Mietin kovasti, minne päin tänään lähtisin lenkille, ettei tarvis juuriharjalla koiria pestä kotiin tullessa. Lähinki ihan eri suuntaan kuin tavallisesti, josta Luna oli aivan ihmeissään eikä tahtonu suostua kävelemään siihen suuntaan. Nappulan voimalla se sitten hyväksyi mun lenkkisuunnitelmat. Tarkotus oli käydä hihnalenkillä, mutta sekin suunnitelma muuttui, kun pääsin radan varteen ja huomasin kengänjälkien menevän pikku metsikköön. Ettäkö ihan kestohanget ois! No, olihan siellä ja ei muuta kuin kokeilemaan, kestääkö se minua. Koirat päästin vapaiksi, ja kun pääsivät metsikköön juoksemaan, ne innostuivat ihan kunnolla. Auringonpaisteessa oleva lumi kesti hyvin, mutta varjossa kengät uppos. Koiriahan se kesti hyvin. Siinäpä sitten edettiin kiemurrellen pitkin metsää ja välillä pellollakin. En ois sitte niin millään halunnu lähtä kotiin ollenkaan, mutta nälkä jo alkoi mahaa kaivertamaan meillä kaikilla, joten oli pakko lähtä laittamaan ruokaa - varsinkin Lunalle, joka oli jo nälkäkuoleman partaalla, kun kello oli jo lähemmäs seitsemän ja sen maha sanoo, että ruoka on saatava hetimmiten kuuden jälkeen. Hyvin kotiin jaksoi ja kiireellä juoksi kotiin.
Otin kännyllä kuvia enkä tienny yhtään, mitä tuli. Aurinko paistoi jo suht matalalta ja suoraan silmien korkeudelle enkäpä tuloksia juurikaan pystyny lenkillä vielä tarkistamaan. Epätarkkoja ja tummia osa, mutta kuvia kuitenkin.
 |
Vanhukset Luna ja Alma ihastelemassa ihanan lumista maisemaa.
|
 |
Ellulla oli "pikkunen lumihiutale" tassussa, joka sitä niin häiritti ja piti aina vähän väliä
sitä yrittää saada purtua pois.
|
 |
Almalla alko menotassu väpättään ja tässä on lähössä Justuksen perään juoksemaan.
|
 |
Joku oli eläin oli tehny jälkiä pitkin poikin hankia ja Alma teki omansa.
|
 |
Otin sitte ittestäniki kuva. Sitä tuolla ulkona kasvaa
mielettömiin mittoihin. Taustalla Justus vetää täysillä ja Alma perässä.
|
 |
Niin se 12-vuotias mummukoirakin innostui ja tämä pari veteli pitkin hankia ihan innossaan.
|
 |
"Eikö jo lähettäs syömään, pliis!"
|
Kommentit