Trikkipentuja pentulaatikossa

Vaan menipä yhdeksän viikkoa kuin vilauksessa ja pentulaatikossa hyöriikin nyt 5 trikkipentua. Kesä on ollut  täynnään kaikenlaista tekemistä ja menemistä, ettei aikaa ole juuri huomannut ja Loviisakin on pulskistunut siinä ohella melkeinpä huomaamatta. Ja aika pulska se kyllä loppuajasta olikin. Eikä ihme, kun röntgenissä näkyi viisi kalloa ja rankaa. 

Kaikkihan alkoi jo alkuvuodesta, kun päätimme Katin (Loviisan haltija) kanssa, että Loviisa astutetaan seuraavaan ja juoksuun ja sille etsitään uros. Merlepentuja haluttiin, mutta trikki oli vahvasti toisella sijalla. Kun tärppipäivät tulivat, mentiin treffeille merleuroksen luo. Loviisa käveli leuhkana nokka pystyssä eestaas perässään ihana merlepoika nokka takapuolessaan kiinni. Välillä yritettiin tehdä lähempääkin tuttavuutta, mutta se viimeinen ja tärkein yhteydenpito jäi puuttumaan. Parina päivänä kokeiltiin, mutta päädyttiin siihen, että varauros on saava nauttia Loviisan ihanista tuoksuista, mausta ja siitä muustakin. Ja niin sai hetkellinen ja varmasti ohimenevä rakkaus saikin sitten täyttymyksensä. Ekaa kertaa minkään astutuksen jälkeen sain pyyhkiä sitä itteään housuista, paidasta ja jopa kasvoista. Semmosta ilottelua oli tämän parin touhu.

Tässä se pariskunta: Ihana Loviisa ja aivan yhtä ihana Eiku.

Loviisa, Violetdream Keep On Exploring
Eiku, EE JMVA Shadeland Quiet Dignity

Pariskunnan linkki jalostusjärjestelmään

Eiku, joka sai ensimmäisen sertinsä viikonloppuna 💕
Kuvan on ottanut Petri Tervonen.

 

Tarkkaan ajoitettu synnytys

Jos nyt jossain Loviisa on tarkka, niin synnyttämisen ajankohdassa. Eilen, 8.8., oli laskettu aika ja odottelin, että synnyttääkin siinä yhdeksän jälkeen illalla, jolloin ensimmäinen astutuskin tapahtui. Eli tarkasti se 63 vrk tulisi täyteen. Päivä oli huonosti valittu, kun sattui toooodella kuumaksi, + 30 mittarissa koko päivän ja sisälläkin aamusta jo oli sellaiset +27 astetta. Onneksi on invertteri, joka helpotti meidän kaikkien elämää. Välillä minua sisällä jopa paleli, mutta koirille oli varmasti se paras mahdollinen olotilalämpö. 

Aamulla Loviisa ei syönyt ja alkoi tyhjentääkin itseään. Olin muutamana päivänä lämpöjä mittaillu, että osais jotenkin haarukoida aikaa, milloin synnytys voisi alkaa. Lopetin kuitenkin, kun onhan tuota jo kokemusta sen verran paljon, että osaa emää lukea, milloin se synnytys alkaa. Hiukkasen oli väärässä tässä asiassa...

Aamupäivällä alkoi läähätys, joka pitkin päivää voimistui. Loviisa kulki olohuoneen sohvan ja takkahuoneen lattian väliä. Yritti nukkua, mutta eihän siitä mitään tullut. Menimme sitten kaikki iltapäivällä makuuhuoneeseeni ja Loviisa oli siitä silminnähden iloinen. Minäkin kerrankin pystyin vain makoilemaan ja rentoutumaan ilman syyllisyyden tunnetta. Hieroin ja silittelin Loviisaa, kun sillä tuntui niin ikävä olo olemaan.  

Puoli kuuden jälkeen Loviisa halusi pihalle, jossa kyykki useaan kertaan. Siinä sitä seuratessani tuli mieleen ohje, että synnyttävä narttu pitäisi pitää hihnassa, ettei vahingossa ala ulos synnyttämään. Nauratti se ajatus, joka ehkä kostautui myöhemmin... 

