Ja niinpä pääsivät taas pallerot eilen tutustumaan uuteen, kun aukasin aitauksen oven ja ilmoitin heille, että "olkaatten hyviä ja käykää koko taloksi". Ensin tulivat Sanelma ja Unto ulos ja lähtivät heti tutustumaan, mitä kaikkea ihanaa aitauksen ulkopuolelta löytyy. Toisetkin tytöt pikkuhiljaa maton päälle astelivat, mutta Esko-ressu katsoi vielä aitauksen takaa eikä ymmärtänyt alkuunkaan, miten sieltä pääsee toisten luo. Autoin vähän ja siitäpä sitten alkoikin Eskon löytöretket paljon reippaammin kuin muilla.
 |
Hellää mietityttää, missä hän nyt oikein onkaan...
|
 |
...joten tutustutaan lisää.
|
 |
Vauhtia jo riittää. Unto ihan innossaan.
|
 |
Mun varpaatki alkaa kiinnostamaan.
|
Ja jälleen kävi niin, että kun Ellu huomas, että aitaus on auki, se syyhkäs suoraan pentujen nukkumapaikalle, jonne pikkuhiljaa myös pentujakin tuli. Ellu sai alkaa hoitamaan noita neitokaisia ja hoitikin kuin olisi just ne synnyttäny. Antoi kyllä Loviisalle paikan, kun se tuli imettämään, mutta muuten käyttäytyi kuin omistaisi pennut. Ulos ei meinannu lähtä ja kun tuli, käväs pissalla ja juoksi suoraan ulko-ovelle vinkuen. Sisälle kun pääsi juoksi suoraan pentujen luo. Loviisalle välillä näytti hampaita, mutta antoi kuitenkin periksi, kun Loviisa halusi pentuja hoitaa.
 |
Varamamma Ellu
|
Muutkin koirat pääsivät nauttimaan pentujen vilinästä, kukanenkin tavallaan. Alma kulki aina jonkun pennun perässä, ja ensin ajattelin, että turvaa sen liikkumista, mutta eihän se sitä ollut, vaan odotteli, millon pissa tai kakka pennun takapuolesta ulos tulee, että saa sen juoda/syödä. Justus oli aluksi koko ajan mun vieressä ja läähätteli, mutta tottui pikkuhiljaa siihen, että pentuja lattioilla juoksee. Luna ei tuon taivaallista välittänyt, katseli vaan päältä.
Illalla kun lähin nukkumaan, koko porukka jäi itkemään aitauksen sisälle, jonne laitan pennut, kun en itse oo paikalla. Päätin sitten lukea sen verran aikaa, että hiljentyvät, ja pikkuhiljaa äänet hävis ja nukkumaan alkoivat. Aamuyöstä kuulin saman itkun ja jonkin aikaa jaksoivat huutaa, mutta sitten tuli jälleen hiljaista.
Tänään on aitauksen ovi ollut auki. Ruoka syödään kuitenkin aitauksen sisällä, etteivät nuo muut ahneet neliljalakaset pääse osingoille.
Esko on kova poika tutustumaan ja yksin kulkee haistelemassa. Reipas ja utelias poika. Unto ja Hilja ärhentelevät ja tappelevat muitten kanssa, Sanelmakin saattaa yrittää mukaan päästä. Hellä on usein alimmaisena eikäpä innostu tappeluun. Ja kaikki juoksevat pitkin poikin huoneita jo. Ei tartte tv:tä tuijotella, kun on tämmönen näytelmä lattialla menossa.
Otin järkkärillä kuvia, mutta olin liian hätänen ja suurin osa epäonnistu, grrr!
 |
Eskolla on hyvä tyyny.
|
 |
Eskosta tuli niin monta hyvää, että laitanpa tähänki kuvia useamman.
|
 |
Sanelma ja vara-mammansa Ellu.
|
 |
Eipä meinannu Hellä saada nukuttua ollenkaan, ku Sanelma halus leikkiä.
|
 |
Täältä tuun!
|
 |
"No lähtihän se yks mua häirittemästä!"
|
Kommentit