Pennut tänään 5 vrk

Tässä pentujen ihastelun välillä pitää teillekin ihailtavaa laittaa 😀 Pennut täyttävät tänään viisi vuorokautta ja hyvin on mennyt. Jokainen on lisännyt painoaan, jotkut hitaammin, kolme aikamoisella vauhdilla. Sanelma jo aamulla opetteli haukkumista, johon heräsin. 

Loviisa jatkaa eestaas liikkumistaan portin tälle ja pentuhuoneen puolelle. Hoitaa kyllä aivan älyttömän hyvin pentujaan. Ja mikä parasta, myös itse syö ja juo hyvin, mitä ei kaikkien pentujen emät ole tehneet. Olen joutunut synnytyksen jälkeen jopa houkuttelemaan niitä, mutta ei Loviisaa. Maitoa siis piisaa, kun  ruoka- ja juomapuoli on kunnossa.

Ja kuten aina, tässäkin pentueessa on pari rohmua, Sanelma ja Unto. Sanelma oli heti syntymänsä jälkeen tissillä kiinni, mutta Untoa piti opastaa. Unto on Matti Myöhänen -nimensä lisäksi saanut nyt myös kolmannen nimen: Kiero Ketale. Kun Unto syntyi, yritimme Katin kans sitä tissille saada ja siinä lopulta onnistuttiinkin. Seuraavana aamuna katselin, ettei se tissille mene ja yritinkin sitä jälleen tissille opettaa. Ei onnistunut. Vilmakin kävi pennut katsomassa ja yritti samaa Unton kans. Ei onnistunut. Siinä jo mietin, käynkö ostaan vastiketta, juotanko kermaviili-hunaja-kananmunamössöä, ostanko vuohenmaitoa vaiko mitä teen. Annoin kuitenkin Untolle hunajavettä pikkiriikkisen. Huoli alkoi jo painamaan. Kun menin taas takaisin pentuhuoneeseen, sielähän se Unto tissillä oli ja ihan samanen rohmu oli kuin Sanelma! Kun sitte Unton punnitsin, olihan se yön aikanaki saanut tarvittavan maitomäärän, kun paino oli noussu jo 11 grammaa. Nyt se jatkaa rohmuamistaan ja syntymäpaino on jo kaksinkertaistettu. Mokomakin! 

 

Unto unilla ja ihan varmasti on massunsa täynnä. Vähän on Unto
nyt sattunu kameraan, mutta se on joko piilossa tissillä tai sitten
makaa toisten alla sängyssä.

Sanelman tyylinäyte, miten se tissi jos toinenkin tyhjennetään.

Sanelmalla on jännästi valkoista koko pään yli niskaan saakka.

Hilja, jota edelleen Ristinollaksi Katin kans kutsutaan, kasvaa omaa vauhtiaan, on pentueen pienin. (Pitäis muistaa, että on narttu ja naisellisempi nimi ois parempi, mutta jotenki tuo Ristinolla vaan paremmin suusta ulos tulee. Kunhan kasvaa, eiköhän se oikea nimiki ala toimimaan.) Ristin... eikun siis Hilja yritetään nyt saada ensin syömään ja samalla katsotaan, ettei nuo rohmut Sanelma ja Unto pääse sitä kiusaamaan. Kasvaa kuitenkin hyvin ja on virkeä sheltinalku. 

Hilja paapaa massu täynnään.

 

Hiljan väri ei tässä kuvassa se oikea olo, on sen verran pimeä kuva.

Esko syö hyvin, mutta ei ole rohmu. Ottaa sen, mitä saa eikäpä muita tissiltä pois työnnä. Paino nousee hyvin. Se on kova kipittelemään, siis oikeammin raahautumaan ja yrittämään jalollaankin pysyttelemään. Reipas on kuin mikä.

Esko on kyllä niiiiiin ihana!

Heljä/Hellä, tuo aivan ihana tyttö, syö omaa tahtiinsa ja on jo tuplannut jo syntymäpainonsa. En tiiä, mikä tässä tytössä on, mutta sitä katsoessa tulee rauhallinen olo, rauha sydämeen, ikäänkuin se viestittelisi jotain jo nyt. Ystäväni laittoi minulle viestin, että kun oli Hellän kuvaa katsonut, oli nähnyt sen auran valtavan puhtaana ja mahdollisuuksia sillä on vaikka mihin. Nyt vaan toivon, että kaikki menee hyvin ja terveystuloksetkin ovat huippua. 

Hellän kuvat puhukoot puolestaan:

 

Hellällä on mukavannäkönen nukkumisasento.

Tässä vielä muutama yhteiskuva:

Hellä huolehtii sisaruksistaan Untosta ja Hiljasta.

Lenkki isompien kans

Me käydään lenkillä koirien kans yleensä tuossa radan vieressä. Nyt kun metsät täällä vielä märkiä, ei sinne viitti mennä. Ensin me päkytellään kilometrin verran pyörätietä pitkin ja sitten päästään hiekkatielle, jossa ei autoja kulje, ja koirat pääsee het vapaiksi. Yhteensä lenkin pituudeksi tulee lähemmäs 6 kilometriä, jos ihan tuolla tien päässä käy. Tänään mukaan lähtivät Alma, Ellu ja Justus. Luna ja Loviisa jäivät kotiin.

Tällä kertaa käytiin neljän kilometrin lenkki, kun huomasin, että Alman tahti hiipuu. Tultiinkin sitten takasinpäin hissukseen ja pysähellen.

Oli ihana seurailla kevään merkkejä: lumet sulaa ja vesi juoksee pitkin ojia, hiukan jo vihreääkin näkyy, mutta ei paljoa vielä tuon tien vierellä. Pysähtelin nytkin seurailemaan rauhassa veden juoksemista ojassa, oli niin ihanannäköstä ja rauhoittavaa sitä katsella. Koirat ei juuri ymmärtäny hommasta yhtään mitään. Justuksen pissaili ruohotuppoihin, Alma nuuski pusikoita jotain syötävää etsien ja Ellu vaan tuijotteli mua ja ihmetteli, mitä minä siinä seisoskelen.

Almalla on ihan mahoton turkki! Vaikka kuinka sitä harjaa, se on aina takussa.

Justuksella riittää paikkoja merkkailuun ja Ellu alun riehkasun
jälkeen seurailee mua.

Kuvaterveisiä Haminasta Topilta ja Veikalta 

Tämä parivaljakko se jaksaa juosta ja touhuta. Vauhtia riittää.

Vauhtia!!

Topi ja Veikka

Ihanat pojat

Topi pudottanu karvaansa, mutta vielä vähän jäljelläkin.

Voi ihana Topi!

Voi ihana Veikka-boy!