Hups, menipä kaksi viikkoa vauhdilla

Pennut täyttävät tänään jo 3 viikkoa! Miten tuo aika hurahtaakin niin nopeasti! Pennut ovat jo kovasti kasvaneet ja kehittyneet. Maitoa siis Loviisalla piisaa. Pentulaatikossa on jo hulinaa ja leikkiyrityksiäkin. Kovasti myös haukkuvat ja jopa murahtelevat toisilleen. 

Silmät aukesivat kaikilla 12 vrk:n ikäisinä. Mauri katseli aamulla silmät täysin avoinna, Mielikki ja Martti säästelivät ja katselivat puoliksi avoimilla silmillään. Maire ja Maija panttasivat iltaan saakka, jolloin kuitenkin kaikilla silmät olivat täysin avoinna. Sen jälkeen alkoikin kova kuhina, kun opettelivat neljällä jalalla pystyssä pysymistä. Nyt mennään jo kovastikin eteenpäin ja pyllähdykset vähenevät päivä päivältä. 

 

Martti siinä jo silmät auki

Mairenkin silmä pilkistää

Ruokatirsat

Oiskohan se Mielikki, jota ei kuvaan joutuminen oikein kiinnosta.

Väsyneitä 2,5-viikkoisia

Mauri

Hohhoijaa, kun väsyttää!

Siirsin porukan olohuoneen puolelle, kun ovat todella kiinnostuneita jo pentulaatikon ulkopuolisesta elämästä. Eivät kauaa enää olisi pysyneet laatikon sisäpuolella. Ovat nyt vuorokauden olleet olohuoneessa eivätkä olleet moksiskaan, kun elämän ääniin nyt ovat mukaan tulleet. Vaikka aikuiset rähähtävät haukkumaan yhtäkkiä, tämä porukka vaan nukkua torsottaa eikä hetkaha yhtään. Aamulla kun laitoin smoothieta, ei sekäään kauhia ääni näitä pelästyttänyt, nousivat vaan istumaan ja kuuntelemaan ääntä. 

Aukaisin pentulaatikon oven ja kohtahan sieltä ensimmäiset, Martti ja Mauri, ulos halusivat. Kohta oli koko poppoo tipsuttelemassa pitkin aitausta. 

 

Ensin tuli Mauri katastelemaan, mihin tuosta pentulaatikon reunaan tulleeseen reikään pääseekään.

Ja Martti innostui myös haistelemaan uutta.

Pikkuhiljaa, pienin liikahduksin kohti suurempaa maailmaa.

Ja tästä vaan päästellään menemään.

Pian siellä olivat kaikki. Justus-pappa oottelee jo, millon pääsee pesemään lapsenlasten korvia.

Nyt se sitten tuli aika, kun pitää opetella tuntemaan nämä myös kasvoista. Tähän saakka on ollut
helppoa selän valkoisista merkeistä tunnistaa.

Epäilisin, että tämä on Mielikki....

Loviisa-mamma on surullisen yksinäinen pentulaatikossa.

No, ei auttanut senkään kuin tulla mukaan lastensa leikkeihin.

Eilen Vilma leikkasi pentujen kynnet. Minä en vielä pysty noin pieniä leikkaamaan, kun minulla alkavat silmät harhailemaan, kun katson tarkasti pitkään jotain. Mutta onneksi on noita parempisilmäisiä sen tekemään. Saatiinpa sitten kuvia otettua:

Maija

Maire

Martti

Mauri

Mielikki

Lunalla kohtutulehdus

Lunalla (15 v 3 kk) todettiin tiistaina kohtutulehdus. Sillä alkoi juoksut heinäkuussa ja ne kesti ja kesti. En tuota kohtutulehdusta varmasti ilman Justusta olisi tarpeeksi ajoissa huomannutkaan, mutta kun poika kulki Lunan takapuolen perässä koko ajan, joku Lunaa piti vaivata. Lääkärissä Luna ultrattiin ja todettiin mätäpesäkkeitä kohdussa. Onneksi kohdussa oleva "neste" tuli ulos eikä jäänyt salassa aiheuttamaan märkäkohtua. Leikkaushan edessä sitten oli. Kovasti huoletti, miten 15-vuotias moisen kestää, mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut. 

Keskiviikkona Luna leikattiin ja ilta sen jälkeen oli kyllä huolta täynnä. Tokihan Luna moisen kokemuksen jälkeen oli todella väsynyt, mutta itse siinä kaikenlaisia kauhuskenaarioita päässä pyörittelin, kun nukkui ihan toisissa maailmoissa, ei noussut jaloilleen, ei reagoinut oikein mihinkään. Kun käväsin pikaisesti kaupassa, sieltä tullessani Luna oli minua muitten koirien kanssa ovella vastassa ja, voi että se tuntui ihanalle. Annoin kuitenkin kipulääkkeen, kun näytti kipu vaivaavan ja nukkuikin sen avulla ensimmäisen yön todella hyvin. Vielä torstaina annoin kipulääkkeen, mutta sen jälkeen ei vaikuttanut edes kipeältä. 

Luna-ressu

Seuraavana aamuna Luna oli jaloillaan kuin ennenkin ja ulkonakin kävi pissalla ja kakalla. Söi myös ruokansa innoissaan. Ainoa asia, jota se ei tehnyt oli, ettei se haukkunut ollenkaan, joka on Lunan "tavaramerkki". Iltapäivällä haukahti kaksi kertaa, mutta kurkku on varmasti putken vuoksi ärtynyt eikä enempää voinut ääntään kokeilla.  

 

Luna on aivan uskomaton mummeli. Keskiviikkona leikkaus, perjantaina jo oli oma itsensä, haukkumista vaille vaan. Lauantaina jo aamusta alkoi haukkumaan vanhaan malliin ja lenkilläkin oli oma itsensä. Ja aivan ihana mummu muutenkin. Ei ole tarvinnut tötteröä päässä pitää kuin parina ensimmäisenä päivänä. On silloinkin vaan kävellessään kopstutellut sitä seiniin, oviin ym., eikäpä se ole tuntunut vaivaavan Lunaa ollenkaan. Viime päivät on ollut ilman mitään suojaa ja vain pari kertaa olen sen nähnyt nuolevan, mutta on lopettanut heti, kun olen siitä hoksauttanut. 

Haava on parantunut uskomattoman hyvin ja Luna on oma itsensä 💓

Aivan ihania kuvia Nupusta

Sain eilen Malviinalta aivan ihania kuvia Nupusta (Loviisan sisko, Ada&Justus), kuvaajana Eini Järvelä. Tssä ihailtavaksenne muutama. Kiitos kuvista Malviina  💗

 

Nuppu ystävänsä Naavan kanssa.