Jalat jo kantaa ja ruokakin maistuu

Pentupullukat ovat nyt syöneet jauhelihaa jo useamman päivän. Touhuamista riittää ja leikkejäkin aloitellaan. Tänään ovat kolmea päivää vaille neljä viikkoa ja kasvuvauhti on päätähuimaava. Itse en sitä muuten huomaa kuin vaa´an lukemia seuraamalla, mutta pentujen muut lällyttelijät sen huomaavat. 

Jotain luonteenpiirteitäkin on tullut esille, Unto varsinkin erottuu tällä hetkellä porukasta. Sitä ei kiinnosta nukkuminen, vaan saattaa yksin juoksennella pitkin aitausta ja piippailla, kun ei saa leikkikaveria. Muutenkin sen on todella hyväntuulinen tappaus ja ottaa jo kontaktiakin. Eilen illalla jälleen juoksenteli ja piippaili ja mua niin se säälitti ja otin syliin. Kovasti sylissä haisteli ja näytti ilmiselvästi tykkäävän olostaan. Nukahti mun rinnan päälle sitten. 

Tytöt tykkäävät kovasti rapsutuksista ja tulevat niitä jo hakemaankin. Esko vielä mietiskelee, mitä haluaa. Hiljalla on samanmoisia piirteitä kuin Untolla,  juoksentelee yksikseen, mutta on kyllä porukan kans nukkumassa, kun se on asialistalla muilla. 

Kovasti tosiaan ovat kasvaneet. Kohta alkaa maitobaarissa olemaan uupelo tilasta.

 

Kohta ovat äitinsä kokoisia 😉

Tässä kuva muutaman päivän ikäisistä ihan vertailun vuoksi:

Kuvia vasemmalta, oikealta ja edestä

Otettiin eilen Katin ja Jannen kans pääkuvia näistä ihanuuksista. Minä pidin pentua, Kati napsas kuvan Jannen tooosi hyvällä kännykameralla.

 Hellä

 

 Hilja

Hiljalla oli sanomista moiseen kuvaushommaan.

Sanelma

Esko

Unto

Ruokailu on vähän sitä sun tätä

Ruokailuhan on yhtä sähellystä. Joka toisella kerralla pitää yrittää saada kaverit kupille ja maistamaan ruokaa. Kohta ovat joko levähtäneet pitkin aitausta, kun leikkiminen ja juokseminen kiinnostaa enemmän. Nostelen niitä sitten kupin ääreen ja hyvällä tuurilla pari jää syömään. 

Toisella kerralla keskittyvät juurikin itse asiaan ja syödä mussuttavat ahnaasti. Massut täyttyvät pikkuhiljaa ja ahnein jää tyhjentämään kuppia. Tässä Hellällä on kova homma saada ruuat syötyä. Kun maha on jo melekein täynnä, paras ateriointitapa on nousta kuppiin makoilemaan.

 
Näin kävi kolmannella aterialla. Ensin syötiin hyvässä yhteisymmärryksessä. Lopulta tytöt Hellä ja Sanelma päättivät, että mahansa ovat täynnä ja paras paikka ruuan sulattamiseen on ruokalautasella. Poikaressut joutuivat sitten keskimään keinot, miten noitten pulleroitten alta ja viereltä sen ruuan saisivat napattua.

Aikuiset shelttimme ovat ruoka-aikoina kovastikin kiinnostuneet pennuista - eli siis ruokakupissa olevasta ruuasta. Muuten nuo eivät aitauksessa olevista pennuista välitä tuon taivaallista. No, tietenki Loviisa välittää. Kun ylenmääräistä piipitystä kuuluu, hyökkää portin ovelle, käy sisällä rauhoittamassa pennun. Ellu nukkuu suurimman osan ajasta takkahuoneessa. On hiukan masentunut eikä tässä vaiheessa pentuja halua edes nähdä. Kun jonkun syliin ottaa ja istahtaa sohvalle, tulee kyllä haistelemaan, mutta menee lopulta takkahuoneeseen. Luna nukkuu useimmiten aitauksen oven edessä, mutta eipä juuri pentuja seuraile. Almakaan ei vielä välitä, mutta kunhan pääsevät ulos aitauksesta, varmasti kummallakin, Almalla ja Ellulla, äidinvaistot heräävät. Justus, pentujen pappa, nuolee ja haistelee pentuja, kun ne sylissä ovat. Aitauksen sisällä olevat pennut ei siis juuri ketään muuta kuin emä-Loviisaa kiinnosta.