. Pari viikkoa on mennyt niin, että Alma on vain katsastunut ruokakuppia ja siirtänyt sitten syyttävän katseen minuun kuin sanoen: "Eikö mitään tämän parempaa?!?!" ja kävellyt mielenosoituksellisesti muualle. Tänä aamuna tyhjeni kuppi kokonaan eikä Lunankaan tarvitse enää kytätä, josko pääsisi rippeitä maistelemaan. Alma on muuten ollut aikamoinen Lunan kiusaaja: Se on jättänyt ruuan syömättä, mennyt olohuoneen puolelle tai yläkertaan korvia höristellen ja kun Alman ruuan perään kuolaava Luna on lähestynyt kuppia, Alma on rynnännyt äristen ajamaan Lunan pois. Sitten taas on siirrytty kupin äärestä kauemmas ja kun Luna on taas lähestynyt kuppia, Alma on rynnännyt sen ajamaan pois. Ja tätä saattaisi jatkua vaikka kuinka pitkään, mutta on pitänyt Luna pelastaa ja nostaa kuppi pöydälle. Että osaa se Alma olla mukava :)

Kävin perjantaina katsomassa pienen pieniä shelttivauvoja ja sunnuntaina vähän isompia. Pentukuume kasvoi aika yllättäviin mittasuhteisiin :) Nyt vaan entistä enemmän odotan tulevaa!!

2. maaliskuuta 2011

Miettii

Jokunen päivä on vierähtänyt astutuksesta enkä vielä mitään merkkejä sen onnistumisesta odottele. Nyt kuitenkin Luna on käyttäytynyt kaksi päivää jotenkin ei-omana itsenään. Onko diagnoosi juoksun jälkeinen "masennus" vaiko voisiko kropassa tapahtua jotain, mikä käytöksen aiheuttaa... Jotenkin vain muistelen jo menneistä juoksuista, että se "masennus" tuli juoksun alkupäivinä eikä sen loputtua. Mutta saatan muistaa väärinkin :)

Luna siis on tässä parisen päivää enemmänkin vain oleskellut. Seurailee minua entiseen tapaansa, mutta heti kun esim. istahdan sohvalle, heittäytyy viereen makaamaan odotellen rapsutuksia. Alma yritti eilen illalla kolmeenkin otteeseen saada Lunaa mukaansa leikkimään ärisemällä, repimällä tassuista ja haukkaamalla Lunan kuonon suuhunsa, mutta Luna vaan jatkoi makaamistaa ilmekään värähtämättä. Kahtena iltana lenkillä, kun olen päästänyt koirat vapaaksi, Luna on kävässyt spurttinsa ottamassa, mutta tullut sitten vierelle kävelemään. Ja kävellyt jopa perässä, ihan kuin turvaa hakien. Aivan liian rauhallista jopa rauhalliselle Lunalle tuollainen käytös on.

No, jospa Lunan käytös on vain ohimenevä oire juoksun päättymisestä. Mutta täytyy sanoa, että noihin rauhallisiin iltoihin voisi vaikka tottua. Almakaan ei sähköjäniksenä pompi, kun ei ole kaveria :)