Sisälle kun tultiin, Loviisa juoksi makuuhuoneeseeni ja minä menin sohvalle katselemaan tv:stä Isä Brownin loppuhetkiä. Samalla juttelin Elisan asiakaspalvelun kanssa, kun halusin lopettaa Viaplay itseltäni. Siinä viestejä vaihdellessamme meni n. varttitunti aikaa ja kun saatiin asiat jollekin keskeneräselle tolalle, pistin kännykän taskuun ja menin makuuhuoneeseen katsomaan, missä kunnossa Loviisa siellä on. Hämmästyin sen iloista ja kirkasta katsetta. Kun katsoin tarkempaan, sen etujalkojen välissä oli joku musta möykky. Sukaksi sitä ajattelin ja mietin, mistä se siihen oli moisen tempaissut. Kun menin lähemmäs, huomasin, että se olikin pentu! Ja toinen löytyi tissiltä imemästä! Ja kolmas oli pussissa tulossa maailmaan! Pikkasen meni itsellä pasmat sekaisin, mutta hoksasin kuitenkin soittaa heti Katille, jonka piti tulla apukätilöksi. Hoksasin tarkistaa pennut, että kaikki on kunnossa. Niin älyttömän hyvin oli Loviisa pentunsa pessyt, napanuorat katkaissut, että ei paremmasta väliä. Kolmannen, pussissa olevan, hoiti myös loppuun todella hyvin. Nauratti oikein, kuinka oli prinsessa parhaan paikan kodissamme valinnut ja sinne saanut pentuja synnyttää. 

 

Vähän kait tyytyväinen on Loviisa suorituksestaan. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt,
mikä siivo tuolta alta löytyy.

Kati lähti Limingasta vauhdilla, aivan kuin lentämällä olisi tullut, niin nopeasti meidän ulko-ovemme kävi puhelinsoiton jälkeen. Siirsimme Loviisan ja pennut pentuhuoneen pentulaatikkoon ja jäimme odottamaan seuraavia kahta. Nopeasti seuraava tulikin ja senkin Loviisa sai hoitaa. Viimeinen kesti jonkin aikaa ja oli ilman pussia, joten otin sen hoitooni. Kaikki pennut oppivat heti tissille, olivat tiitteriä ja reippaita. Loviisa hoiti ja hoitaa edelleen niitä todella hyvin. 

Illalla myös Loviisa sai nukkua ja niin antaumuksella sen tekikin.

 

Loppumietinnät synnytyksestä

Niin sitä luuli, että kaikki synnytykset menevät suht samalla tavalla ja että tietää jo kaikki merkit, jotka synnytyksen edetessä tulevat. En voinut kuvitellakaan, että Loviisa oli jo noin valmis! Yleensä emät läähättelevät kauankin, jotku parikin päivää kuten Loviisan mummu Alma. Sen jälkeen tulee jotain pienempiä supistuksia, joita Loviisalla edellisessäkin synnytyksessä oli. Siitä sitten menee jonkin aikaa ja supistukset voimistuvat ja synnytys käynnistyy. Joillakin tulee tärinää, ja sitä oli Loviisalla edellisessäkin synnytyksessä. No, kaikki nämä jäivät nyt minulta näkemättä ja kokematta. En tiedä, oliko niitä Loviisalla ollut tv:n ääressä viettämäni n. 20 minuutin aikana, mutta sitäpä ei koskaan saa tietää. Supistuksia näin yhden, kun pukkasi viimeisen pennun ulos. Kati sai kunnian nähdä kaksi, toisen toiseksi viimeisen edellä ja toisen viimeisen edellä 😏

Onhan se aina aika suttuista puuhaa, kun pennut pentulaatikkoon syntyvät. Veri ja nesteet sotkevat laatikossa olevat alupeitteet ja ne pitää vaihtaa puhtaisiin, kun homma on ohi. Tällä kertaa oli se veri ja nesteet sitten ihan muualla ja veivät hiukkasen enemmän voimia kuin pelkkä pentulaatikon puhdistus. Pesuun menivät päiväpeite, tyyny + tyynyliina, peitto täkkipusseineen sekä patjan suojus. Onneksi ei kuitenkaan patjaan saakka ehtinyt veri imeytyä. Hymyssä suin kuitenkin tällasen hommankin tekee, kun kaiken lopputulema on aivan upea. Kati pesi Loviisan ja minä puhdistin pentulaatikon, jonka siivo ei lähellekään sitä luokkaa ollut kuin sänkyni tai jos kaikki pennut olisivat syntyneet sinne. 

Kun synnytys oli näin nopea ja erikoinenkin, ei sitä mukavaa tunnelmaa, jossa vaan odotellaan, juodaan kahvia, syödään suklaata tms., ehditty kokea ollenkaan. Sen sijaan naurua riitti eikä missään vaiheessa tullut kiire synnytyksen suhteen. Aivan mahottoman mukava tapahtuma oli kyllä nyt. Erilainen, mutta ihan upea!

Pennut porskuttaa pentulaatikossa

Niinpä meillä sitten tuhisee pentulaatikossa 5 trikkipentua: 3 narttua ja 2 poikaa. Luulen, että ensimmäisenä tuli poika, syntymäpainoltaan 260 g, kun oli tissillä, kun pennut löysin. Sitten tuli kaksi narttua (207 g ja 240 g)  ja pentulaatikkoon narttu (222 g)  ja toinen poika (248 g). Eli hyvänkokoisiakin olivat! Ensimmäinen poika näyttää olevan aikamoinen tapaus. Se viiletti jo eilen pitkin poikin ja yritti päästä ensimmäisenä tissille. Luulen, että se haluaa olla Lonely Rider, täysin erilainen kuin muut. Tein vanhasta täkkipussista alustan, jossa on lampaita ja yksi musta lammas. Arvannette, kuka siinä mustan lampaan vieressä ja välillä päälläkin nukkuu 😏

Kati hoksasi, että nyt on hyvä aihe pentujen nimille nimittäin myrskyt. Myrskytuuli oli kova juuri pentujen syntymäpäivänä, joten eihän mikään muu aihe voisi sopivampi ollakaan!

1. poika on Mauri. Mauri-myrsky on möyrinyt 21.-22.9.1982. Mauri poika, kuten yllä kerroin, on jotenkin niin nimensä ansainnut. Saas nähdä, mikä siitä isona tulee.

1. narttu on Myrskyluodon Maija. Ei myrsky, mutta elokuvan perusteella tämä tyttö voisi olla siten seesteinen ja rauhallinen, myrskyn ja sateiden ihastelija.

2. narttu on Maire. Maire-myrsky on ollut 1.8.1961 ja Maire oli myös minun jo poismennyt tätini. Häntä  ja luonaan käytyjä vierailuja muistellen siis tämä nimi.

3. narttu on Mielikki. Mielikki-myrsky on ollut  23.92003. Mielikki tuntui heti sopivalta tuolle täysin mustalle pitkäkaulaiselle tytölle. Ei tarvinnut miettiä ollenkaan, kenelle nimi kuuluu. 

2. poika on Martti. Martti-myrsky on riehunut 10.-11.11.2008. Martti ja Mauri kuulostivat niin hyviltä yhdessä 😏

Kaikki ovat joko nostaneet painoaan tai pysyneet syntymäpainossa, joten voisin kuvitella, että maitoa tulee riittävästi. Hiljaisen tyytyväisiä olivat yön. Tai no, Mauri haukahteli ja piipaskin, kun oli taas lähtenyt omille teilleen, mutta kun siirsin emän vierelle, loppui sekin ääntely. Itse en kunnolla pystynyt nukkumaan, kun välillä piti joko Mauria käydä siirtelemässä ja toisekseen kuumuus teki tehtävänsä. Ei voi nyt oikein tuuletellakaan, etteivät pienet saa kylmää. Tyydyn kohtalooni ja hikoilen. Muita koiria olen käyttänyt pihalla ja tuntuu muutenkin, etteivät ne tätä kuumuutta samalla tavalla tunne. Onneksi on sentäs viilentynyt eilisestä ja voi käyttää koiratkin lenkillä!